Tammikuu mennä humisteli ohi aivan varkain. Tammikuussa palattiin loman jälkeen takaisin arkeen ja eihän se mitenkään ongelmitta sujunut kolmen lapsen kanssa, kun he olivat aivan lomamoodissa ja tottuneet, että joka päivä pääsee laskettelemaan ja saa nukkua niin pitkään, kun unta riittää (mikä tarkoittaa nuorimman ja keskimmäisen lapsen kohdalla, että jos he nukkuivat seitsemään oltiin jo voiton puolella). Mutta niin sitä selvittiin takaisin arkeen ja nyt odotetaan kuumeisesti hiihtolomaa.
Tammikuussa olen odottanut aurinkoa, piteneviä päiviä ja kevään ensimerkkejä. Olen sadatellut pakkaskelejä, palellut ja tehnyt hampaat irvessä lumitöitä. En ole talvi ihminen, vaikka olen yrittänyt opetella talvesta pitämään. Tammikuussa olen suorittanut kirjallisuudentutkimuksen teorian kurssia, aloittanut jälleen bloggaamisen ja jatkanut edelleen kirjasomen tekemistä. Tammikuussa olen lainannut liikaa kirjastosta kirjoja, neulonut villasukkia, siivonnut kaappeja ja lukenut yhteensä kymmenen kirjaa. Kaikki kirjat oli fyysisiä kirjoja, äänikirjapalvelut päätin irtisanoa, koska en kuuntele tällä hetkellä niin paljon, että kannattaisi maksaa kallista kuukausimaksua. Yhden kirjoista luin iltasaduksi, yhden lukupiirin kanssa ja loput omaksi iloksi.
Mitkä kymmenen kirjaa sitten luin?
Jojo Moyes; Yömusiikkia
Yömusiikkia oli ennalta-arvattava. Samalla tavalla ennalta-arvattava kuin romanttiset viihteelliset jenkkileffat, joita katsotaan kun halutaan heittää aivot narikkaan ja rentoutua. Viihteellisenä romaanina tämä olikin ihan mukiin menevä, mutta jos haluaa kirjalta hieman enemmän syvyyttä kannattaa ehkä tarttua johonkin muuhun kuin tähän. En syttynyt yhtään sille, miten typeräksi hahmoksi Isabel oli kirjoitettu ja se ärsytti ihan suunnattoman paljon! Miten ei aikuinen ihminen osaa käyttää yhtään omaa järkeään? Kirjan alku oli hidas ja ihmettelin hieman, että alussa mukana on useampi kertojanäkökulma, jotka kuitenkin jäävät marginaaliin tarinan edetessä ja Isabelin näkökulman noustessa etualalle. Ehkä eheyden kannalta olisi ollut järkevää käyttävää vaikka kahta näkökulmaa... Loppua kohden tarina pääsee kuitenkin kunnolla käyntiin ja imaisi kyllä mukaansa. Ei parasta Moyesia, mutta viihdytti ja oli suhteellisen nopeasti ahmaistu kuitenkin. Ei paska kirja missään nimessä, mutta ei aivan sitä Moyesia, jota rakastan.
Katri Kauppinen; Laakson linnut, aavan laulut
Rakastin Kauppisen lyyristä ja kaunista kieltä. Tämä kirja kannattaa lukea jo ihan pelkästään sen takia. Laakson linnut, aavan laulut on nuorille aikuisille suunnattu fantasiakertomus, jossa luonto on vahvasti läsnä. Lyhyet luvut takaavat sutjakan etenemisen Kauppisen kauniin kielen kuljettaessa tarinaa eteenpäin. Omalla kohdalla tarina ja henkilöhahmot jäivät harmillisen etäiseksi, kun lyhyet ja hyppäävät luvut aiheutti sen etten päässyt maailmaan ja sen henkilöihin kunnolla sisälle. Ehkä kokemukseen vaikuttaa myös se, että henkilöiden nimissä mukana pysyminen vei luvattoman kauan aikaa. Mulla on surkea nimimuisti ja kun kirjan lähes jokainen henkilöhahmo on Sammal, Puolukka, Pihlaja, Paju, Joki tai muu vastaava, niin ne kaikki on iloisesti sekaisin, enkä pystynyt yhdistämään useinkaan oikeaa henkilöä ja nimeä toisiinsa. Tämä on ehkä enemmän sellainen ongelma, joka on enemmän minusta itsestä lähtöisin kuin puhtaasti kirjan vika. Muuten tarina etenee mukavassa rytmissä kuljettaen lukijaa mukanaan hyvän ja pahan kamppaillessa keskenään.
Julia Quinn: Hurmurin valloitus
Näissä kirjoissa on aina alusta asti selvää ketkä päätyvät keskenään naimisiin, mutta koko jännitys syntyy siitä, että miten. Minusta tämä neljäs osa oli kerrassaan ihana ja tähän mennessä lukemistani sarjan osista paras Salaisen sopimuksen ohella. Tartun Bridgerton -sarjan kirjoihin aina kun kaipaan jotain takuulla viihdyttävää ja hyvää luettavaa. Kerta toisensa jälkeen huomaan viihtyväni Bridgertonien parissa. Pidän kirjojen kepeästä tunnelmasta, helppolukuisuudesta ja vetävyydestä, historiallisesta miljööstä sekä tietenkin romantiikasta, jonka kirjoittamisen Quinn taitaa. Bridgertonien perhe on myös vallan ihana! Hurmurin valloitus oli kuitenkin erityisen koukuttava kahteen aikaisempaan osaan verrattuna. Romantiikka kasvaa hiljalleen ja kutkuttaa mukavasti vatsan pohjassa. Henkilöhahmot ovat kiinnostavia ja nyt päästään pureutumaan vielä Lady Whistledownin mysteeriin. Myös Penelopen henkilöhahmo saa enemmän ansaitsemaansa syvyyttä, mistä pidin myös kovasti. Tv-sarja on kyllä huomattavasti runsaampi ja vivahteikkaampi näihin kirjoihin verrattuna, mutta pidän molemmista. Julia Quinnin kirjat tuntuvat olevan luottokirjoja, kun mieli halajaa jotain sellaista luettavaa, joka ei varmasti töki ja mikä pitää otteessaan.
Claire Alexander; Meredith, yksin
Kirja käsittelee tärkeitä aiheita, mutta ei onnistunut koskettamaan pintaa syvemmältä. Meredithin toipumistarina on koskettava, mutta aivan liian pitkäksi venytetty. Ehdin kyllästyä liian monta kertaa, mikä esti eläytymästä 100% kirjan tapahtumiin. Koin juonen myös hyvin poukkoilevana, sillä aikataso hyppii nykyisen ja menneen välillä hyvin sattumanvaraisesti. En aina saanut ihan heti kiinni mistä ajanjaksosta Meredithin elämässä menneisyyden osalta puhuttiin, sillä takaumat eivät kulje kronologisesti. Menneestä ja nykyisestä kuitenkin rakentuu hiljalleen traaginen tarina, joka valottaa miksi Meredith on omaan kotiinsa linnoittautuneena. Meredith on kuitenkin henkilöhahmona ihana - inhimillinen ja aito. Jollakin tasolla pystyin myös samaistumaan Meredithin kokemiin tunteisiin. Kirjan tunnelma on myös toiveikas, mikä keventää muuten raskasta aiheitta sopivasti. Moni on tästä kirjasta pitänyt todella paljon, joten en antaisi minun ei niin ylistävän arvion kuitenkaan estää itse tarttumasta tähän kirjaan. Olen nykyään tosi ronkeli, mitä kirjoihin tulee.
Eli Brown; Kummat
Meillä pojat tykkäsi tästä kanssa, joten tämä ei ole vain äiti-ihmisen yletöntä kehumista kirjasta, joka iski aivan eri tavalla kuin moni muu nuorille suunnattu romaani. Ensinnäkin tämä oli sopivan vauhdikas, joten lapset jaksoivat olla kiinnostuneita alusta loppuun, mutta myös jännittävä. Kummat tarjoaa hurjia juonenkäänteitä, joten ehken aivan herkimmille lukijoille tätä suosittelisi. Sanoisin että Kummat sopii hyvin 11-12-vuotiaille ja sitä vanhemmille lukijoille, jotka kaipaavat erinomaista seikkailukertomusta. Brown on rakentanut Kummat taidolla, joten kirja pitää otteessaan myös varttuneempaa lukijaa. Odotimme yhteisiä iltasatuhetkiä ihan eri innolla, kun tämä kirja oli kesken. Onneksi sarjalle on jatkoa, joten pääsemme palaamaan Cloverin pariin vielä uudelleen. Plussaa myös kuviutksesta, jossa oli ihan oma tunnelmansa.
Stephanie Garber; Finale
Kerronta ja juonenkuljetus ei ollut ehkä niin sulavaa kuin olisin toivonut, mutta pystyin antamaan sen anteeksi, sillä kirjan kolmiodraama viehätti ja viihdytti samaan aikaan. Tellan ja Legendin kiihkeä, mutta edestakaisin soutava suhde oli herkullista luettavaa, mutta kun soppaa tulee hämmentämään vielä Herttaprinssi, eli Jacks, niin on kunnon liemi koossa. Pidin Jacksista edelleen, kiinnostava ristiriitainen hahmo. Hän onkin mukana Garberin uudessa samaan maailmaan sijoittuvassa sarjassa, jonka aloitusosa Olipa kerran särkynyt sydän odottaa kirjastopinossa. Mutta palatakseni vielä tähän trilogiaan, niin räjähdysmäisestä aloituksesta huolimatta, kaksi seuraavaa osaa eivät yllä samalle tasolle mitenkään. Garberin luoma fantasiamaailma on kyllä kiehtova ja olen kyllä viihtynyt kirjojen parissa erittäin hyvin, joten ei Caraval -trilogiaa voi huonoksikaan sanoa. Finale pitää loppujenlopuksi hyvin otteessaan ja tarjoaa Tellan ja Scarlettin tarinalle arvoisensa lopun. Itse jäin pohtimaan, että jos Garber jatkaa samaan maailmaan sijouttuvien kirjojen kirjoittamista, niin olisi kiinnostavaa kyllä lukea Paradisen tarina aivan omana kirjanaan!
Charlotte McConaghy; Täällä oli susia
Raju, vimmainen, koskettava, upea, häkellyttävä, vaikuttava. Tuntuu ettei sanat riitä kuvamaan miten vahvasti koin tämän tarinan. Pidin luonnon läheisyydestä, luonto on vahvasti läsnä tässä tarinassa. Aivan kuin esimerkiksi Suon villissä laulussa (joka on myös loistava kirja, kannattaa lukea). Pidän miten McConaghy nostaa ekologisia teemoja esille, mutta liittäen ne koukuttavasti kerrottuun tarinaa. Tämän lisäksi yksi kirjan tärkeistä teemoista on lähisuhdeväkivalta ja kirja sisältääkin rajua väkivaltaa. Henkilöhahmot olivat mielenkiintoisia ja jokainen rikki omalla tavallaan. Kompleksiset henkilöhahmot kiehtovat minua enemmän kuin sellaiset, joilla on aina kaikki hyvin. Näiden henkilöiden välillä koetaan traagisia ihmissuhteita, joita kuvataan hienosti. Eläydyin Intin tarinaan jokaisella solulla, mutta myös susien sopeutumiseen uudessa asuinympäristössään. Juoni tarjoaa yllätyksiä ja itse itkeä pillitin välillä ihan kunnolla. Pidin kerronan temmosta ja juonenkuljetuksesta, miten koko ajan tapahtui paljon kaikkea ja juonikoukkuja heitellään pitkin tarinaa niin ettei kirjaa voi olla ahmimatta. On aivan pakko saada tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Osa lukupiiriläisistä koki loppuratkaisun vähän antikliimaksina ja irrallisena muuhun tarinaan nähden, mutta itse pidin siitä tosi paljon. Annoinkin tälle kirjalle täydet viisi tähteä!
Annukka Salama; Ripley - Nopea yhteys
Näin @tarinanuppuja Ullan tiktok-tilillään hehkuttavan tätä kirjaa kovasti ja päätin sitten lainata sen kirjasota, kun se sattui uutuushyllyssä nököttämään. Enpä osannut arvata kuinka voi ihastua johonkin kirjaan näin paljon! Kiitos Ulla suosituksesta, muuten olisi saattanut jäädä tämä helmi hyllyyn kirjastossa. Ripley - Nopea yhteys on gamer romanssi vailla vertaa. Ensinnäkin tämä nuorille aikuisille ja nuorille suunnattu romaani on ajanhermolla ja sen nokkelalla huumorilla sävytetty sanailu iskee kovaa ja naurattaa aidosti. Samalla romaani käsittelee kuitenkin myös tärkeitä teemoja ja nuoruuden kasvukipuja. Isla on gamer, joka tunnetaan pelipiireissä nimellä Ripley. Damien on hänen online-kaverinsa, josta on kuin varkain tullut Islalle tärkeä. Islalla on kuitenkin yksi periaate nettiystävänsä kanssa: hän ei halua pilata pelisessioita ja tuntikausien chattaamista tapaamalla Damienia oikeassa elämässä. Hän ei halua tietää missä Damien asuu, mikä hänen oikea nimensä on eikä saada tietää mitään, mikä helpottaisi hänen oikean henkilöllisyyden paljastumista. Damien kuitenkin kiehtoo Islaa valtavasti ja mahdollisuus tavata Damien oikeasti Gameconissa pyörii Islan mielessä. Islan lukiossa aloittaa kuitenkin uusi poika, jonka kanssa tunteet roihahtavat takkuisesta alusta huolimatta ja Isla joutuu punnitsemaan voittaako tosielämän tunteet verkossa syntyneen yhteyden.Minähän siis arvasin tämän juoniasetelman jo siinä vaiheessa, kun Anton ensimmäisenä päivänä räyhää Islalle lukion pihalla. Mutta ei se haitannut, sillä nautin jokaisesta lukemastani lauseesta. Salama osaa kirjoittaa ihan eri tavalla vetävää tekstiä. Islan ja Antoni slow burn gamer romanssin mukana oli ihanaa myötäelää. Tuli aivan omat teiniajat ja suuret tunteiden palot mieleen. Harvoin mikään kirja pystyy palauttamaan niin elävästi siihen vimmaan ja tunteeseen, mitä silloin nuorena koki. Islan kommunikointia ja nokkelaa sanailua oli niin nautinnollista lukea. Gamer vitseistä mulla meni suurin osa ihan ohi. Tykkään itsekin pelata, mutta en online -pelejä, joten termistö oli osittain outoa, vaikka huomasin kuitenkin tietäväni ainakin puolet kirjassa mainituista peleistä. Luin muutamia pätkiä kirjasta miehelleni ääneen, joka on enemmän gamer kuin mitä itse olen, ja olin hämmentynyt kun se nauroi joillekin kohdille silleen: "hyvä heitto" kun itsellä ei ollut edes hajua että sellainen heitto edes siinä seisoo. Mutta onneksi hän osasi valistaa minua, vaikka itse enemmän keskityin kirjan ihmissuhteiden dynamiikkaan ja henkilöhahmojen tarinoihin, kuin gamer ulottuvuuteen. Ripley - Nopea yhteys pitää otteessaan ja suosittelen kyllä lukemaan tämän. Tässä oli kirja, jonka ahmin melkein yhdeltä istumalta, niin hyvä se oli! Täytyy sanoa, että Salama on todella taidokas kirjailija. Minulta löytyy Salaman Faunoidit -sarjan kaksi ensimmäistä osaa kirjahyllystä, joten täytyy ehdottomasti ottaa nekin lukuun.
Johanna Schreiber; Rivien välissä
Rakastin tietenkin sitä maailmaa mihin kirja sijoittui, eli nimenomaan kustannusmaailmaa. Ei toki kesäinen Tukholmakaan pahitteeksi ollut myöskään, mutta kukapa kirjatoukka ei rakastaisi kirjoja ja sitä pyhättöä, joka meille uutta luettavaa tuottaa joka vuosi. Lempeä tunnelmainen romaani operoi siis sillä ammatillisella kentällä, joka itseäni valtavasti kiehtoo, joten kirjan maailmaan oli ihanaa upota. Ilahduin kun kirjassa mainittiin kirjasomen ja kirjavaikuttajien merkitys, koska onhan se kiistaton tosi asia, että meillä kirjasomettajilla on vaikutusta siihen mitä luetaan. Kirjan tunnelma oli kuin kesäisen lämmin päivä, vaikka kirjassa käsiteltiin myös vakavia teemoja kuten vanhemmuutta, työuupumusta ja adhd:ta. Kirja oli kuitenkin sellainen, joka saa hyvälle tuulelle ja pidin erityisesti siitä minkä suunnan tarina ottaa loppuratkaisun kannalta, eikä sorru siihen perinteiseen romanttisten romaanien juonenkaareen, jossa prinsessa saa prinssinsä. Rivien välissä on modernimpi rakkaustarina, jossa tärkeintä on valita itsensä ennen muita. Juoni tarjoaa yllätyksiä ja jättää koukun seuraavaa osaakin ajatellen, mutta juonen ohelle Rivien välissä tarjoaa aidon oloisia henkilöhahmoja ja ihmissuhteita, joiden kehittymistä on kiinnostavaa seurata. Vetävästi kirjoitettu tarina nostaa hymyn huulille, vaikka on samaan aikaan vakavasävyisellä tasollaan ajanhermolla kertomassa juuri niistä ongelmista, joiden kanssa useat kolmekymppiset naiset tällä hetkellä elämässään voivat painia. Vahva suositus tälle uutuusromaanille ja kiitos kustantamolle arvostelukappaleesta!
Mikä oli sun tammikuun paras lukukokemus?
Minulla oli kirjojen suhteen semmoinen ihan kiva -kuukausi. Ehkäpä lopulta paras oli Diana Wynne Jonesin Liikkuva linna. :) Minä pidin tosi paljon tuosta Laakson linnut, Aavan laulut -kirjasta.
VastaaPoistaLiikkuva linna on yks mun lempikirjoista! Se on niin hyvä :)
Poista