lauantai 28. syyskuuta 2019

Enni Mustonen: Sotaleski

Hellekesänä 1939 Kirsti Eriksson matkustaa kymmenvuotiaan tyttärensä Vienan kanssa Laatokan rannalle tapaamaan miestään Iivoa, joka on lähtenyt vapaaehtoisena linnoitustöihin Karjalan kannakselle. Vaikka muut vähättelevät sodan uhkaa, Ida tuntee nahoissaan, että ankarat ajat ovat tulossa.

Marraskuun viimeisen päivän aamuna pommikoneet ilmestyvät Helsingin taivaalle. Kansakunnan eloonjäämistaistelu tempaa Kirstin ompelukoneen äärestä Finlandia Uutistoimistoon ranskan kielen tulkiksi. Idan huvilasta tulee jälleen naisten, lasten ja vanhusten turvapaikka, mutta miten käy Iivon ja kaksospoikien siellä jossakin?

Mustosen Syrjästäkatsoja tarinoita -sarja on sellaista kotimaista kirjallisuutta, jonka uusinta osaa odotan aina kuumeisesti ilmestyväksi. Sarja onkin saanut melkoisen suosion ja kirjat ovat keikkuneet Mitä Suomi lukee -listoilla ja kirjastojen varausjonot ovat pidempiä kuin uskaltaa edes ajatella. Kirjat ovat suosionsa ansainneet, onhan jokainen kirja ollut tähän asti miellyttävä lukukokemus. Enkä pettynyt taaskaan, vaikka nyt Erikssonien perheessä eletään ankaraa sota-aikaa, joka pakottaa Kirstin siirtämään muotihuoneensa Idan täyshoitolaan Leppävaaraan ja lähettämään miehensä rintamalle. 

Oli ihanaa palata tuttujen hahmojen pariin jälleen, tuntui kuin olisi kotiin tullut. Vaikka sarja on kehittynyt melko kauas siitä, mistä ensimmäinen osa lähti liikkeelle, on se pysynyt aina hyvin oman aikakautensa hermolla. Ajat ovat muuttuneet Idan lapsuudesta ja nuoruudesta, jolloin lukija pääsi seuraamaan tunnettujen kulttuurivaikuttajien elämää sananmukaisesti syrjästäkatsojan silmin. Nyt ei törmätä enään kulttuurijulkkiksiin vaan sodanajan vaikuttajiin. Myös sodanhengen mukaisesti kipeiltä menetyksiltäkään ei vältytä.

Mustosen vahvuuksia on ehdottomasti ajankuva. Välillä pysähdytään kuvailemaan hyvin yksityiskohtaisestikkin arjen askareita ja sodanajan elämän karuus sekä pelko välittyy hyvin lukijalle asti. Sota-ajasta annetaan monipuolinen kuva lukijalle aina muonituslotan työstä kotirintaman eloon. Ilmoille heitetään myös juonikoukkuja, jotka enteilevät seuraavaa osaa ja olen juoruihin seuraavasta osasta törmännytkin. Jään siis mielenkiinnolla odottamaan mihin suuntaan tarina kehkeytyy, saihan kirjan lopussa Kirsti aikamoisen yllätyksen karjalaiselta neitoselta. 

Tarvinneeko tätä sarjaa ja sen vahvuuksia enempää avatakkaan, johan olen näistä kirjoista tänne seitsemän osan verran höpissyt ja aina kirjoista pitänyt. Nytkin piti päästä heti tuoreeltaan lukemaan, onneksi uusi osa löytyi Bookbeatista e-kirjana. Sai melkein heti lukuun ilman pitkiä jonotusaikoja.

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt: 2019
Sivuja: 524

Mistä minulle: Bookbeatista

keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Lucinda Riley: Seitsemän sisarta

"Maia D'Apliese ja hänen viisi sisartaan ovat kokoontuneet heidän lapsuudenkotiinsa Atlantikseen - upeaan linnaan Genevenjärven rannalla. Heidän isänsä, omalaatuinen miljonääri Papa Salt, on kuollut. Papa Salt on adoptoinut kaikki tytöt vauvana, ja nyt kun isä on kuollut, saa jokainen heistä oman kirjekuoren, joka sisältää vihjeen tytön historiaan. Maian vihje vie hänet toiselle puolelle maailmaa Rio de Janeiroon, jossa hänen tarinansa palapeli alkaa rakentua.
 
Kahdeksankymmentä vuotta aikaisemmin, Rion villillä 1920-luvulla, Jeesus Kristus -patsaan rakennustyö on vasta alkamassa. Arkkitehti Heitor da Silva Costa perheineen purjehtii Pariisiin etsimään kuvanveistäjää suureen projektiinsa. Heidän kanssaan matkustaa Izabela Bonifacio, joka on isänsä tahdosta vasta kihlautunut. Montmartren taiteilijapiirit muuttavat nuoren naisen elämän täysin, eikä paluu takaisin Rioon ole helppo."

Huikea, koukuttava, ihana ja upea sarjan aloitusosa. Seitsemän sisarta -sarjan aloittava, samaa nimeä kantava kirja, ampaisi suoraan parhampien luettujen kirjojen joukkoon. Ihanaa helppolukuista viihdekirjallisuutta, joka imaisee sivuilleen heti alkumetreiltä lähtien ja punoo lukijalle juonikuviot, jotka pakottavat ostamaan aina seuraavan osan itselleen. Aion siis todellakin jatkaa sarjan parissa ja voitte varmaan arvata mitkä ovat seuraavia kirjahankintoja omaan hyllyyni. Minulla on vain muutamia kirjailijoita, joiden teokset minun on ehdottomasti saatava itselle - Stephen King, Kate Morton ja J.K. Rowling. Nyt olen lisännyt Lucinda Rileyn tuohon listaan, sillä tuo nainen osannut kehitellä kirjan, johon ihastuin, ei rakastuin, jokaisella solullani. Ja voin kertoa ettei niin käy kovin usein.

Seitsemän sisarta kertoo Maiasta, joka on sisarusparven vanhin lapsi. Papa Salt on jättänyt jokaiselle sisarukselle vihjeet, joiden avulla he voivat halutessaan selvittää syntyperänsä. Maia päättää lopulta selvittää historiansa ja juurensa. Matka kuljettaa hänet helteiseen Rioon, jossa hän törmää tarinaan kiihkeästä Izabela Bonifaciosta, joka kuului 1920-luvun Rion vaikutusvaltaisimpiin perheisiin. Bel on isänsä tahdosta kihlautunut miehelle, jota kohtaan hän ei tunne rakkauden paloa. Tuohon aikaan ikonisen Kristus patsaan rakennustyöt ovat suunnitteluvaiheessa ja Bel matkustaa Eurooppaan arkkitehti Heitor da Silva Costan perheen kanssa etsimään patsaalle sopivaa kuvanveistäjää. Ranskassa Bel tutustuu boheemiin taitelija Laurentiin, joka onnistuu muuttamaan naisen käsityksen niin kihalutumisestaan kuin elämästäänkin täysin. Paluu Rioon on raastavan vaikea, mutta uskollisuus perhettään kohtaan velvoittaa Belin palaamaan kihlattunsa luokse.

Kuinka taidokkaasti nämä kaksi aikatasoa ja tarinaa oli punottu saumattomasti yhteen. Lumouduin Belin tarinasta, mutta myös Maian ja hänen perheensä tarina on todella kutkuttava. Niin paljon salaisuuksia, jotka odottavat paljastumistaan. Papa Salt on mysteeinen, ehkä hieman epäilyttäväkin mies, josta ei paljasteta paljoa. Tyttäret eivät tiedä paljoa adoptioisästään, joka on aina kannustanut tyttäriään olemaan itsenäisiä. Miksi hän on adoptoinut tytöt? Miksi juuri nämä tytöt? Miksi heidät on nimetty tähtikuvion mukaan? Mistä huikea omaisuus on peräisin? Paljon kysymyksiä, paljon arvoituksia ja vielä kuusi osaa luettavana, jotka avaavat tätä arvoitusta osa osalta.

Vaikka koko alkuasetelma tuntuu uskomattomalta ja hieman skeptinenpuoleni nosti päätään kyseenalaistaen koko tarinaa, tempauduin hyvin nopeaa tarinaan sisälle enkä enää miettinyt koko asiaa. Kertomuksen edetessä sain huomata kirjan olevan hyvin historiaa avaava lukukokemus, sillä sarjan aloitusosassa päästään tutustumaan Cristo -patsaan syntyprojektiin sekä tutustumaan 1920-luvun Rion elämään, joka tavallaan poikkeaa siitä mitä elämä oli tuohon aikaan Euroopassa.

Suosittelen tutustumaan sarjaan, mikäli ei ole sitä vielä tehnyt!

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Bazar 
Ilmestynyt: 2017
Alkuteos: The Seven Sisters (2014)
Sivuja: 678
Suomentanut: Hilkka Pekkanen

Mistä minulle: Ostettu pokkariversio

maanantai 23. syyskuuta 2019

Michelle Obama: Minun tarinani

"Yhdysvaltojen entisen ensimmäisen naisen intiimit, vaikuttavat ja inspiroivat muistelmat.

Vaikutusvaltansa ja saavutustensa johdosta Michelle Obamasta on tullut yksi aikamme ikonisimmista naisista. Yhdysvaltain presidentin puolisona – ensimmäisenä afroamerikkalaisena – hän kehitti Valkoista taloa aiempaa lämminhenkisemmäksi ja tasapuolisemmaksi paikaksi ja puhui vahvasti myös naisten ja tyttöjen puolesta.

Pohdiskelevissa ja kiehtovissa muistelmissaan Michelle Obama avaa elämäänsä ja kertoo kehityksestään: lapsuudesta Chicagon eteläosassa, työskentelystään johtotehtävissä ja tasapainoilusta äitiyden ja työn asettamien vaatimusten välillä sekä vuosista maailman kuuluisimmassa talossa."

Tämän kirjan hypetykseltä ei ole varmasti kovinkaan moni voinut välttyä. Kiinnostuinkin itselleni poikkeuksellisesti tästä, kun silmiini osui ympäri somea kehuvia lauseita kirjasta. Klikkailinkin kirjan itselleni kirjastosta varaukseen, mutta vain muutama viikko ilmestymisestä jonot oli jo melkoiset. Sain tämän kuitenkin viimein kesähelteillä luettavakseni ja kihisin innostuksesta. Kaikki se massiivinen hypetys, joka kirjan ympärillä pyöri, sai minut odottamaan jotain tajunnanräjäyttävää. Olisi pitänyt tietää itseni tuntien, että kaikki poliittinen tai vahvasti siihen liittyvä saa minut lähinnä nukahtamaan salaman nopeasti.

En voi sanoa kuitenkaan etten pitänyt tästä omaelämänkerrallisesta teoksesta ollenkaan. Michellen lapsuuden ja nuoruuden kuvaus oli mielenkiintoista ja suorastaan ahmin kirjan alkuosan. Michelle perheineen on kotoisin Chicagon slummiutuvasta Southsidesta, joka tunnetaan lähinnä värillisten asuinalueena. Robinsonien työläisperhe ei ole rikkaimmasta päästä, mutta Michellen vanhemmat kaikessa viisaudessaan halusivat lapsilleen kunnollisen koulutuksen, maksoi mitä maksoi. He kannustavat nuorta Michelleä ja tämän veljeä olemaan kunnianhimoinen ja opinjanoinen. Nuori Michelle onkin motivoitunut opintojensa suhteen ja pääsee lopulta opiskelemaan lakia Yhdysvaltojen huippuyliopistojen joukkoon lukeutuvaan Princetoniin. Opiskelu- ja urasuunnittelmat ovat loistaneet Michellen silmien edessä kirkkaana aina ja hän teki hyvin paljon töitä saavutaakseen tavoitteensa.

Kun nuori ja vastavalmistunut lakimies Michelle työskentelee valitsemassaan firmassa, hän tutustuu harjoittelijana toimivaan Barackiin. Heidän rakkautensa syttyy hitaasti, mutta lopputulos onkin historiaa, jonka varmasti kaikki tuntevat. Hiljalleen heidän suhteen edetessä ja Barackin poliittisenuran noustessa, vahva ja viisas Michelle jää harmittavan paljon taka-alalle, hänen miehensä kampanjan ja maan poliittisten kiemuroiden noustessa parrasvaloihin. Suoraan sanottuna kaikki tämä politiikka oli liian puuduttavaa, harkitsin vahvasti kirjan lopettamista kesken. Lennokkaan vetävästi alkanut tarina rupesi tökkimään ja nukahdin kirja kädessä varmaan kymmeniä kertoja. Myönnän siis harpponeeni, jotta päästiin vihdoin Valkoiseen taloon.

Maan ykkösnaisen arki ei ole helppoa, jopa omalla parvekkeella käymiseen tarvitaan lupa ja joka paikkaan on kuljettava turvamiesten saattelemana. Päivät ovat minuutilleen aikataulutettuja ja poikkeaa paljon siitä mihin Obamien perhe on tottunut. Viisas Michelle oppii kuitenkin käyttämään järkevästi tittelin tuomaa valtaa hyväkseen edistääkseen monia hyviä hankkeita, jotka ovat hänellä lähellä sydäntä. 

Minulle tämä ei ollut niin huikea lukuelämys, mitä monelle muulle, mutta kiinnostava ja ehdottomasti lukemisen arvoinen elämänkerta. Kukapa ei haluaisi päästä tirkistelemään entisen presidenttiparin elämää Valkoisessa talossa. Vaikka kirjan teksti on viimeiseen asti harkittua eikä paljasta mitään liikaa, tuntui lukiessa kokoajan siltä että Michelle itse kertoo tarinaansa juuri minulle. Voin vain kuvitella kuinka vahva elämys tämä olisi äänikirjana Michellen itsensä lukemana.

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt: 2018
Alkuteos: Becoming (2018)
Sivuja: 511
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Mistä minulle: Kirjastosta

torstai 19. syyskuuta 2019

Sally Green: Savuvarkaat

"Viisi nuorta, joiden käsissä on maailman kohtalo. Viisi valtakuntaa konfliktin partaalla.

Brigantissa prinsessa Catherine valmistautuu julman, vallanhimoisen isänsä järjestämään avioliittoon. Samaan aikaan hänen tosirakkauttaan Ambrosea odottaa pyövelin pölkky.

Calidorissa halveksittu palvelija March hautoo kostoa ruhtinaalle, joka petti kansansa.


Pitoriassa vastuuntunnoton hurmuri Edyon varastaa halpoja helyjä jännitystä saadakseen, kunnes saa kuulla todellisesta syntyperästään.

Karuilla pohjoisilla seuduilla Tash juoksee henkensä edestä toimiessaan tylyn paholaismetsästäjän houkutuslintuna.

Kun valtakuntien liittoutumat murtuvat, näiden nuorten kohtalot muuttaa ja kietoo erottamattomasti yhteen sodan arvaamaton kulku – ja paholaissavua sisältävä mystinen pullo."

Huikeaa eeppistä fantasiaa, joka tempaisi minut mukaansa ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Savuvarkaat on Sally Greenin toisen nuorille suunnatun fantasiasarjan aloitusosa, joka seuraa tällä hetkellä buumina olevaa tummemmansävyisen fantasian jalanjäljissä. Voisi sanoa, että Greenin luomassa tarinassa on tuulahduksia Westerosista, vaikkei hän yhtä syvälle kirjanmaailmaan ja henkilöhahmoihin lukijaansa kuljeta, mitä Martin omassa sarjassaan. Uusia sävyjä kirjaan on tuotu paholaissavulla, jota käytetään huumausaineiden tavoin nautintoaineena ja jolla on tavoitteena saada pää sekaisin. Savu on laitonta, joten sen pyydystämisestä ja hallussapidosta saa ankaran rangaistuksen. Siitä saa kuitenkin elantonsa 12-vuotias Tash, joka on yksi kirjan päähenkilöistä ja kertojanäkökulmista. Tuo tyttö on kuin syntynyt pyydystämään paholaisia, sillä hän on kylmäpäinen ja vikkellä kintuistaan. Tash olikin yksi henkilökohtaisista suosikeistani kirjassa, prinsessa Catherinen ohella.

Greenin luoma maailma on synkkä, keskiaikaishenkinen valtakunta, jossa vallanahneet miehet punovat juoniaan eivätkä pelkää käyttää toisia ihmisiä pelinappuloinaan päästäkseen tavotteisiinsa. Sen saavat tuntea nahoissaan niin Brigantin prinsessa Catherine, Calidorin hallitsijan äpäräpoika Edyon sekä Abaskista kotoisin oleva March. Prinsessa Catherine on luvattu morsiammeksi Pittorian heikkoveriselle prinssille. Liiton tavoitteena on vahvistaa maiden välistä liittoumaa sodan varalle, mutta Catherine joutuu vaikeiden päätösten eteen Brigantin ja Pittorian ajautuessa sotaan keskenään. March puolestaan on katkera Calidorin hallitsijalle, sillä edellisessä sodassa hänen kansansa menetti maansa sekä suurimman osan väestöstään. March on ainoa jäljellä oleva henkilö perheestään. Hän on toiminut pienestä asti ruhtinaan palvelijana, mutta kun ruhtinas lähettää miehensä hakemaan kadoksissa olevaa äpäräpoikaansa luokseen, March haistaa koston mahdollisuuden. Edyon ei tiedä syntyperästään mitään, hän on hyväuskoinen varas, joka astuu Marchin ja tämän kumppanin asettamaan ansaan kirkkain silmin.

Romantiikkaakaan ei olla unohdettu, sillä Catherinen ja hänen komean henkivartija Ambrosen välillä kytee kipinä, jota velvollisuudet pitävät kurissa. Myös huijarin ja huijatun välille alkaa muodostua hiljalleen romanttisia piirteitä saava läheinen suhde, joka saa Marchin pohtimaan tarkoitusperiään. 
Tarina etenee kaikkien keskeisten henkilöiden näkökulmasta, jotka puhkeava sota lopulta yhdistää. Ihmishenkien menetyksiltä ei vältytä ja tulevaisuus näyttää ikävältä, katsoi sitä mistä näkökulmasta hyvänsä. Viiden päähenkilön, joiden kaikkien näkökulmasta tarinaa kuvataan on riskialtis ratkaisu, mutta Green on onnistunut luomaan jokaisesta heistä persoonallisen, omaksi edukseen erottuvan henkilön. Jokaisella on erilaiset luonteet, vahvuudet sekä heikkoudet ja lähtökohdat. Jokaisen henkilön esittely ja taustoitus nappasikin roiman osan kirjan alusta, mutta silti heihin jokaiseen tutustui mielellään. Tämä vahva sarjan aloitusosa pystyi pitämään mielenkiintoa yllä alusta loppuun ja sai minut vielä odottamaan sarjan seuraavan osan ilmestymistä suomeksi. Oli mukavaa vain heittäytyä tarinan kuljettavaksi, sillä kevyen viihteellinen kerronta takasi hienon lukuelämyksen. Odotan kuitenkin että Green avaa seuraavissa osissa enemmän luomaansa maailmaa, sen historiaa, kulttuuria ja dynamiikkaa, sillä nyt Pittoria, Brigant ja Calidor vaikuttivat tavallisilta keskiaikaisilta mailta, jotka sotivat keskenään.
Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt suomeksi: 2019
Alkuteos: The Smoke Thieves (2018)
Sivuja: 524
Suomentanut: Sari Kumpulainen

Mistä minulle: Kirjastosta

tiistai 17. syyskuuta 2019

Stephen King: Elevation

"Castle Rock is a small town, where word gets around quickly. That's why Scott Carey wants to confide only in his friend Doctor Bob Ellis about his strange condition: he's losing weight, without getting thinner, and the scales register the same when he is in his clothes or out of them, however heavy they are. Scott also has new neighbours, who have opened a 'fine dining experience' in town, although it's an experience being shunned by the locals; Deidre McComb and her wife Missy Donaldson don't exactly fit in with the community's expectations. And now Scott seems trapped in a feud with the couple over their dogs dropping their business on his lawn. Missy may be friendly, but Deidre is cold as ice. As the town prepares for its annual Thanksgiving 12k run, Scott starts to understand the prejudices his neighbours face and he tries to help. Unlikely alliances form and the mystery of Scott's affliction brings out the best in people who have indulged the worst in themselves and others."

Tuli taas pitkästä aikaa luettua jotain englanniksi. Tätä Stephen Kingin lyhytromaania ei ole ainakaan vielä suomennettu ja halusin tämän tarinan lukea, sillä se sijoittuu Kingin luomaan pieneen Mainelaiseen kaupunkiin Castle Rockiin, jossa tuppaa paha vierailemaan aina mitä erilaisimmissa olomuodoissa. Tällä kertaa pahuus asuu kaupunkilaisten asenteissa ja suhtautumisessa kaupungin uusia tulokkaita kohtaan, jotka ovat aivoimesti lesboja ravintoloitsijoita. Tähän epäkohtaan päättää puuttua tarinan päähenkilö Scott Carey, joka omalta osaltaan kärsii kummallisesta vaivasta, jonka aiheuttaja on mystinen. Hän nimittäin menettää painoaan pelottavaa vauhtia, mutta kummallista tästä painonputoamisesta tekee se, että hän ei tunnu pienenevän fyysisesti ollenkaan. Vielä kummallisemmaksi kaikki tekee se, että oli hänellä miten paljon vaatetta päällä ja vaikka taskutkin olisi täynnä kolikoita, hän painaa aina saman verran. Scott kertoo ongelmastaan ainoastaan ystävälleen, eläköityneelle lääkärille Bob Ellisille, sillä pienessä kaupungissa juorut leviävät nopeasti, eikä Scott halua vaivaansa muiden tietoon. Scott joutuu kohtaamaan myös sen pelottavan kysymyksen; mitä sitten tapahtuu kun puntari näyttää nollaa?

Tämä oli varsin kummallinen pieni kirja, joka ei ihan avautunut minulle. Kirjan tunnelma on unenomainen, eikä syitä esimerkiksi Scottin kummallisen vaivan takana selitetä. Oliko sen aiheuttaja yliluonnollinen, superbakteeri vai geenivirhe? Eikä tämä ollut pelottava tai tiivistunnelmainen tarina mihin Kingin kirjoja lukiessa on tottunut. Olisin todellakin kaivannut enemmän avaamista, varsinkin kun pidemmälle edetessään Scottin vaiva alkoi saamaan yhä absurdimpia piirteitä. 

Pidin kuitenkin tarinan toisesta puolesta, jossa Scott suhtautuu lähenevää loppuaan kohtaa yllättävän avomielisesti ja viimeisenä tekonaan maanpäällä hän pyrkii kääntämään kaupunkilaisten suhtautumista naapurissa asuvien Deidreen ja Missyyn, joiden kanssa Scott itsekin ollut tukkanuottaisilla kakkivien koirien takia. Tällä tarinalla on kuitenkin opetuksensa ja sentimentaaliset hetkensä, joten ei tästä voinut olla pitämättä edes himppusen. Kirjahan on todella lyhyt, hieman päälle 100 sivua ja suhteellisen helppotajuista englantia, joten se sopii myös luettevaksi sellaisille, jotka eivät usein englanniksi lue.

Annan kirjalle 2,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Hodder
Ilmestynyt: 2018
Sivuja: 144

Mistä minulle: Kirjastosta

perjantai 13. syyskuuta 2019

Kate Quinn: Koodinimi Alice

"1947. Yhdysvaltalaisella matematiikanopiskelijalla Charlie St. Clairilla on pieni ongelma. Hän on raskaana ja naimaton. Nuoren naisen vanhemmat lähettävät tyttärensä Eurooppaan, jossa hänelle on varattu tapaaminen perheen maineen säilyttämiseksi. Samaan aikaan Charlie elättelee toivoa, että hänen natsimiehityksessä kadonnut rakas serkkunsa Rose olisi yhä elossa. Charlie suuntaa päättäväisenä kohti Eurooppaa selvittääkseen rakkaan serkkunsa kohtalon.

1915. Ensimmäinen maailmansota on riehunut Euroopassa vuoden ja Eve Gardiner palaa halusta taistella saksalaisia vastaan. Yllättäen hänelle tarjoutuu mahdollisuus työskennellä vakoojana. Hänet lähetetään vihollisten miehittämään Ranskaan, jossa häntä kouluttaa Lili, “Vakoojien kuningatar”. Lili luo laajan naisvakoojien verkoston suoraan vihollisen katseen alle.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Eve viettää päivänsä juopuneena ja erakoituneena rapistuvassa lontoolaisessa asunnossaan. Häntä vainoaa petos, joka lopulta mursi koko Alice-verkoston. Tapahtumat saavat uuden käänteen, kun nuori nainen tunkeutuu Even elämään ja mainitsee nimen, jota hän ei ole kuullut vuosikymmeniin. Heidän yhteinen päämääränsä on löytää totuus – oli lopputulos mikä tahansa."

Pidin valtavan paljon Kristin Hannahin Satakielestä, jonka perusteella minulle suositeltiin tutustumaan tähän Kate Quinnin kirjaan. Kummatkin kirjat kertovat sotien vähemmän puhutuista sankareista, nimittäin naisista. Siinä missä Satakieli kertoi toisen maailmansodan vastarintaliikkeistä ja naisten puurtamisesta kotirintamalla, Koodinimi Alice kertoo vakoojista. Tarina pohjautuu todellisiin henkilöihin ja heidän saavutuksiin. Alicen verkosto oli ensimmäisen maailmansodan aikana yksi tuotteliaimmista verkostoista, jotka toivat elintärkeitä vihjeitä vastapuolen toiminnasta. Ja tuossa verkostossa vakoojina toimivat yksinomaan naiset. Kirjan lopussa olevassa loppukaneetissa olikin mielenkiintoista tietoa naisvakoojaverkoston synnystä ja toiminnasta sekä hieman pohjatietoa kirjan todellisista henkilöistä, joiden tarinan ympärille Quinn on luonut oman tarinansa Evestä. Tälläiset todellisuuteen pohjautuvat fiktiot ovat mielestäni aina mielenkiintoisempia kuin täysin fiktiiviset tarinat. Se tuntu, että osa on oikeasti tapahtunut jonain historian aikakautena tekee fiktiivisestä osastakin useasti todentuntuisemman - kaikki olisi voinut oikeasti tapahtua.

Koodinimi Alice oli viihteellisyyteen nojaava historiallinen romaani, joka liikkuu sujuvasti kahdessa aikatasossa. Lopussa kaikki tietenkin loksahtaa kohdalleen ja menneisyys nivoutuu vuoden 1947 tapahtumiin ilahduttavan kitkattomasti. Pidin kummankin aikatason kertomuksesta - vuoden 1915 vakoojatarinasta sekä vuonna 1947 tapahtumista ja kadonneen Rosen etsinnöistä. Charlie että Eve ovat kumpikin rikkinäisiä, mutta äärimmäisen vahvoja naisia. Heistä löytyy vahvasti myös se epämiellyttävä puolikin, mutta kaikenkaikkiaan minun täytyy myöntää että pidin heistä molemmista. Toki historiannälkäiselle vakoojattarien työstä kertovat osiot oli kirjallista mannaa, mutta Charlien tarina sopi mielestäni hyvin kokonaiskuvaan ja tässä aikatasossa kerrotaan myös Oradour-Sur-Glanen joukkoteurastuksesta, joka on vähemmän tunnettu sodanaikainen tapahtuma, varsinkin Ranskan ulkopuolella. Kirja siis tarjoaa mukavasti faktaa fiktion ohella, mikä teki paketista vain entistä kiinnostavamman.

Kunnolliselle viihdekirjalle uskollisesti Koodinimi Alicesta löytyy romantiikkaa, jännitystä, draamaa ja yllättäviä juonenkäänteitä, runsaat 500 sivua sujui siis varsin rattoisasti ilman tylsistymisen merkkejä. Kirja on helppolukuinen ja se tempaa lukijan mukaansa. Tämän parissa lukunautinto on varmasti taattu vaikkei olisikaan mikään suuri historiallisten tarinoiden ystävä, sillä Koodinimi Alice pystyy tarjoamaan myös paljon muutakin. Kaikesta runsaudesta huolimatta Quinn pitää tarinaa taitavasti hyppysissään eikä juoni ole päässyt leviämään, vaikka se kykenee tarjoamaan kaikille jotakin.  Kirjan romanttinenkin puoli oli onnistunut, eikä rakkaustapauksen kanssa oltu sorruttu liialliseen höttöisyyteen, mikä olisi syönyt uskottavuutta tarinan muilta osa-alueilta. Quinn on kyennyt kokoamaan erittäin mielenkiintoisen, viihdyttävän ja eheän kokonaisuuden, jota luki mielellään. Suosittelen lämpimästi tutustumaan!

Koodinimi Alice on Quinnin ensimmäinen suomennettu romaani, mutta pienen googlettamisen jälkeen selvisi että häneltä on ilmestynyt yhdeksän romaania ja hän on ollut mukana kirjoittamassa neljää historiallista romaania. Toivon todella että hänen teoksiaan suomenettaisiin enemmän, sillä tämä ainakin oli taidokkaasti punottu tarina. 

Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Harper & Colins Nordic
Ilmestynyt suomeksi: 2018
Alkuteos: The Alice Network (2017)
Sivuja: 560
Suomentanut: Päivi Paju

Mistä minulle: Kirjastosta

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Stephen King: Mersumies

""Tuhat varmaa työpaikkaa!" kaupunki lupaa. Lukemattomia työttömiä, jotka aamuyön harmaina tunteina jonottavat niitä kadulla. Varastettu mersu, joka törmää heihin tahallaan. Kahdeksan kuollutta. Tappaja pakenee. Kuukausia myöhemmin eläköitynyt rikosetsivä Bill Hodges saa kirjeen. Mersumieheksi itseään kutsuva tappaja haluaa keskustella hänen kanssaan Sinisen sateenvarjon alla -nimisellä chattisivustolla. Hodgesin on suostuttava, vaikka tietokoneen käynnistäminen on kuin avaisi ikkunan omaan elämäänsä. Kuka tahansa voi kurkistaa sisälle."

Stephen King on King, vaikka hän genreä vaihtaa. Hyvin tyypillistä ja tuttua, Kingille ominaista sanailua oli havaittavissa tässä trilogian aloitusosassa, jossa päästään tutustumaan eläköityneeseen rikosetsivä Bill Hodgesiin. Billin elämästä tuntui katoavan merkitys, kun hän astui viimeisen kerran ulos poliisitalon ovista. Eläkkeellä hänen päiväohjelmaansa on kuulunut lähinnä tyhjänpäiväisten tv-sarjojen katsominen ja hänen samall hivellessä asettaan - päättääkö nämä turhana ohi lipuvat päivät vai ei? Mutta Mersumieheltä saapuva kirje antaa ex-poliisille uutta pontta elämään. Mersumies pääsi ehkä pakoon yhden kerran, mutta nyt Hodges on päättänyt vakaasti ratkaista Mersumiehen henkilöllisyyden ja lopettaa tämän sairaan leikin.

King on ollut aina taitava luomaan realistisia ja mieleenpainuvia henkilöhahmoja. Tästä johtuen Bill Hodgeskin varmaan ampaisi kirjallisuuden suosikki etsivieni joukkoon, vaikkei hän olekkaan mitenkään erikoinen sankari. Hodges on hieman ylipainoinen, erittäin jääräpäinen vanha mies, jolla on ollut ongelmia niin alkoholin kuin ihmissuhteiden kanssa. Miehessä on kuitenkin se pehmeäkin puoli ja hänestä ei vain voinut olla pitämättä. Myös Hodgesin apulaiset Jerome ja Holly olivat ihanan persoonallisia henkilöhahmoja. Jerome aina optimistinen ja ystävällinen tumma naapurinpoika valkoisten asuttamalta asuinalueelta. Poika, joka voi vain valita huippu yliopistojen väliltä, mihin mennä opiskelemaan. Ja Holly, hieman jälkeenjäänyt, mutta yllättävän fiksu teini-ikäisen mielen omistava lähes keski-ikäinen nainen. Kummallinen kolmikko kertakaikkiaan, mutta tätä rikosta oivallinen trio selvittelemään.

Mutta eritysimaininnan ja hatun noston paikka on Mersumiehen kohdalla se kuinka uskottavasti ja yksityiskohtaisesti King pystyi kuvailemaan tuon häiriintyneen psykopaatin mielenliikkeitä. Nousi aivan ihokarvat pystyyn, kun tuo vaarattoman näköinen ja oloinen mies hymyssä suin antoi itsestään hyvää kuvaa muille ihmisille, mutta kuinka pimeitä, sairaita ja brutaaleja hänen ajatuksensa olivat pään sisällä. Hän saattoi hymyillä aurinkoisesti kadulla hyppeleville pikku tytöille, mutta mielessään unelmoidan heidän koiransa myrkyttämistä myrkkylihapullilla tai kuvitella ajavansa uudestaan väkijoukkoon vain surmaamisen riemusta.

Kyllä King on parhaimmillaan kauhugenren kentällä, mutta viihdyttävää luettavaa oli tämäkin, vaikka olikin trilleri. Rikoskirjallisuuden kenttä on vain siitä hankala, että genren sisällä on kirjoja pilvinpimein, hyvin brutaalista aina cozy crimeen. Paljon trillereitä ahmivat ovat lukeneet jo monenmoisista teemoista genren sisällä, kuten minäkin. Vaikken edes miellä itseäni mitenkään trillereiden tai dekkareiden suurkuluttajaksi. Silti olen huomannut että genren sisällä tulee enään harvoin yllätetyksi. Siksipä Kingin luoma tarina ei onnistunut erottumaan massasta mitenkään keskinkertaista rikostarinaa erikoisemmaksi, vaikka hänen valitsemansa aihe väkijoukkoon ajavasta kahelista on pelottavan ajankohtainen. Pidin silti Mersumiestä erinomaisena kokonaisuutena ja mieleenpainuvana lukukokemuksena. Kerrontaa ryyditti mukavasti mustahuumori ja saattoinpa bongata muutaman viittauksen kerronnasta Kingin aiempaan tuotantoonkin.

Aion ehdottomasti lukea koko trilogian, sen verran mielenkiintoisen oloinen tarina ja olenhan Kingin vannoutunut fani. C morelta löytyy myös kirjan pohjalta tehty sarja Mr. Mercedes, joka on aivan pakko katsoa myös. 

Annan kirjalle 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt suomeksi: 2015
Alkuteos: Mr. Mercedes (2014)
Sivuja: 463
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Mistä minulle: Kirjastosta

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Prinsessa Pikkiriikistä Futaaja -sarjaan; luettevaa lasten kanssa

Meillä on luettu taas monenmoista kirjaa lasten kanssa, aina Disneyn klassikkotarinoista painaviin opuksiin dinosauruksista ja merirosvoista. Voin myös sanoa tietäväni tällä hetkellä aika paljon aikamme kuuluisimmasta jalkapalloilijasta Lionel Messistä, eikä tietoni todellakaan tule iltapäivälehtien otsikoista, vaan olen lukenut poikien kanssa ahkeraan pariakin em. futarista kertovaa kirjaa. Niistä en kuitenkaan tullut tänne kirjoittamaan vaan muutamasta helmestä, jotka ovat nousseet esille notkuvista kirjaston lainapinoista. 

Kuten olen aikaisemmin sanonut kuulijakunta on minulla 3-7-ikävuoden välillä, mutta sanon sen taas muistin virkistykseksi. Ja näitä kohta esittelemiäni kirjoja olemme lukeneet koko kokoonpanolla eli tuohon ikähaarukkaan ja molemmat sukupuolet ovat kuulijakunnassa edustettuina.

Magnus Ljunggrenin ja Mats Vänehemin Futaajat -sarja ampaisi samantien meidän jalkapalloa harrastavien poikien suosikiksi. Sarja kertoo poikien ja tyttöjen jalkapallojoukkueesta sekä heidän elämästään niin pelikentillä ja niiden ulkopuolella. Kirjat opettavat nuorta lukijaansa ja/tai kuuntelijaansa jalkapallosta lajina, kuin reilusta pelistä, joukkuehengen tärkeydestä sekä hyvän futaajan ominaisuuksista. Pojat nauttivat valtavasti vauhdikkaiden otteluiden kuvauksista, mutta kirvoitti myös hyvää keskustelua kirjojen käsittelemistä aiheista, sillä jokaisella tarinalla on oma opetuksensa.

Kirjat ovat suunnattu noin 6-9-vuotiaille. Kerrontaa siivittää mustavalkoinen kuvitus, joka ainakin lasten mielestä oli hauskaa ja kiinnostavaa. Aikuisen silmin katsottuna hyvin realistinen. Kirjan kieli on helppolukuista, joten nuorempikin lukija jaksaa tämän lukea ja vauhdikkaampikin personaa istua kuuntelemassa. Jos perheestä löytyy lajista innostuneita lukutoukkia tai iltasatujen kuuntelijoita, on tämän sarjan kirjat varmasti nappi valinta.




Kaikista suurimman vaikutuksen niin lukijana toimivaan äitiin, kolme vuotiaaseen pikku prinsessaan ja vähän roisimpii isoihin poikiin on tehnyt Prinsessa Pikkiriikki. Prinsessa Pikkiriikki kirjojen modernit ja humoristiset tarinat naurattavat niin lasta kuin aikuista ja pysähdytti sijoilleen kuuntelemaan tarinaa niin kotonamme vierrailleen lasten tädin kuin miehenikin.

Prinsessa Pikkiriikki on kaiken tuhmuroinnin sankari, mutta samalla hän on hieman kiltti ja tuhma yhtäaikaa. Hän on itse päättänyt olla prinsessa, sillä kuka vain voi olla prinsessa tai Batman, jos niin vain haluaa ja voi olla molempia vaikka yhtäaikaa jos siltä sattuu tuntumaan. Prinsessa Pikkiriikki antaa suit sait vanhoille ja kulahtaneille prinsessamalleille ja piut paut vanhempien säännöille. Kuka nyt vanhempien lukuisia sääntöjä ja määräyksiä ymmärtää saatika jaksaa kuunnella?

Prinsessa Pikkiriikki kirjasarjan on luonut Hannele Lampela ja kuvittanut Ninka Reittu. Tässä on kertakaikkiaan niin hulvaton, mutta samalla niin samaistuttava kirjasarja, että minun on aivan pakko hommata kaikki kirjat meille itselle. En muista milloin olisin nauttinut niin paljon iltasatujen lukemisesta, kuin mitä olen nauttinut Prinsessa Pikkiriikkien parissa. Niin äitiä kuin lapsiakin naurattaa, sillä kummatkin löytävät pieniä totuuden siemeniä ja opetuksia tarinoista. Olemme saaneet myös hyviä keskusteluja aikaan kirjojen tiimoilta.

Suuret kiitokset vain meidän ihanalle kirjastontädille lastenosastolta, joka osasi meille tätä sarjaa suositella. Meidän perheestä kun löytyy yksi Prinsessa Pikkiriikki ja ainakin isoveljen mielestä myös se Rasittava Urpokin, Ryysy-Eetua unohtamatta. Tällä hetkellä suosikiksemme on noussut Prinsessa Pikkiriikin astetta paremmat iltasadut, jota on luettu jo useampana iltana uudestaan ja uudestaan, koska kirjan lukemista ei vain malta lopettaa yhteen satuun. Kirja sisältää uudelleen kerrottuja klassikkosatuja modernilla otteella, sillä kuka haluaa tulla suudelluksi ilman lupaa tai miksi prinsessaa ei voi herättää heäryskellolla, kun sellainen on kerran keksitty. Kirjassa ei välitetä sukupuolirooleista sillä prinsessana voi toimia Ryysy-Eetu ja onpahan mukana tarina kahdesta ahneesta tytöstä, Hannusta ja Kartusta.

Suosittelen!

maanantai 2. syyskuuta 2019

Markus Falk: Profeetan soturit

"Suomalaistutkija saa käsiinsä tulenaran käsikirjoituksen, jonka vuoksi monet ovat valmiita tappamaan. Kiivastahtinen trilleri iskee kansainvälisten uhkakuvien ytimeen.

Lähi-idän tutkija Tuomas Pyy on tullut työmatkalle Libanoniin. Häneen ottaa yhteyttä viehättävä italialainen kollega Carla Conti, joka haluaa vaihtaa näkemyksiä salaperäisestä käsikirjoituksesta.

Teksti vaikuttaa itsensä profeetta Muhammadin sanelemalta, ja kun tieto löydöstä vuotaa, sitä alkavat tavoitella väkivaltaiset terroristit. Tuomas ja Carla huomaavat pian joutuneensa äärimmäiseen vaaraan. Alkaa päätähuimaava kissa ja hiiri -leikki, joka johtaa historian tarkimmin vartioitujen salaisuuksien äärelle."

Markus Falk pseudonyymin taakse kätkeytyy aviopari Jaakko ja Virpi Hämeen-Anttila. Virpi on varsin tunnettu kotimainen kirjailija ja hänen aviomiehensä Jaakko on arabiankielen ja islamin tutkimuksen professori. Yhdessä he ovat luoneet mielenkiintoisen Dan Brownin Robert Langdonin jalan jäljissä kulkevan kissa ja hiiri asetelmaa kantavan trillerin, joka aloittaa Tuomas Pyystä kertovan sarjan. Kirjassa on varsin tarkkaa islamilaisen ja arabialaisen kulttuurin tuntemusta, joka toi tarinaan oman säväyksensä.

Tuomas Pyy on varsin nuhruinen ja väritön arabialaisen kirjallisuuden- ja kulttuurintutkija. Hänen italialainen kollegansa, säpäkkä ja elegantti Carla Conti, on saanut käsiinsä perin harvinaisen ja hyvin vanhan käsikirjoituksen, jonka hän haluaa Tuomaksen arvioivan. Käsikirjoituksen uskotaan olevan itsensä profeetta Muhammadin sanelema ja sen väitetään tuovan huonoa onnea omistajalleen. Carla ja Tuomas ymmärtävät löydöksen olevan mullistava, mutta myös aiheuttavan närää tietyissä uskonnollisissa piireissä. Ei mene kauaakaan, kun käsikirjoitus varastetaan ja kopioita hallussaan pitävät Tuomas ja Carla huomaavat olevan niin terroristien tappolistalla, mystisen veljeskunnan juostessa heidän kannoillaan myös samaan aikaan. Myös luihu antiikkikauppias on hyvin kiinnostunut vanhasta käsikirjoituksesta ja on valmis ostamaan sen itselleen hinnalla millä hyvänsä. Onnekkaan sattuman kautta käsikirjoitus pääyy jälleen Tuomakselle ja Carlalle, mutta he haluavat silti pitää tiedon arvokkaasta Koraanista pois jätetystä Suurasta itsellään. Carla on järjestämässä suurta vanhojen arabialaisten käsikirjoitusten näyttelyä Lontooseen ja hän haluaa toimittaa käsikirjoituksen itse henkilökohtaisesti näyttelyyn ja kerätä kunnian löydöstä itselleen sekä Tuomakselle. Vastaava löytö ja sen julkistaminen olisi heidän urilleen merkittävä meriitti.

Hieman olisin toivonut juonelta tiivistämistä, mutta muuten viihdyin mainiosti tarinan parissa. Tylsän oloisesta Tuomaksesta kuorituu tarinan edetessä uusia puolia ja voisin hyvin kuvitella viettäväni toisenkin hetken kirjan parissa, jossa Tuomas häärii sankarina. Hänestä tuli kieltämättä mieleen vahvasti Robert Langdon, joka on nuhruinen tutkija itsekkin, mutta tosipaikan tullen kivenkova toimintasankari. Hieman olisin kaivannut enemmän toimintaa, vaikka uskomattomilta hengenvaarallisilta tilanteilta ei vältytä. Mutta, tämä oli vasta sarjan aloitusosa, jonka tarkoituksena on myös pohjustaa tulevia tarinoita, joten seuraavat osat voivat yllättää. Toivon totisesti että kunnianhimoisesta Carlastakin kuullaan jatko-osissa sekä palan halusta tietää jääkö Tuomaksen ja Carlan suhde vain ajatuksen tasolle. Mikään charmikas naistenmies Tuomas ei kyllä ole, joten on hyvin mahdollista että hän jää jumiin kuuluisalle friendzonelle. 

Minä pidin - juuri sopivaa kesälukemista. Pidän tämän tyyppisistä vauhdikkaista trillereistä, joissa on käytetty kissa ja hiiri -leikkiä sekä historiallisia elementtejä hyväksi. Kertoo varmaan paljon sekin että lapsena minun lempparisarjani oli Aarteenmetsästäjät, jota katsoimme äidin kanssa yhdessä. Pidin valtavasti Muumio ja Indiana Jones elokuvista ja teininä tykkäsin pelata Tomb Raidereita. Minusta sentään ei ole tullut nuhruista tutkijaa, ainakaan vielä, mutta elämästä ei koskaan tiedä.

Dan Brownin kirjat jo tiedänkin, mutta olisiko jollain muulla vihjata samantyyppisiä kirjoja kuin tämä ja em. Robert Langdon -sarjan kirjat? Tämän sarjan kakkososan lisään ehdottomasti lukulistalle.

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt: 2018
Sivuja: 345

Mistä minulle: Kirjastosta