Kate Quinn: Koodinimi Alice

"1947. Yhdysvaltalaisella matematiikanopiskelijalla Charlie St. Clairilla on pieni ongelma. Hän on raskaana ja naimaton. Nuoren naisen vanhemmat lähettävät tyttärensä Eurooppaan, jossa hänelle on varattu tapaaminen perheen maineen säilyttämiseksi. Samaan aikaan Charlie elättelee toivoa, että hänen natsimiehityksessä kadonnut rakas serkkunsa Rose olisi yhä elossa. Charlie suuntaa päättäväisenä kohti Eurooppaa selvittääkseen rakkaan serkkunsa kohtalon.

1915. Ensimmäinen maailmansota on riehunut Euroopassa vuoden ja Eve Gardiner palaa halusta taistella saksalaisia vastaan. Yllättäen hänelle tarjoutuu mahdollisuus työskennellä vakoojana. Hänet lähetetään vihollisten miehittämään Ranskaan, jossa häntä kouluttaa Lili, “Vakoojien kuningatar”. Lili luo laajan naisvakoojien verkoston suoraan vihollisen katseen alle.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Eve viettää päivänsä juopuneena ja erakoituneena rapistuvassa lontoolaisessa asunnossaan. Häntä vainoaa petos, joka lopulta mursi koko Alice-verkoston. Tapahtumat saavat uuden käänteen, kun nuori nainen tunkeutuu Even elämään ja mainitsee nimen, jota hän ei ole kuullut vuosikymmeniin. Heidän yhteinen päämääränsä on löytää totuus – oli lopputulos mikä tahansa."

Pidin valtavan paljon Kristin Hannahin Satakielestä, jonka perusteella minulle suositeltiin tutustumaan tähän Kate Quinnin kirjaan. Kummatkin kirjat kertovat sotien vähemmän puhutuista sankareista, nimittäin naisista. Siinä missä Satakieli kertoi toisen maailmansodan vastarintaliikkeistä ja naisten puurtamisesta kotirintamalla, Koodinimi Alice kertoo vakoojista. Tarina pohjautuu todellisiin henkilöihin ja heidän saavutuksiin. Alicen verkosto oli ensimmäisen maailmansodan aikana yksi tuotteliaimmista verkostoista, jotka toivat elintärkeitä vihjeitä vastapuolen toiminnasta. Ja tuossa verkostossa vakoojina toimivat yksinomaan naiset. Kirjan lopussa olevassa loppukaneetissa olikin mielenkiintoista tietoa naisvakoojaverkoston synnystä ja toiminnasta sekä hieman pohjatietoa kirjan todellisista henkilöistä, joiden tarinan ympärille Quinn on luonut oman tarinansa Evestä. Tälläiset todellisuuteen pohjautuvat fiktiot ovat mielestäni aina mielenkiintoisempia kuin täysin fiktiiviset tarinat. Se tuntu, että osa on oikeasti tapahtunut jonain historian aikakautena tekee fiktiivisestä osastakin useasti todentuntuisemman - kaikki olisi voinut oikeasti tapahtua.

Koodinimi Alice oli viihteellisyyteen nojaava historiallinen romaani, joka liikkuu sujuvasti kahdessa aikatasossa. Lopussa kaikki tietenkin loksahtaa kohdalleen ja menneisyys nivoutuu vuoden 1947 tapahtumiin ilahduttavan kitkattomasti. Pidin kummankin aikatason kertomuksesta - vuoden 1915 vakoojatarinasta sekä vuonna 1947 tapahtumista ja kadonneen Rosen etsinnöistä. Charlie että Eve ovat kumpikin rikkinäisiä, mutta äärimmäisen vahvoja naisia. Heistä löytyy vahvasti myös se epämiellyttävä puolikin, mutta kaikenkaikkiaan minun täytyy myöntää että pidin heistä molemmista. Toki historiannälkäiselle vakoojattarien työstä kertovat osiot oli kirjallista mannaa, mutta Charlien tarina sopi mielestäni hyvin kokonaiskuvaan ja tässä aikatasossa kerrotaan myös Oradour-Sur-Glanen joukkoteurastuksesta, joka on vähemmän tunnettu sodanaikainen tapahtuma, varsinkin Ranskan ulkopuolella. Kirja siis tarjoaa mukavasti faktaa fiktion ohella, mikä teki paketista vain entistä kiinnostavamman.

Kunnolliselle viihdekirjalle uskollisesti Koodinimi Alicesta löytyy romantiikkaa, jännitystä, draamaa ja yllättäviä juonenkäänteitä, runsaat 500 sivua sujui siis varsin rattoisasti ilman tylsistymisen merkkejä. Kirja on helppolukuinen ja se tempaa lukijan mukaansa. Tämän parissa lukunautinto on varmasti taattu vaikkei olisikaan mikään suuri historiallisten tarinoiden ystävä, sillä Koodinimi Alice pystyy tarjoamaan myös paljon muutakin. Kaikesta runsaudesta huolimatta Quinn pitää tarinaa taitavasti hyppysissään eikä juoni ole päässyt leviämään, vaikka se kykenee tarjoamaan kaikille jotakin.  Kirjan romanttinenkin puoli oli onnistunut, eikä rakkaustapauksen kanssa oltu sorruttu liialliseen höttöisyyteen, mikä olisi syönyt uskottavuutta tarinan muilta osa-alueilta. Quinn on kyennyt kokoamaan erittäin mielenkiintoisen, viihdyttävän ja eheän kokonaisuuden, jota luki mielellään. Suosittelen lämpimästi tutustumaan!

Koodinimi Alice on Quinnin ensimmäinen suomennettu romaani, mutta pienen googlettamisen jälkeen selvisi että häneltä on ilmestynyt yhdeksän romaania ja hän on ollut mukana kirjoittamassa neljää historiallista romaania. Toivon todella että hänen teoksiaan suomenettaisiin enemmän, sillä tämä ainakin oli taidokkaasti punottu tarina. 

Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: Harper & Colins Nordic

Ilmestynyt suomeksi: 2018

Alkuteos: The Alice Network (2017)

Sivuja: 560

Suomentanut: Päivi Paju

Mistä minulle: Kirjastosta