Natascha Kampusch: 3096 päivää



Moni varmasti muistaa vuodelta 2006 hurjan media mylläkän 18-vuotiaasta itävaltalaistytöstä, joka oli päässyt kahdeksan vuoden vankeuden jälkeen pakoon sieppaajaltaan. Natascha siepattiin koulumatkalla vuonna 1998 hänen ollessaan vain 10-vuotias pikku tyttö. Sieppaaja. Wolfgang Priklopil, heitti hänet valkoisen pakettiauton takaosaan ja vei kotiinsa. Natascha joutui viettämään seuraavat kahdeksan vuotta sieppaajan autotallin alla sijaitsevassa viiden neliön vankityrmässä. Sieppaaja kidutti tyttöä niin henkisesti kuin fyysisesti, piti häntä nälässä ja pimeässä useita päiviä, teki hänestä kotiorjan ja pyrki kontrolloimaan Nataschan tekemisiä piirun tarkasti. Vahva tyttö kuitenkin unelmoi vapaudesta ja itsenäisestä elämästä. Hän eli päivä kerrallaan ja pyrki selviytymään kaikin mahdollisin keinoin kaikista hurjista koettelemuksista, jotka hän joutui vankeutensa aika kestämään.

Paljon uutta en tästä kirjasta saanut irti, koska kaikki tämä käytiin läpi mediamylläkässä. Mietin kyllä ajoittain onkohan tämä kirja tehty vain rahastamismielessä. Silti kirja oli mielenkiintoista luettavaa, se antoi yllättävän inhimillisiä piirteitä sieppaajasta, joka oli Nataschan ainoa sosiaalinen kontakti ja ruokkiva käsi vankeuden aikana. Vaikka Natascha ei yritä puolustella Wolfgangin tekoja, hän yrittää osoittaa sen ettei mikään pahuus ole absoluuttista. Wolfgang luki pienelle pelokkaalle tytölle iltasatuja, teki sellistä hänelle kodikkaaman, pelasi Nataschan kanssa lautapelejä ja toi selliin telvision, CD-soittimen ja muuta ajanvietettä. Kirja myös osoittaa sen kuinka vahva luonne Nataschalla oli. Hänen läpikäymänsä tunteet ja koettelemukset kuvataan taidokkaasti kaunistelematta, mutta silti kypsästi. En voinut lukiessani lakata miettimästä kuinka olisin itse selvinnyt vastaavanlaisesta koettelemuksesta - en mitenkään!

Ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirja, jos ihmiskohtalot kiinnostaa yhtään. Arvosanaksi annan 4,5 / 5.

Ikkunat auki Eurooppaan: Itävalta

-Aletheia

Kommentit

  1. Nataschan tapaus oli yhtenä esimerkkinä pahuudesta myös Heberleinin kirjassa Pieni kirja pahuudesta. Kirjahan siis käsittelee pahuuden aihetta mahdollsimman monelta kantilta ja onko olemassa synnynnäistä pahaa, jota mikään ei olisi voinut estää. Löydät sen blogistani kun vähän vain rollaat.

    Minun ja varmaan monen muun mielestä Nataschan tapausta ei voida selittää ulkopuolisilla tekijöillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heberleinin kirja eksyi lukulistalleni jo aiemmin juuri sinun blogisi kautta! :)

      Poista

Lähetä kommentti