Simon Lelic: Katkeamispiste

Katkeamispiste on hätkähdyttävän pysähdyttävä romaani henkisestä ja fyysisestä kiusaamisesta sekä niiden seurauksista. Kirja on Simon Lelicin esikoisteos, joka on herättänyt maailmanlaajuista huomiota. Kirja on julkaistu vuonna 2010 ja suomennettu 2011, eli on suhteellisen uusi ja uutuskirja hyllystä minä tämän kirjastossa löysinkin. 

Eräänä tavallisena kouluaamuna historian opettaja Samuel Szajkowski on saapunut katkeamispisteeseensä ja avaa tulen kesken aamunavauksen. Hän surmaa yhden opettajan, kolme oppilasta ja lopuksi itsensä. Komisario Lucia May alkaa selvittelemään juttua. Hän ei suostu tyytymään selitykseen, että surmaaja oli yksinkertaisesti vain murhanhimoinen hullu ja alkaa etsimään teon todellista motiivia. Pian selviää, että historianopettajaa ovat kiusanneet niin opettajat kuin oppilaat, eikä koululaitos ole välittänyt puuttua kiusaamiseen millään tavalla. Lucia huomaa pian että koulussa vallitsee ikävä kiusaamiskulttuuri, jonka taltuttamiseksi kukaan ei ole laittanut tikkua ristiin. Lisäksi nainen itsekkin joutuu työpaikallaan sukupuolisyrjinnän ja kiusaamisen kohteeksi.

Katkeamispiste oli erittäin taidokkaasti kirjoitettu. Lucia selvittää tapausta haastattelemalla uhrien läheisiä, ystäviä ja opettajia. Jokainen haastattelu on kuin nauhurista suoraan kuunneltuna, mutta tässä tapauksessa tietenkin luettu. Aivan kuin he olisivat puhuneet suoraan minulle ja olisin itse ollut komisario. Eli haastattelut ovat siis monologeja. Välillä taas Lucian elämää tarkkaillaan kaikkitietävän kertojan näkökulmasta. Totuus selviää lukijalle pikku hiljaa ja palaset loksahtavat paikalleen.

Lisäksi asioiden käydessä ilmi lukija alkaa tuntemaan jopa myötätuntoa ampujaa kohtaan. Mikäänhän ei oikeuta tappamaan, mutta äärimmäiselle koetukselle nuori historianopettaja on joutunut ennen kuin tilanne kärjistyi ampumiseen. Kiusaaminen on mennyt todella pitkälle, oppilaat ulostavat hänen salkkuunsa ja katkaisevat hänen jalkansa tahallaan jalkapallo pelissä. Rajahan jokaisella tulee jossain vaiheessa, se on yksilöllistä milloin ja miten se ilmenee. Lisäksi Luciaa kiusataan työpaikallaan, ehkä siksi hän tuntee niin tärkeäksi ratkaista jutun perin pohjin, kun kiusaaminen käy ilmi. Hän löytää yhtäläisyyksiä koulun rehtorista ja omasta esimiehestään. Kumpikin kieltäytyvät näkemästä sen mikä on ilmeistä ja näkevät vain sen minkä itse haluavat nähdä.

Aiheesta minulle tuli mieleen Jodi Picoultin Yhdeksäntoista minuuttia, joka oli myös taidokkaasti rakennettu romaani kouluampujasta, joka oli joutunut koulukiusatuksi. Aihe on pelottavan ajankohtainen, vaikka kirja on fiktiota kouluammuskelut ovat kuitenkin totistatotta nykypäivänä. Kirjan esimerkkitapaus/-tapaukset ovat kuitenkin "hieman" kärjistettyjä. Minulle jäi kuitenkin tunnelma, että tapahtumia on kärjistetty tarkoituksella, jotta se olisi voimakkaampi kannanotto. Minulla teos ainakin herätti ajatuksia ja paljon!

Loppu minua kuitenkin jäi vaivaamaan, se ei päätynyt suuntaan eikä toiseen, vaan jäi avoimeksi. Ei ihan odottamani loppu, mutta optimistista tuulahdusta oli kuitenkin havaittavissa. Ehkä kirjailija halusi sanoa, että kiusaaminen tulee lopettaa ajoissa, eikä vasta sitten kun on jo liian myöhäistä.

Kirjan pisteyttäminen on vaikeaa, koska mikään kirjallisuudenhistorian merkkitävä teos tämä tuskin tulee koskaan olemaan. Kärjistäminen vei realistisuudelta pohjaa ja kliseitäkin oli havaittavissa. Teos kuitenkin on ajatuksia herättävä, hyvin kirjoitettu ja rakennettu, mutta aihe on rankka. 

Annan tälle arvosanaksi kuitenkin 4 / 5!

-Aletheia