Mikko Rimminen: Nenäpäivä

Irma on yksinäinen keski-ikäinen nainen. Vanhingon kautta hän päätyy väärälle ovelle soittamaan ovikelloa. Tästä erheestä saa alkunsa toiminta, jossa Irma tekeytyy Taloustutkimuksen kyselytutkimuksen tekijäksi. Hän soittelee uppo-outojen ihmisten ovikelloja Keravalla ja naapurustossaan Hakaniemessä.

Pian kuitenkin jotkut Keravalaiset alkavat epäilemään Irman aitoutta ja ilmoittavat hänestä poliisille. Irma menee paniikkiin, hän on alkanut jo kiintymään haastateltaviin ihmisiin. Irman on vaikea pysyä poissa ovien takaa, vaikka kiinnijäämisen pelko kasvaa hetkihetkeltä vain suuremmaksi.

Mikko Rimmisen Nenäpäivä on minun ensimmäinen Rimmisen romaani. Teos on voittannut vuonna 2010 Finlandia palkinnon. Luin MTV3 uutisista että voittajavalinnan tehnyt Minna Joenniemi kiitteli erityisesti Nenäpäivän kerrontatyyliä ja Rimmisen pursuvavaa kieltä, jossa poksautellaan kertojan mieleen uusiosanoja ja ajatuksia sademetsää siivoavista pikkulinnuista eli töpöliputtajista.

Minäkin pidin todella paljon Rimmisen kerronnasta, joka oli huumorilla höystettyä ja hersyvää. Juuri uusiosanat olivat minusta hauskoja, vaikka välillä piti vähän jäädä miettimään, mitä milläkin sanaväännöksellä tahdottiin ilmaista. Kerronta oli siis osittain haastavaa, eikä aina niin helppolukuista. Mutta tarviiko aina mennäkkään siittä mistä aita on matalin tai missä sitä ei ole ollenkaan? Kuitenkin kaikki oli täysin ymmärrettävää, kun vain viitsi paneutua.

Juonikin oli ihan ok, mutta loppua kohden Irma ja hänen törttöilynsä alkoivat ärsyttämään minua. En missään vaiheessa ymmärtänyt päähenkilön toimintaa, vaikka ymmärrän kyllä sen, että yksinäisyys voi ajaa äärimmäisiinkin ratkaisuihin. Jotenkin niin monta sivua, näin pelkistetystä aiheesta ei vain jaksanut enään sytyttää loppua kohden.

Mutta plussaa kuitenkin vielä siittä, että kirja sai minut välillä nauramaan ihan tosissaan. Pidin Rimmisen viljelemästä huumorista, joten ei tämä ihan penkinalle mennyt lukukokemus ollut. Varmasti teos on palkintonsa ansainnut, aihe ei vain lopulta ollut minulle se kaikkein mieluisin, vaikka alkuun tarina nappasikin mukaansa.

Minulla oli vahva ennakkoasenne teosta kohtaa, uskoin sen olevan läpikotaisi tylsä ja kuiva. Mikä sai minut suhtautumaan Nenäpäivään niin? En tiedä, ehkä nimi, joka viittaa hyväntekeväisyystapahtumaan, mutta jolla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä kirjan tapahtumien kanssa. Ehkäpä juuri Finlandia -palkinto. Jotenkin juurtunut takaraivoon sellainen ennakkokäsitys, että Finladia -ehdokkaat ja -palkinnon ansainneet teokset on varmasti vain kuivaa "käntty"kirjallisuutta.  Vaikka toki sen tiedän ettei se ihan niin mene! Olenhan itselleni tämän käsityksen jo osoittanut ihan vääräksi. 

Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen siihen että luin kirjan. Nyt olen yhtä kokemusta rikkaampi ja taisipa olla minun ensimmäinen Finlandia -voittaja teos. Ai niin, kerrotaneet vielä, että näin silmieni edessä Irmana koko ajan Salattujen Elämien Annin. Vaikka Irma on kyllä paljon pahempi tohottaja kuin Annin hahmo tässä kuuluisassa saippuasarjassa. Jotenkin Irma on myös hyvä sydäminen ja hyvää tarkoittava ihminen, kun taas Annista en ole vielä niin päässyt selville.

Annan kirjalle arvosanaksi 3 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: Teos

Ilmestynty: 2010

Sivuja: 330

-Aletheia