R.L Stevensonin Aarresaarta on pidetty yhtenä maailman parhaimpana seikkailuromaanina. Stevenson tunnetaan myös Tohtori Jekyll ja Mr. Hyden kirjoittajana. Täytyy myöntää että Aarresaaren kohdalla minulla oli sivistyksessä suuri aukko, en ollut aikaisemmin koskaan kuullutkaan siittä. Jekyll ja Hyde on nimenä tutumpi ja juonestakin tiedän jonkun verran, vaikken ole sitä koskaan lukenutkaan. No, nyt tämä aukko on täytetty, sillä sain juuri kuunneltua loppuun Aarresaaren äänikirjana.
Myönnän nyt kuitenkin että sivistykseen olisikin jäänyt aukko, sillä tämä ei tosiaan ole sellainen tarina, joka vetoaa minuun. Syy miksi minä tämän lainasin on mieheni. Etsimme kirjastosta jotain kuunneltavaa pitkälle automatkalle ja pyrin ajattelemaan, että pitää lainata jokin sellainen äänikirja, jota miehenikin jaksaa ja viitsii kuunnella. Automatkalle kuunneltavaksi päättyi kyllä ihan toinen äänikirja, mutta kotosalla tätä on tullut kuunneltua.
Jim Hawkins on pieni poika, jonka elämä mullistuu kun rähjäinen merimies Flint ilmaantuu Jimin äidin pitämään Amiraali Benbowin majataloon. Kun Flint kuolee Jim Hawkins löytää hänen karttansa, jossa kerrotaan, missä sijaitsee Aarresaari. Hawkins temmataan mukaan seikkailuun, josta ei puutu merirosvoja, vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Ei tämä ollutkaan tarina minun makuun, enemmän tämä oli miehekkeelleni mieluinen. Ehkä tämä olisi uponnut kun olin 11-13-vuotias seikkailunnälkäinen tyttönen. Kuuntelin tämän loppuun, koska kuitenkin tarina koukutti minut siinä määrin, että oli pakko saada tietää kuinka loppujen lopuksi käy. Myös kertoja oli mahtava Lars Svedberg, joka osasi herättää kerronnallaan tarinan henkiin.
Tämä oli liian poikamainen minun makuun, ei sillä että poikamaisuudessa olisi mitään väärää. Annan tälle huimalle seikkailulle 2,5 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt: 2011
Alkuteos: Treasure Island (1883)
Kesto: 7CD
Suomentaja: Hannes Korpi-Anttila
Lukija: Lars Svedberg
-Aletheia
Olen lukenut teoksen kolmesti, ja blogannut kerran. Huomattavaa teoksessa on, että siinä ei Jimin äitiä lukuunottamatta ole naisia, paitsi Silverin vaimosta on mainintoja. Silver onkin koko tarinan kiinnostavin henkilö monelta osin, jota omassa bloggauksessani muistaakseni tarkastelin, bloggauksessani on myös Tarzanista.
VastaaPoistahttp://joklaaja.blogspot.fi/2011/06/tarzan-aarresaarella.html
Kansi on sama kuin lukemassani teoksessa.
Silver oli kieltämättä koko tarinan helmi. Tuota naisnäkökulmaa en huomannutkaan ennen kuin nyt kun mainitsit sen, mutta totta tosiaan, niinhän se on. :)
PoistaKävin kommentoimassa enemmän sinun linkittämääsi postaukseen, joka oli kyllä hyvä! :)
Voi, harmi kun et tykännyt!
VastaaPoistaMinä luin tämän muutama vuosi sitten viimeksi ja pidin kovasti. Tykkään tosin muutenkin seikkailu- ja poikakirjoista, joita isän kanssa yhdessä keräilemme :)
Oi, pidän itse vanhojen poika- ja seikkalukirjojen ulkomuodosta todella paljon, joten hieno keräilyharrastus sinulla ja isälläsi! :)
PoistaMinäkin pidän joistakin em. teoksista, mutta Aarresaari ei vain kerrassaan ollut minun makuun. :/
Minulla on tämä lasten kuvitettuna versiona, jonka sain lapsena lahjaksi. Tämä oli juuri sellainen tarina, joka vetosi minuun ja kiehtoo yhä. On ollut tarkoitus lukea tämä romaanina jossain vaiheessa.
VastaaPoistaMuutama vuosi sitten luin H.A. Calahanin Paluu aarresaarelle, joka on siis jatko-osa tälle. Pidin siitä, vaikka se olikin aika paljon Aarresaari-kirjan toistoa.
Tästä on ilmeisesti ainakin pari versiota myynnissä koska toisessa lukijana on joku muu kuin Lars Svedberg. Svedbergin lukemana muistan tämän jo yhdeksänkymmentäluvulta kasettikirjamuodossa. Hyvä artikkeli (vanha artikkeli kun löytyi Svedberg/Aarresaari hakusanalla) (kuuntelussa.blogspot.fi)
VastaaPoista