Espanjalaisen Barrion ensimmäinen aikuisille suunnattu romanii Mahdottomien rakkauksien talo on maagisenrealisimin säväyttämä kertomus kirotun Lagunan suvun naisista neljän sukupolven ajalta. Jokainen Lagunan nainen on kirottu synnyttämään vain tyttölapsia ja epäonnistumaan rakkaudessa.
1800-luvun lopulla Clara Laguna rakastuu päättömästi andalusialaiseen rikkaseen mieheen. Clara tulee hänelle raskaaksi, mutta mies ostaa hänelle punaisen talon ja jättää naisen oman onnensa nojaan. Claran sydän murtuu ja hän päättää kostaa miehelle. Nainen tekee punaisesta talosta ilotalon ja odottaa rakastettuaan saapuvaksi. Claran tytär Manuela ei hyväksy äitinsä toimia ja päättää että suvun maine on puhdistettava keinolla millä hyvänsä, mutta kun Manuelakin myöhemmin synnyttää häikäisevän kauniin tyttären näyttää ettei sukua piinaavalle tradegialle ole tulossa loppua.
Maagista realismia, harlekiinimaisia onnettomia rakkaustarinoita espanajan auringon alla. Sopii minulle. Jotenkin takakannen perusteella osasin odottaa viihdekirjallisuutta, joten lukukokemus oli minulle kohtalaisen mukiin menevä, koska en odottanut mitään suurta ja mullistavaa. Puolivälin jälkeen minulla kuitenkin alkoi takaraivossa kummitella ajatus, että eikö tämä oikeasti koskaan lopu ja vieläkö niitä akkoja putkahtelee lisää epäonnistumaan rakkaudessa. Yhden sukupolven olisi siis hyvin voinut jättää välistä ilman että juonenkulku olisi kärsinyt kovinkaan paljon.
Jokaisella kirjan keskeisellä hahmolla oli omat omituisuutensa: yksi kylvetti ötököitä, toinen hyväili paprikoita ja kolmas olisi halunnut hillua alasti. Osa näistä omituisuuksista oli melkoisen ällöttäviä, heikomalla lukijalla voisi alkaa etomaan. Itsellä ainakin kulki inhon väristyksiä selkäpiitä pitkin aina silloin tällöin. Lagunan perhe läheisineen tuntui olevan melkoinen friikkisirkus, mutta ehkäpä se olisi osa sitä maagista realisimia. Ihan täysin kun en ole päässyt sisälle tämän genren kirjoihin ja sen ominaispiirteisiin.
Tarinan paras anti on kuitenkin äitien ja tyttärien suhteissa ja se miten kirouksen painostus muuttaa sitä sukupolvesta toiseen. Jokainen nainen tulkitsee ja suhtautuu tuohon kiroukseen omalla tavallaan ja näin kirouskin saa uudenlaisen ilmenemismuodon jokaisen epäonnisen naisen kohdalla. Kirjassa jokainen hahmo on myös omanlaisensa värikäs persoonansa, joten heihin ei ainakaan pääse kyllästymään.
Ilman nälkää ei tämän kirjan lukemiselta säily. Ruuan laitto on keskeisessä osassa romaanin kerronnassa ja jotkut herkulisen oloiset ateriat sekä ruuan toksuiset kuvaukset saavat vatsan kurnimaan.
Annan kirjalle pisteitä 3,5 / 5 pistettä, kirja on hyvää viihdekirjallisuutta kun haluaa vain suurempia ajattelematta astua tarinan vietäväksi.
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Bazar
Ilmestynty: 2012
Alkuteos: La casa de los amores imposibles
Sivuja: 480
Suomentanut: Taina Helkamo
-Aletheia
Minulla on tämä kirja parhaillaan loppusuoralla. Minulle lukeminen on ollut tuskaista, muun muassa siksi että tapahtumat ovat ennalta-arvattavia. Jotenkin vielä tuo tapahtumien säntillisen kronologinen kuvaaminen korostaa sitä, että lukija tietää, mitä tulee tapahtumaan. Ehkä ainoa arvoitus on, miten siinä rakkaudessa kulloinkin epäonnistutaan.
VastaaPoistaJa hyvin kuvailtu tuota koko Lagunan perhettä lähipiireineen: todellakin melkoinen friikkisirkus, vaikkakaan ei välttämättä ulkonäöllisesti. :)
Minä odotin takakannen perusteella jotenkin syvällisempää kirjaa, saa nähdä nostaako viimeiset 20 sivua kirjan jonnekin kohtuullisen lukukokemuksen tietämille.