Ehdin lukemaan tämän kirjan juuri sopivasti omaan Oi maamme Suomi -haasteeseen. Lukulistalle tämä päätyi juonen kiinostavuuden perusteella. Muutamia arvosteluja ehdin täällä blogistaniassa lukea, mutta päätin muodostaa mielipiteeni vasta kirjan lukemisen jälkeen.
Eletään vuotta 1916 ja Suomeen on kuljetettu yli 3000 kiinalaista vankia rakentamaan linnoitusta Helsingin edustalle. Alueen asukkaissa nämä rikolliset kiinalaiset herättävät pelkoa, sillä ei rötöstely Suomen maalla toki lopu. Nuori Annika tapaa eränään päivänä kiinalaisen Yaon, joka toimii kiinankielen tulkkina venäläisille. Annikka ja Yao ystävystyvät pian ja heitä yhdistää intohimo kirjoihin sekä tarinoihin. Pian ystävyys syventyy intohimoiseksi rakkaudeksi, mutta muissa tämä kielletty rakkaus herättää ristiriitaisia tuntemuksia. Lopulta kiinalaiset karkotetaan maasta ja Yao lähtee heidän mukanaan. Yao jättää Annikalle vain lupauksen, että he näkevät vielä.
Olin hieman pettynyt kirjaan. Siinä olisi ollut aineksia paljon hienompaankin tarinaan, aiheeseen en ole aikaisemmin kirjallisuudessa edes törmännyt. Suomalaisen ja kiinalaisen rakkaustarina, ja vielä tuohon aikaan ,on todella mielenkiintoinen yhdistelmä, jossa jo aika sekä kulttuurierot tuovat haasteen rakkaudelle. Nyt kirja oli turhan pintaliitoinen minun makuuni, kun olisi halunnut jäädä viipyilemään kiinalaisten ja suomalaisten kulttuurieroihin ja syventyä intohimoisemmin rakkaustarinan pauloihin. Erityisesti jäin kaipaamaan ajankuvan kuvailua, sillä nyt se jäi todella vähäiseksi. Kirjassa olisi ollut aineksia niin paljon suurempaan kertomukseen, joka olisi imaissut lukijansa tuntemaan ja kokemaan yhdessä Yaon ja Annikan kanssa. Mutta kun ei niin ei.
Jotenkin kerronta ja tekstikin oli liian kömpelöä minun makuuni tai siihen nähden millaisen sen olisin olettanut olevan tälläisessa kirjassa. En ensinäkään ymmärtänyt miksi Annikan osiot kirjassa olivat minä-kerronnan muodossa ja Yaon osiot taas yksikön kolmannessa persoonassa. Hämmennyin alussa tästä seikasta, vaikka toki lukiessa eteenpäin siihen sitten tottui osana kirjaa. Olisi ollut loogisempaa kuitenkin jos oltaisiin pysytty kummankin kertojan kohdalla samassa kerrontamuodossa.
Lisäksi minua tympäisi muutamat yliampuvuudet kirjassa, kuten Annikan isän veli, joka ensitapaamisella töksäyttää rakastettunsa tyttärelle melkoisen tökerösti. Ja muutenkin tämä ns. kolmiodraama Annikan äidin ja isän veljen välillä oli aivan liian yliampuvaa tälläiseen kirjaan. Eikö Annikan ja Yaon tarinassa olisi ollut pelkästään jo ainesta hyvään tarinaan, ilman että mukaan olisi sekoitettu tälläisiä saippuasarjamaisia draamoja.
No, tulipahan luettua ja en minä nyt kuitenkaan perin juurin pettynyt ollut, sillä siihen lukusaumaan tälläinen kevyehkö luettava passasi hyvin. Olin vain pettynyt kirjan heppoiseen antiin.
Annan kirjalle 2 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Minerva
Ilmestynyt: 2012
Sivuja: 272
Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta ja kerroinkin ihan alussa miksi. :)
Kommentit
Lähetä kommentti