Kesä Baden-Badenissa on kertomus Anna ja Fjodor Dostojevskin ensimmäisestä kesästä 1867 avioparina. Tuolloin he joutuivat pakenemaan Dostojevskin velkojia Eurooppaan. Toisessa maassakin kirjailija koetti päivästä toiseen päästä pelaamaan ruletti pöytään ja kerta toisensa jälkeen hän hävisi Annan hänelle antamat rahat. Köyhien Dostojevskien matkan rahoitti Annan äiti.
Tarina kuitenkin liikkuu kahdessa aikatasossa. Tsypkin kuvaa Dostojevskien elämän lisäksi omaa junamatkaansa Leningradiin.
Kirjasta teki monin verroin mielenkiintoisemma sen tarina. Leonid Tsypkin ei ollut eläessään tunnettu kirjailija. Hän teki elämäntyönsä lääketieteen tutkijana, eikä saanut eläessään Neuvostoliitossa julkaistua yhtään teostaan. Vuonna 1977 hänen poikansa muutti emigranttina Yhdysvaltoihin ja Tsypkin itse alennettiin vähäpätöisempiin työtehtäviin ja lopulta irtisanottiin kokonaan. Useista yrityksistä huolimatta häneltä evättiin lupa muuttaa maasta pois. Näinä epätoivoisina vuosina syntyi Kesä Baden-Badenissa, jonka käsikirjoituksen Tsypkinin tuttavat saivat salakuljetettua maasta. Kirja julkaistiin venäläisessä emigranttilehdessä Yhdysvalloissa viikko ennen Tsypkinin kuolemaa. Tämän jälkeen teos on unohdettu, sitä julkaistiin parinakin käännöksenä lännessä 1980-luvulla, mutta se jäi vaille huomiota. Kirjan myöhempiin vaiheisiin on vaikuttanut Susan Sontag, joka löysi sattumalta kirjan. Hän kirjoitti vuonna 2001 esipuheen uuteen laitokseen, jonka jälkeen kirja on saanut enemmänkin huomiota.
Minun kohdallani kirja ei kuitenkaa tehnyt vaikutusta. Vaikka Dostojevski on henkilönä mielenkiintoinen, niin kirjan vaativa kirjoitustyyli sai minun lukunautintoni pilalle. Hienon esipuheen jälkeen tartuin innosta kihelmöiden tähän niin kutsuttuun mestariteokseen. Yritin lukiessani kovasti pitää kirjasta ja ymmärtää sen hienoutta, mutta jossain vaiheessa minun oli pakko myöntää itselleni että pitkät lauseet, joita halkoivat vain ajatusviivat ärsyttivät sekä tekivät lukemisesta raskasta. Lukemiseen piti keskittyä kokoajan täysillä tai putosi kärryiltä kokonaan. Niin sanottu unenomainen kerronta teki kertomuksesta sekavan ja pomppiminen minä-kertojasta yksikön kolmanteen persoonaan sekä aikatasojen välillä oli hämäävää. Piti muutamaan kertaan pysähtyä miettimään missä nyt mennään. Sinnillä sain luettua kirjan loppuun, mutta sain huomata pettyneeni rankasti.
Ei siis ollut minun kirja alkuunkaan, mutta jollekkin tämä voi olla hieno lukukokemus. Eihän kirjoja suotta sanota mestariteoksiksi, minulle Kesä Baden-Badenissa ei kuitenkaan näyttäytynyt sellaisena.
Annan kirjalle arvosanaksi 1 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt: 2003
Alkuteos: Leto v Badene (1981)
Sivuja: 230
Suomentanut: Marja-Leena Jaakkola
Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta, törmäsin kirjaan Leena Lumin -blogissa ja halusin kokeilla itsekkin kirjaa.
Oi Aletheia, minä niin odotin, että sinä olisit kokenut tämän tähtisateena! Otin tämän kirjastosta vain, koska se oli esittelypöydällä, kansi oli niin upea ja se liittyy Dostojevskiin. Olin hyvin myyty kirjan luettuani. No, me emme voi kaikki pitää samoista kirjoista, emme tosiaankaan. Oli silti kiva, että luit tämän.
VastaaPoista♥
No tämä ei ollut minun kirjani, mutta sehän lukuharrastuksesta tekeekin niin jännittävän ettei koskaan tiedä tarttuuko omalla kohdalla hittiin vai hutiin. :D
PoistaLuin tämän viime syksynä, ja kirjoitustyyli todellakin teki lukemisen raskaaksi ja hitaaksi. Pitkä lause -käsite meni aivan uusiin ulottuvuuksiin, ja huokaisin helpotuksesta, kun viimeinen sivu oli luettu - olipahan kokemus. :) Kaunis kansi ja esipuhe olivat minulle parasta tässä kirjassa.
VastaaPoistaheh, minäkin pidin enemmän esipuheesta kuin koko kirjasta. :D
Poistatai siis tarkotin että pidin esipuheesta enemmän kuin itse tarinasta. :DDD pitäs vissiin miettiä mitä kirjottaa ennenku julkaisee, no joo pointti kuitenkin varmaan tuli ilmi vaikka ajatusvirhe tulikin. :D
Poista