Victoria Hislop: Elämänlanka

Dimitri Komninos syntyy samana iltana kun Thessalonikin suurpalo alkaa. On vuosi 1917 ja monikulttuurinen kaupunki, jossa kristityt, juutalaiset ja muslimita elävät sulassa sovussa, palaa lähes kokonaan maan tasalle. Viisi vuotta myöhemmin Katerina Sarafoglou saa oman tulikasteensa Smyrnan kaupungissa Turkin armeijan edetessä länteen Vähä-Aasiaan. Smyrnan palaessa Katerina kadottaa äitinsä ja sisarensa pakolaisvirrassa ja rantauduttuaan Thessalonikiin tyttö on tuntemattomien hyväntahtoisuuden varassa. Seuraavien vuosikymmenten ajan Katerinan ja Dimitrin elämät kietoutuvat toisiinsa, punoutuen samalla huumavan Thessalonikin kiemuraisiin vaiheisiin. 

Lähes vuosisata myöhemmin nuori amerikankreikkalainen mies kuulee isovanhemmiltaan uskomattoman tarinan ja ymmärtää että hänenkin on tehtävä valinta. Vuosikymmenien ajan Dimitri ja Katerina ovat varjelleet kallisarvoista aarretta, jotka jättivät jälkeensä ne juutalaiset ystävät, jotka pakotettiin lähtemään. Pitäisikö nuorukaisen jäädä ja vaalia isovanhempiensa perintöä?

Hislopin Saari on jäänyt sen verran vahvasti tunnelmaltaan mieleeni, että Elämänlanka on roikkunut lukulistoillani heti sen ilmestyttyä. Kuten Saari, myös Elämänlanka kertoo Euroopan historiaa kreikkalaisesta näkökulmasta ja tässä kirjassa erityisesti vielä kahdesta eri yhteiskuntaluokasta käsin. Vaikka kirjassa on paljon tapahtumia, sen kerronta on verkaista ja tunnelmallista. Kirjassa käydään läpi sotia, pula-aikoja, natsien valloitus, kommunstien ja monarkien välinen sisällissota, mutta myös kipeitä perhesuhteita. Kokoajan rinnalla kulkee myös Dimitrin ja Katerinan epätoivoinen rakkaustarina. 

Hislop kuvaa taitavasti kreikkalaista arkea historian tiimellyksissä, mutta välillä selostetaan historiallisia tapahtumia, mutta hyvin kevyesti. Näin kirjan tyyli pysyy kuitenkin helpommin luettavana lukuromaanina. Itse ainakin koen välillä hieman puuduttavaksi Hislopin verkaisen ja arjen täyttämän kuvailevan kerronan, mutta en niin puuduttavana ettenkö nauttisi hänen kirjojensa lukemisesta. Koen lukemisen vain normaalia aikaa vievämpänä ja en aina jaksa viipyä kirjan parissa yhtälailla, jos kyseessä olisi kunnon page turneri. Hislop kuitenkin tuo kirjoihinsa aivan omanlaisensa melankolissävytteisen tunnelman ja mielenkiintoisesti Kreikan historiaa esille, joka on minulle ainakin hieman vieraampaa, jos ei lähdetä puhumaan antiikinajoista. Vaikka itse pidän että Hislopin tyyliin kuuluu se melankolinen pohjavire, ehkä johtuen myös hänen kirjojensa aiheista, niin kirjaan mahtuu myös positiivisuutta. Tahtoa selvitä vaikeimman yli, toivonkipinöitä synkkyyden keskellä sekä tiiviit perhe- ja naapuriyhteisöt, jotka tukevat toisiaan vaikeina aikoina.

Pidin lukemastani, mutta en täysin vaikuttunut. Pakko myös moittia että koko hienoudessaan sattumuksineen päivineen kirja vaikutti välillä hieman epäuskottavalta. Lisäksi kirjan prologi oli minusta aivan turha ja itsensä toistamista. Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Bazar
Ilmestynyt suomeksi: 2014
Alkuteos: The Thread (2011) 
Sivuja: 442
Suomentanut:  Susanna Tuomi-Giddings
Mistä minulle: Kirjastosta

Kommentit

  1. Kuvauksesi on mielenkiintoinen. En ole lukenut yhtään Hislopia ja omistan vain yhden eli tämän. Jospa kesällä ehtisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaahan se kokeilla mitä itse tykkää. :) Saari on minusta ehkä kuitenkin parempi kuin tämä. :D

      Poista
  2. Tämä voisi olla ihan mielenkiintoinen. Pidin saari-kirjasta tehdystä tv-sarjasta ja luin sitten kirjankin, joka ei ihan kehno ollut, vaikka ei yhtä järisyttävä kokemus kuin tv-sarja. Verkkainen kerronta on kyllä hienoinen hidaste lukemista ajatellen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on ja tuossa tv-sarjassa oli ihan omanlainen tunnelmansa. Siksipä se minustakin oli parempi kuin kirjaversio. :)

      Poista

Lähetä kommentti