Jessica Knoll: Onnentyttö

"Anilla on kaikki, mitä nuori newyorkilaisnainen voi vain haluta: upea työpaikka trendikkäässä naistenlehdessä, komea sulhanen seurapiirien huipulta sekä vaatekaappi ja tyylitaju, jotka jähmettävät kovimmankin fashionistan. Vaikka elämä on kuin suoraan satukirjasta, prinsessassa itsessään on jotakin pahasti pielessä.

Menneisyys ei jätä rauhaan. Järkyttävä tapaus Anin kouluvuosilta kiinnostaa mediaa yhä, ja Ani on lupautunut kertomaan oman versionsa tapahtumista dokumentissa, jonka kuvaukset tehdään hänen hääjuhlassaan. Samalla Ani haluaa näyttää kaikille, millainen menestyjä hänestä on tullut, mutta veitsenterävät muistikuvat alkavat puhkoa kiillotetun imagon pintaa, ja Ani joutuu kohtaamaan pahimmat pelkonsa."

Onnentyttö on yllättävä kirja. Ensin vaikuttaa, että olen tarttunut johonkin pintaliitoiseen chic lit kirjaan, mutta tunnelma muuttuu varsin nopeasti. Ani on menestyvä toimittaja New Yorkin sykkivässä sydämessä. Hän on viimeisen päälle huoliteltu, seilaa trendien huipulla, ja käsivarrella keikkuu aina merkkilaukku. Anille se mitä näyttää ulospäin on äärimäisen tärkeää, siksipä edes kello ei eksy naisen ranteeseen ennekuin hän on pohtinut, mitä se voi viestittää muille. Kaiken kukkuraksi Ani on menossa naimisiin komean seurapiirien suosiman Luken kanssa, joka kantaa vanhaa rahaa omaavan suvun nimeä. Anin elämässä suurin huolenaihe tuntuu olevan sopiiko hän varmasti häissä koon 32 hääpukuun. Mutta alun ei pidä antaa hämätä. Kirja saa varsin pian tummempia ja psykologisen trillerin piirteitä, kun Anin menneisyyttä seurapiirein suosimassa Bradleyn koulussa avataan. Menneisyys kätkee sisäänsä jotain, joka on traumatisoinut Anin pysyvästi. 

Ani osallistuu dokumenttiin, joka kertoo Bradleyn koulun tradegian, mutta tällä kertaa uudesta näkökulmasta. Anin on mahdollista kertoa tapahtumista oma tarinansa ja samalla puhdistaa maineensa. Hän myös haluaa näyttää kaikille häntä vihanneille ja arvostelleille ihmisille, että kaikesta huolimatta hän on noussut suosta ja menestynyt elämässään, jopa paremmin kuin kaikki muut. Minua kuitenkin  Anin pinnallinen ajatusmaailma välillä häiritsi.

Onnentyttö on kuin tummaa chic litiä ja pidin idesta. Kaikenkaikkiaan kirja on koukuttavaa viihdekirjallisuutta, eikä sitä malta laskea käsistään. Ani on rakentamansa menestyvän mukavan roolin takana elämän kovettama ja traumatisoima nainen, joka vaikuttaa ajottain hyvinkin kylmältä. Hänestä oli vaikea pitää, mutta hänen kokemansa kauheudet nuoruudessa antavat anteeksi sitä mitä hän on nykyisyydessä. Periaatteessa silti kirja ei tarjonnut mitään huikeaa, uutta tai erilaista. Vanhoista paloista, eli tyyleistä ja teemoista, on vain yhdistelty hieman uudenlainen tarina.Voin kuitenkin suositella Onnentyttöä, jos kaipaa helppoa, koukuttavaa ja viihdyttävää lukemista, joka on kuitenkin paljon muutakin kuin heppoista hömpänpömppää.

Jessica Knoll on New Yorkissa asuva toimittaja, joka on kirjoittanut  muunmuassa Cosmopolitaniin ja SELF-lehteen ihmisuhteista ja seksistä. Onnentyttö on hänen esikoiskirjansa, josta tuli kansainvälinen myyntimenestys. Elokuvakin tästä on tulossa ja tarina taipuukin varmasti loistavasti valkokankaalle. Ehdottomasti haluan sen nähdä aikanaan, kunhan se ilmestyy!

Osallistun kirjalla Helmet-lukuhaasteeseen ja kuittaan kohdan kirjasta, jossa käydään koulua tai opiskellaan, sillä kirjan päätapahtumat sijoittuvat Bradleyn kouluun aikaan, kun kirjan päähenkilö kävi koulua siellä.

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Bazar
Ilmestynyt suomeksi: 2017
Alkuteos: Luckiest Girl Alive (2015)
Sivuja: 460
Suomentanut: Päivi Pouttu-Deliére

Mistä minulle: Kirjastosta


Kommentit

  1. Kiitos kirjan esittelystä. Kerroit kirjasta niin kiinnostavasti, että ehdottomasti tekee mieli lukea se. - Hyvää pääsiäisen jatkoa!

    VastaaPoista
  2. Tämä oli kyllä erikoinen kirja, jotenkin vastenmielinen vaikka kuuntelin tämän kuitenkin äänikirjana loppuun (en tiedä olisinko saanut luettua). Tarina oli sen verran synkkä. Tyyliinmuutos on kuitenkin kiinnostava, alku tosin oli perinteikkään chick litin oloista ja muuttui sitten pian joksikin aivan muuksi kuten sanot.

    VastaaPoista
  3. Hei vaan. Olen nyt koettanut tätä kirjaa lukea, olen jossain puolivälissä, mutta en vaan saa kiinni tämän kiinnostavuudesta, että ainakaan yhtäkyytiä jaksaisin lukea.
    Kun olen nyt lukenut eri blogeista tätä kehuvia kertomuksia, ehkä koetan vielä jatkaa. Monesti annan kirjalle mahdollisuuden ja luen 50 sivua, nyt olen jo moninkertaisesti tuon lukenut. Ehkä jätän kirjan vähäksi aikaa lukematta ja palaan siihen uudelleen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti