Johanna Holmström: Sielujen saari

"Terve vai hullu – missä raja kulkee? Väkevä tarina toisiinsa kietoutuvista naiskohtaloista synkkämaineisella saarella.

Kristina oli itsekin vielä lapsi tullessaan raskaaksi. Nyt hänen lapsensa ovat kuolleet, ja häntä tullaan noutamaan. Porvaristyttö Elli suljetaan Sielujen saarelle vuosia myöhemmin, kun hän on paennut suin päin vanhempiensa kodin ahdasta ilmapiiriä."

Kirjan tarina sijoittuu Seilin saarelle, jossa toimi ennen houruinhoitolaa spitaalisten sairaala. Tuon saaren traaginen menneisyys on kiinnostavaa, ja oli mahtavaa päästä kurkistamaan palaseen siittä tämän tarinan myötä. Kirja myös kurkistaa mielisairaiden pään sisälle menneenä aikana, kun tavallinen epileptikko saattoi joutua loppuelämäkseen laitokseen kohtaustensa takia samoin kuin melankoliaan, eli nykytietämyksellä masennukseen, taipuvainen ihminen. Kuntoutumiseen ei uskottu, saarelle kerran joutunut vietti siellä loppuelämänsä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Mielisairaalan arkea seurataan naisten näkökulmasta, millaista on olla nainen, kun poikkeaa valtavirrasta vielä miesten hallitsemassa maailmassa? 

Tarina soljuu eteenpäin verkaisella ja kuvailevalla kerronnalla. Kristina, Elli ja Sigrid maalaavat saaren yksinkertaisenoloista elämää samalla, kun menneisyyden painolasti kummittelee mielen perukoilla päästämättä irti. Minuun kerronta ei tehnyt vaikutusta, se oli paikoin puuduttavaa ja toivoin tarinan etenevän aavsituksen joutuisammin. Myönnän ajottain laskeneeni kirja kädestä hieman puutuneena. Mikään yhdeltä istumalta ahmittava kirja tämä ei ainakaan minulle ollut. Minua kiehtoi enemmän moniulotteiset henkilöhahmot ja heidän traagiset tarinansa sekä mielisairaiden hoidon historia Suomessa. Suurimman vaikutuksen kirjan naisten tarinoista teki Kristinan surullinen tarina, joka sai surun sekä ahdistuksen puristamaan rinnassa. Luin hänen tarinaansa välillä henkeä haukkoen ja samalla peläten naisen taiteillessa kuilun reunalla. Sielujen saari on kokonaisuudessaan vaikuttava romaani, sitä ei voi kieltää.

Katja Kallion Yön kantaja sijoittuu myös samaiselle saarelle naisnäkökulmasta kerrottuna. Löysin itse tuon teoksen tässä taannoin kirpputorilta ja se odottaa lukemistaan hyllyssä. Kirjojen on kerrottu täydentävän toisiaan, joten odotona innolla hetkeä, kun pääsen kirjaan tarttumaan. Tämä aihe kiinnostaa kovasti. 

Osallistun kirjalla Helmet-lukuhaasteeseen ja sijoitan kirjan kohtaan 26 - kirja kertoo paikasta, jossa en ole käynyt.

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: Otava

Ilmestynyt: 2017

Alkuteos: Själarnas ö (2017)

Sivuja: 365

Suomentanut: Jaana Nikula

Mistä minulle: Kirjastosta