Margaret Atwood: Orjattaresi

"Margaret Atwoodin  huikea dystopia kertoo tulevaisuuden yhteiskunnasta, jossa vanhatestamentilliset fundamentalistit ovat ottaneet vallan. Hedelmälliset naiset on alistettu synnytyskoneiksi, jotka kiertävät ylhäisöperheissä tekemässä lapsia. He ovat orjaakin huonommassa asemassa, sillä heillä ei ole edes omaa nimeä: heitä kutsutaan kulloisenkin isäntänsä, ruumiinsa haltijan mukaan. Mutta myös yläluokan rouvat ovat naisvihan uhreja: kukaan nainen ei saa lukea, kukaan nainen ei saa asua yksin. Ja vähitellen kapinan siemenet itävät kaikkien luokkien, kaikkien kastien naisissa."

Atwoodin klassikoksi noussut Handsmaid Tale eli suomennettuna Orjattaresi nousi uudelleen pinnalle, kun HBO julkaisi kirjaan perustuvan sarjan. Kirjasta ilmestyi myös uusinta painos, jossa on sarjan mukainen kansikuvitus. Kirja on keikkunut lukulistallani jo pitkään, mutta nyt viimein tartuin siihen, jotta voin katsoa sarjan hyvillä mielin, ilman että se pilaisi lukukokemusta. Lainasin kirjan kirjastosta aikuisten scifi-osastolta, mutta mielestäni kirja ei sujahda scifin alle kovinkaan luontevasti. Orjattaresi on dystopia, jossa kuvataan kirjan julkaisuhetken lähitulevaisuutta, kun Yhdysvalloista on tullut Gilead. Naisilla ei ole enään mitään oikeuksia, he eivät saa lukea eivätkä kirjoittaa. Heidän tehtävänsä on synnyttää. Ympäristön myrkyt on tehnyt osan väestöstä hedelmättömiksi ja kaikki hedelmälliset naiset kuljetetaan punakeskuksiin, jossa heidät koulutetaan toteuttamaan suurempaa päämäärää. Tarinamme päähenkilö Frediläinen (omaa nimeään hän ei lukijalle paljasta) on käynyt koulutuksen läpi ja päätynyt orjattareksi komentajan perheeseen, jossa hänen on määrä kahden vuoden komennuksen aikana tulla raskaaksi ja synnyttää perheeseen terve lapsi ennen siirtoa seuraavaan paikkaan.

Atwoodin luoma yhteiskunta on kamala, hirvittävä suoraan sanottuna. Naisen asema on kärjistetyn huono, orjattaren kastiin kuuluvilla naisilla ei ole edes oikeutta omaan vartaloonsa. Heidän on vain määrä lisääntyä ja kerran kuussa nöyryyttävän rituaalin saatteleman ottaa vastaan heidän omistajansa siemen. Heillä ei ole oikeutta edes omaan nimeen, vaan naista kutsutaan kulloisenkin omistajansa nimen muunnoksella. Jos orjatar ei pysty täyttämään velvollisuuttan tai kun hedelmällinen aika on ohi, heidät heitetään ulos yhteiskunnasta saastuneelle maalle asumaan ja sairastumaan tai jopa tapetaan. Osa naisista toimii perheissä marttoina, eli kotiapulaisina hoitaen kaikki talouksien työt. Sitten on vaimot, jotka ovat tuossa miesten valtakunnassa "parhaimmassa" asemassa. He kasvattavat lapset ja heillä on jopa hieman valtaa. Tädit taas toimivat keskuksissa valvojina ja kouluttajina. Kaikki yhteiskunnan inhottavuudet oikeutetaan uskonnolla - Raamatulla. Sieltähän kun voi löytää vaikka mitä omiin tarkoitusperiin sopivaa.

Orjattaresi on suhteellisen kevyttä luettavaa, vaikka aihe onkin rankka. Puoleenväliin asti luin kirjaa vauhdikkaasti eteenpäin. Tarinan vetävyys kuitenkin koki puolenvälin jälkeen pienen notkahduksen, juoni ei edennyt enään yhtä jouhevasti, vaan keskittyi enemmän Frediläisen ajatuksiin sekä muistelmiin, jotka nekin polvelivat kahdessa eri aikatasossa. Loppupuolisko vaati ainakin minulta enemmän keskittymistä eikä ollut einään joutuisaa. Odotin paljon kuvailevampaa dystopiaa, mutta Atwood on jättänyt tarinansa täyteen aukkoja, jotka lukijan täytyy täyttää itse. Olisin mielelläni halunnut tutustua Gileadin yhteiskuntaan sekä pinnanalla toimivaan vastarintaliikkeesseen paremminkin. Toivonkin telvisiosarjan täyttävän näitä aukkoja. Loppu varsinkin tuli minulle yllätyksenä, olisin toivonut selkeämpää lopetusta, vaikka toimi se ihan näinkin.

Tämä kirja kestää hyvin ajan patinan, sillä sitä voi pitää ajankohtaisena kannanottona edelleen. Orjattaresi on julkaistu yli 30 vuotta sitten, mutta Atwood on onnistunut luomaan ajattoman tarinan, joka tulee varmasti puhuttamaan vielä tulevaisuudessakin. Osallistun kirjalla Helmet-lukuhaasteeseen ja kuittaan kohdan kirjasta, joka ei ole omalla mukavuualueellani. Dystopiat ovata aina hieman arveluttaneet minua ja ne eivät ole minun suosikki genreäni.

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä! 

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: Tammi

Ilmestynyt suomeksi: 1986 / 2017

Alkuteos: The Handsmaid Tale (1985)

Sivuja: 436

Suomentanut: Matti Kannosto

Mistä minulle: Kirjastosta