"16-vuotias Kiuru on enemmän kotonaan romaanien parissa kuin somessa tai
edes koulukavereidensa kanssa. Hänen romaniäitinsä on katkaissut välinsä
yhteisöönsä, ja Kiurun ainoa linkki romanitaustaansa on hänen dementiaa
sairastava isoäitinsä.
Kiurulla on salaisuus: hän pystyy napsimaan toisten ihmisten muistoja
kuin lintuja haaviin. Kun hän sattumalta törmää samankaltaisia kykyjä
omaaviin romaniveljeksiin ja intialaistaustaiseen genderqueeriin,
Kiurulle avautuu aivan uusi todellisuus. Pian vallatussa talossa
hengailevaan porukkaan liittyy myös Kiurun lapsuudenystävä Samuel, johon
Kiuru on ollut jo pitkään ihastunut.
Mitä paremmin Kiuru oppii tuntemaan uudet ystävänsä, sitä
ristiriitaisemmaksi hänen suhtautumisensa käy. Mutta kun railo syntyy,
se syntyykin yllättävään kohtaan. Vähitellen Väen salaisuudet alkavat
paljastua, ja pian Kiuru tajuaa joutuvansa pakenemaan henkensä edestä."
Rouhiainen on minulle uusi tuttavuus kotimaisten kirjailijoiden kentällä. Häneltä on aikaisemmin ilmestynyt neliosainen Susiraja -sarja ja Väki -sarjaan on ilmestymässä uusi osa syyskuussa. Tammi kuvaa Rouhiaisen Väki-sarjaa urbaaniksi fantasiaksi, mikä kuvaakin Muistojenlukijaa varsin hyvin. Minua alalajina urbaani fantasia ei vielä vakuuttanut, kaipasin jotain suurieleisempää taianomaisuutta. Muistojenlukijassa keskitytään paljon nuoren Kiurun teiniromansseihin. Aikaisemmin kirjojen ääressä viihtynyt Kiuru on 16-vuotiaaksi varsin kokematon vastakkaisesta sukupuolesta. Löydettyään uusia ystäviä Kiuru tuntee tulleensa omiensa joukkoon ja hänen itsevarmuutensa kasvaa. Itsevarmuus näkyy myös ulospäin ja poikii romansseja, jotka luonnollisesti päättyvät meille kaikille niin tuttuihin riipaisevan kipeisiin sydänsuruihin. Tämä teinidraamailu tuntui itsestäni lähinnä huvittavalta, mikä oli merkki siittä, että koin olevani hieman yli-ikäinen kirjan kohderyhmää miettien. En antanut sen kuitenkaan häiritä. Olisin myös toivonut, että Kiuru ja muut olisivat käyttäneet mielenkiintoisia voimiaan enemmän! Myös juonkuviot Väen osalta tuntuivat monimutkaisilta, mutta osaan odottaa että juonikuviot selkityvät seuraavissa osissa, Muistojenlukija oli vain alkusoittoa, mutta toivon tulevien osien myös tarjoilevan enemmän sitä taikaa, jota jäin tässä ensimmäisessä osassa kaipaamaan.
Pakko kuitenkin myöntää että tarinan käynnistyminen otti luvattoman pitkän aikaa. Hetken verran luovuin melkein toivosta kirjan suhteen ja meinasin jättää sen kesken. Lukusumani on tällä hetkellä melkoinen, joten kirja joka ei imaise mukaansa on lähinnä vain ajanhukkaa. Onneksi kuitenkin reilun sadan sivun jälkeen en miettynyt moista enään, sillä huomasin olevani jo kohtuullisesti mukana tarinan imussa. Muistojenlukija päättyy niin kutkuttavasti, että syskuussa ilmestyvään seuraavaan osaan on pakko jossain vaiheessa tarttua. Tarina etenee Suomen rajojen ulkopuolelle Eurooppaan ja Kiuru on täysin uuden edessä Väen seuratessa kintereillään.
Rouhiainen on luonut monipuolisen henkilögallerian, josta löytyy paljon erilaisia taustoja omaavia tyyppejä. On sekä rikkaita että köyhiä, maahanmuuttajia, kodittomia ja romaneja. Olisi ihanaa jos kaikki olisivat samalla viivalla yhteiskunnassa, mutta todellisuus puhuu karumpaa kieltä. Ennakkoluuloja ja raja-aitoja on haluttu selvästi murtaa tällä värikkäällä henkilögallerialla, varsinkin romaneja kohtaan. Rikkaat ja köyhät on asetettu vastakkain - rikkaat ja hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa olevat ovat tarinan pahiksia. Köyhyyttä taas on tuotu esille ihailtavan rehellisesti, se ei aina ole mukavaa, muttei tarkoita että elämän täytyisi olla onnetonta.
Minulle Muistojenlukija muodostui vain keskinkertaiseksi lukukokemukseksi, siksi annankin kirjalle 3 / 5 pistettä! Toivon seuraavan osan kohdalla tapahtuvan parannusta.
Osallistun kirjalla YA-haasteeseen ja kuittaan kohdan urbaanista fantasiasta.
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt; 2017
Sivuja: 388
Mistä minulle: Kirjastosta
Kommentit
Lähetä kommentti