"Rankka selviytymistarina naisesta, joka pakeni terroristien seksiorjuudesta.
Irakilaisen 21-vuotiaan Nadian rauhaisa elämä muuttui täysin, kun
Isis valloitti kotikylän, tappoi hänen perheensä ja myi hänet
seksiorjaksi. Sama kohtalo on ollut tuhansilla muilla jesiditytöillä.
Harvinainen Isisin sisäpiirin kuvaus paljastaa, millaista on elää
terroristien hirmuhallinnon vankina"
Nadia elää perheineen pienessä jesidien asuttamassa kylässä, kun Isisin joukot valtaavat kylän. Sotilaat tappavat kylän miehet ja kuljettavat naiset seksiorjiksi taistelijoille. Nadian tavoin monet jesidinaiset kokevat kohtalon, jossa heitä kuljetetaan sotilaalta toiselle raiskattavaksi ja pahoinpideltäväksi. Kaikeksi onnekseen Nadia pääsee pakenemaan Isisin kynsistä ja on tarpeeksi rohkea jakaakseen tarinansa julkisesti muiden kanssa, ollakseen viimeinen tyttö, joka joutuu kokemaan vastaavan kohtalon.
Jesidien kansanmurhasta sekä jesidinaisten kohtalosta lukeminen oli raskainta, mitä olen vähään aikaan lukenut. Minun on vaikea edes saada tähän sanoitettua tuntemuksiani ja postauksen kirjoittaminen on seissyt tovin odottamassa. Silti en kykene sanoin kuvamaan kuinka järkyttynyt Nadian ja jesidikansan kohtalosta olen. Tälläistä vainoa ja raakalaismaista kohtelua ei toivoisi kenellekkään ja silti tämä kaikki on tapahtunut nykymaailmassa. Tärkeä kirja, mutta ei sovellu kuitenkaan aivan herkimmille lukijoille.
Kirjan alku oli kerronnallisesti melko takelteleva ja häiritsevän töksähtelevä. Onneksi edetessään kerronta kuitenkin jouhevoituu, joten takeltelun voi laittaa alkukankeuden piikkiin. Tarinassa Nadia keskittyy myös kertomaan paljon Irakista sekä alueen politiikasta ja konflikteista, hän myös pohjustaa elämää jesidikylässä, kertoilee perheestään sekä uskonnostaan sekä jesidien tavoistaan. Kaikki oli ainakin minun mielestä kiinnostavaa lisäinfoa, ymmärsin enemmä millaiset ihmiset Isisin kynsiin joutuivat ja Irakin alueen tilanne valottui hieman enemmän. Mutta muutamaan otteeseen mietin tarinan junnaavan paikoillaan, en ole pitkällisen rönsyilyn ystävä. Kirja on jaettu selkeästi kolmeen osaan - ennen vankeutta, vankeuden aikana ja vankeuden jälkeen. Kirjan esipuheen on kirjoittanut ihmisoikeusjuristi Amal Clooney.
Kirjan alku oli kerronnallisesti melko takelteleva ja häiritsevän töksähtelevä. Onneksi edetessään kerronta kuitenkin jouhevoituu, joten takeltelun voi laittaa alkukankeuden piikkiin. Tarinassa Nadia keskittyy myös kertomaan paljon Irakista sekä alueen politiikasta ja konflikteista, hän myös pohjustaa elämää jesidikylässä, kertoilee perheestään sekä uskonnostaan sekä jesidien tavoistaan. Kaikki oli ainakin minun mielestä kiinnostavaa lisäinfoa, ymmärsin enemmä millaiset ihmiset Isisin kynsiin joutuivat ja Irakin alueen tilanne valottui hieman enemmän. Mutta muutamaan otteeseen mietin tarinan junnaavan paikoillaan, en ole pitkällisen rönsyilyn ystävä. Kirja on jaettu selkeästi kolmeen osaan - ennen vankeutta, vankeuden aikana ja vankeuden jälkeen. Kirjan esipuheen on kirjoittanut ihmisoikeusjuristi Amal Clooney.
Jesidismi uskontona oli minulle vieras, nyt opin siitä paljon. Kuten Nadia mainitsi olisi ihan hyvä, että koulukirjoissa edes mainittaisiin jesidismi. Uskontona jesidismi on suljettu, siihen synnytään eikä kääntyä voi myöhemmin. Naisen asema on heikko, kuten islamissakin, naisen tehtävä on hoitaa kotia ja lapsia, tehdä mitä miehet sanoo. Jesidit ovat köyhää kansaa, joiden pääelinkeinona on maanviljelyssä ja karjassa. En avaa enempää kirjan sisältöä, ne joita aihe kiinnostaa vähääkään, suosittelen lukemaan. Kirjan sivuilla pääsee myös kurkistamaan pahamaineisen Isisin sisäpuolelle.
Osallistun kirjalla Helmet-lukuhaasteeseen ja kuittaan kohdan maahanmuuttajan kirjoittamasta kirjasta. Murad asuu nykyään Saksassa. Annan kirjalle 4 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt suomeksi: 2018
Alkuteos: The Last Girl - My Story of Captivity and My Fight Against the Islamic State (2017)
Sivuja: 318
Suomentanut: Sami Heino
Mistä minulle: Kirjastosta
Kommentit
Lähetä kommentti