Stephen King & Owen King: Ruususen uni

"Maailmalla leviää Aurora-virus, joka iskee tyttöihin ja naisiin ikään katsomatta. Nukahdettuaan naiset koteloituvat kuin perhoset, eikä heitä missään nimessä kannata herättää. Pandemia iskee myös Doolingin pikkukaupunkiin Appalakeilla, kun aviovaimot, äidit, sisaret ja tyttäret aloittavat kamppailunsa unta vastaan. Pian kaupungin naisvankilaan tuodaan Evie Black, kaunotar, johon virus ei pysty. Onko Evie luonnonoikku vai itse paholainen? Miesten jäädessä yksin alkavat väkivallan voimat repiä yhteisöä ja kiihottaa sen asukkaita toisiaan vastaan. Ruususen uni tuntuu monin tavoin pelottavan ajankohtaiselta."

Kauhun kuningas Stephen King on yhdistänyt voimansa nuoremman poikansa Owen Kingin kanssa ja kirjoittanut kihelmöivän jännärin maailmasta, jossa naiset nukahtavat yksi kerrallaan uneen, josta heitä ei kannata herättää. Ruususen uni on kauhukuva maailmasta ilman naisia, maailma suistuu raiteiltaan kun naiset yrittävät pysyä kaikin keinoin hereillä ja miehet joutuvat kriisiin heidän rakkaittensa koteloituessa. On olemassa kuitenkin yksi nainen, joka oletusten vastaisesti kykeneekin heräämään unesta. Evie Black on kaikin puolin mystinen nainen, joka ei vaikuta olevan tästä maailmasta. Tieto naisen olemassaolosta saa pienen kaupungin miehet toivomaan hänen olevan parannuskeino maailmalla riehuvaan virukseen. Tuo nainen on saatava vankilasta keinolla millä hyvänsä joko lääkärien tutkittavaksi tai sitten hänestä on puristettava totuus vaikka väkisin.
Ruususen uni ei ollut mitään kevyttä lukemista, sivuja on reilut 750, joten kyse on kohtalaisesta tiiliskivestä. Itse sain ranteeseeni rasitusvamman tätä lukiessani illalla sängyssä. Kaiken lisäksi kirja onnistui myös tulemaan uniin - onneksi en sentään koteloitunut. Kirjan lähtöasetelma, jossa on pieni kaupunki, joka joutuu yliluonnollisen kriisin kohteeksi, toi mieleeni Kingin teoksen Kuvun alla. Myös laajan henkilögallerian käyttö on jo aiemmin tuttua Kingin kirjoista. Onneksi Ruususen uni kykeni muotoutumaan myös omanlaisekseen tarinaksi, eikä se ollut vain saman toistoa erilaisella koristelulla. Kirjan alusta löytyvä henkilöluettelo auttoi hahmottamaan henkilöiden paikkaa tarinassa, ja eri henkilöiden näkökulman käyttö valotti tarinaa eri kulmista virkistävästi. Kuitenkin typistämisen varaa tarinassa olisi ollut rutkasti.

Naiset nukkuvat ja miehet sortuvat ryypiskelemään, tappelemaan ja murhaamaan. He käyttäytyvät aggressiivisesti ja alkukantaisesti muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Naiset taas toisessa todellisuudessa elävät harmoniassa ja sulassa sovussa. Miesten ryhmädynamiikka kriisin keskellä ei toimi alkuunkaan, vaan maailma suistuu tässä dystopiassa pahemmin kriisiin ja on ydinsodan partaalla. Naiset taas eivät joudu kissatappeluihin, he saavat rinnakkaistodellisuudessa sähkötkin pelaamaan ja rakennettua toimivan yhteiskunnan keskustelupiirineen päivineen. Vastakkainasettelu oli mielestäni liian kärkästä ja luonnotonta, vaikka siinä selkeästi yhteiskuntakriittinen sävy olikin. Miehistä oli tehty sikoja, jotka kaljatuopin ääressä murehtii kuka hoitaa nyt lapset ja tekee ruoan. Ne jotka eivät sitä murehdi tekevät itsemurhan, koska eivät kestä elää ilman vaimojaan ja tyttäriään, ja sitten on vielä ne sadistit, jotka käyttävät kriisiä hyväksi ja polttavat koteloituneet naiset. Mutta jopa vankilaan tuomituista naisvangeista kuoriutuu hyviksiä Meidän paikassa, koska heidänkin rikosten taustalla on ollut joku itsekeskeinen sovinistisika. Vähän olisi voitu antaa armoa miehille. 

Kirja ei myöskään ollut Kingimäiseen tapaan jännittävä, vaikka juoni suhteellisen kuumottava onkin. Jännitys nousee hitaasti loppuakohden, mutta Kingille tyypillinen loppuräjäytys puuttui. Olin hieman pettynyt, sillä odotin enemmän. Ehkä Owenin käden jälki näkyy juuri tässä, kirja ei ollut kauhua, vaan dystooppinen jännäri, joka oli venytetty hieman liian pitkäksi. Tämä tarina toimisi hyvin esimerkiksi tv-sarjana! Mutta en voi sanoa etten pitänyt kirjasta, se herättelee ajattelemaan miten maailma pyörisi ilman naisia tai vastaavasti ilman miehiä. Meillä on tärkeä paikkamme maailmassa ja miesten elämässä, siinä missä miehillä, iseillä ja pojilla meidän naisten elämässä.

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt suomeksi: 2018
Alkuteos: Sleeping Beauties (2017)
Sivuja: 752
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Mistä minulle: Arvostelukappale

Kommentit

  1. Oi voi, rasitusvamma kuulostaa ikävältä ja tutulta. Sitä minäkin tämän kirjan kohdalla pelkään :D Mutta vaikkei kauhun puolelle mennäkään, odotan kirjalta paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli hieman häiritsevä vaiva, varsinkin oikeassa kädessä. Näille järkäileille olisi hyvä olla joku lukutuki sängyssä lukemista varten. :D

      Kyllä tämä aivan lukemisen arvoinen teos olikin, vaikkei kauhua ollutkaan. :)

      Poista
  2. Hyvä kuulla, ettei tämä ole sitä kauhu-Kingiä, vaan dystopiaa, niin osaa niitä omia ennakko-odotuksia laskea sille tasolle. Olen kyllä yleisesti nykyään tykästynyt dystopioihin, eli sikäli luen tämän mielenkiinnolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen kauhu-Kingin fani, joten tämä oli hieman yllätys, vaikka yliluonnilista tästäkin löytyy. Mutta toisaalta dystopia mielessä tämä on parhaimpia dystopioita, mitä olen lukenut. :)

      Poista

Lähetä kommentti