"On vuosi 1986. Eddie ja hänen kaverinsa ovat kaksitoistavuotiaita.
Liitu-ukot ovat heidän salainen koodinsa: he jättävät toisilleen
viesteinä pieniä liitu-ukkopiirroksia, joiden merkityksen vain he
tietävät. Mutta sitten salaperäinen liitumies johdattaa heidät suoraan
paikalle missä silvottu ruumis lojuu - eikä mikään enää ole ennallaan.
30 vuotta myöhemmin ystävykset saavat kirjeen, joka sisältää ainoastaan kuvan liitu-ukosta. Sitten yksi heistä kuolee.
Eddie oivaltaa, että kykenee pelastamaan nahkansa vain selvittämällä, mitä kauan sitten todella tapahtui."
Tässäpä oli varsin hyytävä lukukokemus, joka yllätti juonenkäänteillään jopa minut, ihmisen joka aina valittaa trillereiden olevan enemmän ja vähemmän toistensa toisintoja. Mutta ei, Liitu-ukko oli täysin omanlaisensa, jännittävä ja kauhuelementeillä tunnelmaa tihentävä viihteellinen trilleri, jossa tunnelma on alunalkaenkin hiuksia nostattava. En malttanut laskea tätä kirjaa käsistäni, halusin vain ahmia sen ja nauttia sen ennalta-arvaamattomista juonenkäänteistä. Juoni on niin ihastuttavan monimutkainen, olematta kuitenkaan sotkuinen, että kaikki arvailuni syyllisestä osottautuivat kerta toisensa jälkeen vääriksi, vaikka kuinka kuvittelin olevani askeleen edellä. Tämä oli taidokkaasti punottu tarina, josta en löydä yhtään moitteen sanaa.
Kirjan tarina etenee kahdessa aikatasossa, jossa kummassakin tapahtuu mielenkiintoisia asioita. Kumpikaan aikataso ei käynyt tylsäksi lukea, vaikka suosikikseni nousikin Edin lapsuudesta kertovat osuudet. Nykyajassakin on kuitenkin sopivan paljon yllätyksiä ja pöhinää pitämään lukijan mielenkiintoa yllä. Tunnelma on tiheää ja painostavaa, muttei huonolla tavalla, se pitää lukijan pikkuisen varpaillaan koko ajan ja saa kääntämään aina vain seuraavalle sivulle innostuneena. Kirjan kaikki henkilötkin onnistuivat olemaan uskottavia sekä kiinnostavia jokainen omalla persoonallisella tyylillään.
Liitu-ukko muodostui erittäin viihdyttäväksi lukukokemukseksi ja varsinaiseksi yllättäjäksi, tämä kirja onnistuu erottumaan edukseen trillerimassasta. Tämä ei myöskään ollut erityisen brutaali, vaikka muutama aika inhottava kohta kirjaan mahtui. Väkivallalla ei kuitenkaan mässäillä, joten tämä sopii varmasti myös hieman herkemmillekin lukijoille. Suosittelen vahvasti tutustumaan tähän Tudorin kohuttuun esikoisteokseen!
Liitu-ukko muodostui erittäin viihdyttäväksi lukukokemukseksi ja varsinaiseksi yllättäjäksi, tämä kirja onnistuu erottumaan edukseen trillerimassasta. Tämä ei myöskään ollut erityisen brutaali, vaikka muutama aika inhottava kohta kirjaan mahtui. Väkivallalla ei kuitenkaan mässäillä, joten tämä sopii varmasti myös hieman herkemmillekin lukijoille. Suosittelen vahvasti tutustumaan tähän Tudorin kohuttuun esikoisteokseen!
Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt suomeksi: 2018
Alkuteos: The Chalk Man (2018)
Sivuja: 426
Suomentanut: Raimo Salminen
Mistä minulle: Kirjastosta
Kirjan loppu oli todella kiinnostava.
VastaaPoistaNiin oli ja tarina itsessään myös :)
PoistaMinäkin pidin tästä ja tosiaan erottui minustakin edukseen. Tarina käärityi auki sopivan hitaasti, mutta käynnissä oli koko ajan jotain ja tunnelma juuri sopivan hyytävä. Hieno esimerkki myös siitä, ettei jännitteen luomiseen todellakaan tarvita överiä väkivaltaa (minulla ei sinänsä ole raakuutta ja väkivaltaa mitään vastaan paitsi itseisarvona eli ei luoteta siihen, että tarina on kyllin kiinnostava, ellei lisätä siihen vähän veriroipetta tmv.)
VastaaPoistaMinusta hyytävimmät kirjat, joita olen lukenut on olleet juuri niitä, joissa väkivallalla ei mässäillä. Minusta jännitteen luomiseen ei todellakaan tarivita verta tai suolenpätkiä ja kuten sanoit, tämä on hieno esimerkki siitä. :)
Poista