Hilkka Ravilo: Pahan tytär

"Marleenan syntymää edeltäneet tapahtumat ovat vain äidin tiedossa. Hänet viedään vähän yli kymmenvuotiaana pakoon äidin väkivaltaa. Helsingissä hän löytää paikkansa työelämässä ja vapaa-aikansa sisällöksi maalaustaiteen.
Marleena oppi lapsena luottamaan isäänsä. Aikuisena lapsenomainen luottamus katkeaa karkeaan petokseen, lopettaa avioliiton ja vie elämältä taloudellisen pohjan.
Ravilon viides romaani Pahan tytär alkaa palaneesta metsästä, mistä löytyy nuoren naisen jäännökset. Kerros kerrokselta paljastuvat tekijät, jotka muovaavat yksilön elämää. Hilkka Ravilo kytkee yhteen rikokset ja mielen järkkymisen tavalla, josta hänen aikaisempiakin teoksiaan on kiitetty."

Ravilo on kirjailija, jonka tuotanto on tutustumisen arvoista. Vaikkei tämä viides romaani yltänyt kirjailijan parhaimistoon, oli se vaikuttava kertomus Marleenasta, jonka elämään mahtui paljon epäonnea. Marleena syntyy maalaisperheeseen sodan runtelemaan Suomeen. Hänen äitinsä pitää tytärtä pirun siittämänä sikiönä ja tytön isä pyrkii pitämään lasta turvassa äidin vihalta ja väkivallalta. Lopulta isän on lähetettävä vain kymmenen vuotias tyttärensä Helsinkiin tädin luokse turvaan, muttei tietämättömän maalaiskylän kasvatin elämä kaupungissa muodostu sen helpommaksi. Marleena joutuu yhä uudelleen miesten hyväksikäyttämäksi. Lopulta hän haluaa kostaa kokemansa vääryydet, muttei tarkoituksena ollut riistää kenenkään henkeä. Marleenan elämä oli niin täynnä menetyksiä, hyväksikäyttöä sekä pettymyksiä, että se tuntui ajottain jopa epäuskottavalta. Voiko yksi ihminen kokea niin paljon vääryyttä elämänsä aikana?

Ravilolla on mielenkiintoinen tapa punoa kirjojensa tapahtumat rikoksiin, mutta hänen kirjansa eivät ole kuitenkaan rikosromaaneja, vaan tarkkanäköisiä psykologisia kuvauksia traumojen runtelemista ihmisitä sekä traumojen vaikutuksista elämään. Tässäkin kirjassa kuvataan mielenmurenemista, hyväksikäyttöä sekä väkivaltaa mielenkiintoisella tavalla. Tarinan teemat ovat ahdistavia ja synkkiä, kuten muissakin lukemissani Ravilon kirjoissa, mutta koskaan hänen kirjojensa lukeminen ei muodostu liian ahdistavaksi tai rankaksi. Kertomus soljuu eteenpäin koukuttaen lukemaan ja minunkin täytyi ahmia kirjaa yön pikkutunneille asti. Ravilon kirjat ovat hyviä ja puhuttelevia lukukokemuksia ja aion edelleenkin jatkaa hänen tuotantoonsa tutustumista. Jos Ravilo ei ole vielä tuttu, suosittelen lämpimästi tutustumaan hänen tuotantoonsa!

Mutta mitenkäs tämä kirjan kansikuva? Onko rumempaa nähty? Surkealla kameralla kuvattu kuva kokosta, joka yrittää kai esittää metsäpaloa, jonka päälle on liitetty, mahdollisesti paintilla, kirjan nimi ja kirjailija tökerösti. Mutta ei kannata antaa huonon kansikuvan hämätä. Koskaan ei saisi tuomita kirjaa kansikuvan perusteekka, sillä kannet kätkevät sisäänsä hyvän tarinan, jota oli ilo lukea.

Annan kirjalle 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: Myllylahti

Ilmestynyt: 2005

Sivuja: 289

Mistä minulle: Kirjastosta