Lisa O'Donnell: Mehiläisten kuolema

"Lisa O’Donnellin esikoisromaani on kiehtova, hiukan makaaberi tarina kahdesta glasgowlaisesta sisaruksesta, Marniesta ja Nellystä, jotka löytävät vanhempansa kuolleina kotoa ja päättävät salata asian välttyäkseen huostaanotolta. Tilannetta ei pelkästään helpota se, että heidän tuekseen asettuva naapuri sattuu olemaan tuomittu rikollinen.

Sisaruus, ystävyys ja lojaalius joutuvat koetukselle, kun tytöillä on salattavanaan pala palalta paljastuva totuus. Vaikka mikään ei loppujen lopuksi mene niin kuin onnellisessa sadussa, tarinassa on toivon pilkahdus."

Lisa O'Donnelin esikoisromaanin alkuasetelma on melko makaaberi. Sisarukset Marnie ja Nelly löytävät narkkarivanhempansa kuolleina kotoa ja päättävät haudata heidät takapihalleen, jottei kukaan saa selville heidän kuolemaansa. Tytöt pelkäävät joutuvansa huostaanotetuiksi ja pahimmassa tapauksessa myös erotetuiksi toisistaan, jos vanhempien kuolema päätyy viranomaisten korviin asti. Naapurin ystävällinen homomies ja tuomittu seksirikollinen Lennie pitää silmällä tyttöjä ja heidän puuhiaan ja lopulta päätyy huolehtimaan tytöistä näiden vanhempien "Turkin matkan" ajaksi, ihmetellen samalla meinaavatko tyttöjen rappiolliset vanhemmat palata matkaltaan ollenkaan. 

Tätä kirjaa kehuttiin helppolukuiseksi ja nopeksi kirjaksi, jonka osasin odottaa olevan ravisuttavaa luettavaa. Minulle tämän lukeminen oli kuitenkin melko raskassoutuista. Vaikka kirjan aihe on rankka, se on kirjoitettu pieni pilke silmäkulmassa, kuitenkaan kirjan mustahuumori ei uponnut minuun. Ajottain juoni tuntui junnaavan paikallaan ja lukemisen sai tökkimään tapahtumien puute. Kirjan kolme kertojaa ovat Marnie, joka on ajautumassa samoille raiteille vanhempiensa elämäntyylin kanssa sekä hänen siskonsa Nelly, joka ei halua myöntää elämän ikävämpiä puolien olemassaoloa, kuten esimerkiksi kuukautisten tai huumerahojen. Kolmantena kertojana on naapurin leimattu ja yhteiskunnan hyljeksimä Lennie, joka päätyy ottamaan heitteille jätetyt tytöt siipiensä suojaan. Persoonalliset kertojaäänet toivat omanlaista sävyään sekä näkökulmaa tarinaan ja juonenkulkuun. Tässä kirjassa jokainen kertojaääni on omanlaisensa ja he erottuvat toisistaan. Minulle raskaimmaksi luettavaksi nousi kuitenkin Marnie ja hänen rikkinäisyytensä. 

Naapurin Lennie antaa tytöille sitä turvaa, huolenpitoa ja vanhemmuutta, mitä he eivät aikaisemmin elämässään ole kokeneet. Tarina pyrkii kertomaan sen että joskus lähimmäisenrakkaus voi löytyä paikoista, joista sitä osaisi vähiten odottaa. Kuinka kovia ihmiset ovat tuomitsemaan toisiaan, eivätkä näe ihmisiä heidän tekojensa takana. Se myös antaa simppelin neuvon vanhemmuuteen - kuinka hyvä vanhemmuus muodostuu perusasioista, eikä siihen tarvitse mitään kallista ja erikoista, vaan turvallisen kodin, riittävästi ruokaa, sopivasti sääntöjä ja rajoja sekä läsnäoloa ja välittämistä.

Tätä kirjaa oli kehuttu kovasti ja odotukseni olivat korkealla. Ei tämä yltänyt odotusteni tasolle, mutta olen tyytyväinen että päädyin lukemaan tämän erilaisen tarinan, joka kertoo mm. myös vähäosaisuudesta mielenkiintoisella tavalla. 

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: Moreeni

Ilmestynyt suomeksi: 2013

Alkuteos: The Death of Bees (2012)

Sivuja: 304

Suomentanut: Seppo Raudaskoski

Mistä minulle: Kirjastosta