Mari Manninen: Yhden lapsen kansa

"Yhden lapsen kansa kertoo Kiinan yhteiskuntaa monin tavoin muokanneesta laista, jonka mukaan perheet saivat vuosina 1979–2015 hankkia tietyin liennytyksin vain yhden lapsen. Politiikan seuraukset ovat raskaat, vaikka ne tehtiinkin ilmeisen hyvin aikein. Tätä nykyä Kiinassa on paljon yksinäisiä ja hemmoteltuja lapsia, mutta myös suurin odotuksin stressattuja ainokaisia. Kiinalaiset naiset tuntevat pakkoabortit, sterilisaation ja salasynnytykset.

Toimittaja Mari Manninen asuu Kiinassa ja kokoaa kirjassaan erilaisten kiinalaisperheiden tarinat yhteen. Hän kertoo suurperheestä, jonka lapset eivät ole saaneet henkilöpapereita, ja nuoresta naisesta, joka palaa Kiinaan adoptiovuosien jälkeen. Yhdessä tarinassa seurataan abortteja vastaan taistelevaa isää ja toisessa perhettä, joka osti pojalleen vietnamilaisen vaimon – kylässä kun ei ollut enää naimaikäisiä tyttöjä. Entä kuinka ainoat lapset selviävät avioituessaan ja joutuessaan ”pahimmillaan” hoitamaan 12 vanhempaa ja isovanhempaa? Miten jatkaa elämää, jos ainoa lapsi kuolee?"

Minä, kuten monet muutkin, luin tämän tietokirjallisuuden Finlandia vuonna 2016 voittaneen kirjan viime vuoden Helmet-lukuhaastetta varten. En yleensä juurikaan lue tietokirjallisuutta, koska pelkään tekstin olevan liian kuivaa, jotta jaksaisin lukea loppuun asti. Sain kuitenkin yllättyä iloisesti, sillä Mannisen Yhden lapsen kansa oli nopea ja helppolukuinen tietokirja Kiinan yhden lapsen politiikasta, joka on vaikuttanut kiinalaisiin monintavoin. Vaikka politiikka otettiin käyttöön hillitääkseen Kiinan räjähdysmäistä väestönkasvua, sen seuraukset ovat olleet varsin ikäviä ja juuri noita seurauksia Manninen ruotii tässä kirjassa kokoamalla yhteen erilaisten perheiden tarinoita. Osa tarinoista oli todella rankkoja ja lukukokemus olikin siltä osin silmiä avaava, mutta kirja ei ole silti tuomitseva vaikka kritisoikin.

Yhden lapsen kansa on erinomaisesti kirjoitettu ja se koukuttaa. Perheiden tarinat ovat lyhyitä, mutta aitoja ja elämänmakuisia. Taustalta aistii myös Kiinan rikasta kulttuuria, perinteitä sekä historiaa, mutta myös tiukassa istuvia aatteita. Kirjan tarinat ovat värikkäitä, eivät pelkästään rankkoja kertomuksia pakkoaborteista. Tarinat ovat omiaan herättämään vahvoja tunteita lukijassa. Olin niin kirjan pauloissa, että eräänä aamuna kesken unien heräsin, koska minun oli saatava lukea kirja loppuun ennen kuin täytyy nousta viemään lapset tarhaan. Kaikki ne kolme, jotka olen omasta vapaasta tahdostani saanut synnyttää ilman yhteiskunnan kyttäystä, lupaa tai sanktioita. Olen onnellinen, että päätin Bookbeatista pienen epäröinnin jälkeen ottaa tämän kirjan lukuun. Kirja on todella ansainnut Finlandiansa, upea teos kertakaikkiaan!

Aihe voi tuntua meistä suomalaisista melko vieraalta, mutta Kiinan väestöpolitiikassa on hieman yhteneväisyyksiä Suomen tämän hetken tilanteeseen. Lisäksi näkökulma, jolla Manninen on aihetta lähestynyt yksilönäkökulmasta oli todella onnistunut ja sai lukijan eläytymään eri ihmisten tilanteisiin. Kirja on pysäyttävä ja riipaiseva kokonaisuus, jota ei helposti unohda.

Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: Atena

Ilmestynyt: 2016

Sivuja: 205

Mistä minulle: Bookbeat