Katja Kärki: Jumalan huone

"Hyvästi koko perkeleen suku! Elsa on päättänyt lähteä kodistaan ja omistaa koko elämänsä synnin tekemiselle. On lähdettävä, sillä ahdasmielisen suvun mielestä Elsa on aivan liikaa kaikkea. Pinkkiä siilitukkaa ei saa survottua siihen muottiin, johon nuoren naisen pitäisi mahtua. Hyvästi isä ja äiti, hyvästi pikkusisko ja etuoikeutetut veljet! Elsa maksaa kuskille setelillä ja istuu tyhjälle ikkunapaikalle bussin keskiosaan. 

Katja Kärjen Jumalan huone kertoo kolmen naisen kautta pohjoiskarjalaisen Martikaisen suvun tarinan 1930-luvulta nykyaikaan. Suvun kaapeissa piilotellaan rumia luurankoja, tekoja, joita ei voi antaa anteeksi ja joista ei puhuta, mutta jotka koko ajan äänettömästi huutavat olemassaoloaan piinatessaan jokaisen mieltä. Kärjen monisärmäisessä esikoisteoksessa kuuluu vahvan ja vivahteikkaan kertojan ääni, joka herättää pohtimaan naiseutta, menneiden sukupolvien selviytymistä ja anteeksiantoa."

Olin yllättynyt miten runsas ja monipuolinen sukutarina Jumalan huone olikaan. Se kertoi kolme hyvin erilaista, mutta hyvin mielenkiintoista tarinaa naisista, jotka ovat jokainen kosketuksissa esikoislestadiolaisuuteen. Jokaisella naisella on elämässään kipupisteet, joihin tuo jäykkä ja tiukan vanhoillinen uskonlahko on vaikuttanut tavallaan. Samoin kuin sodan rikkomat mielet ja suvun vaietut salaisuudet. Aili kokee saavansa uskosta voimaa ja lohtua, vahva usko auttaa häntä selviytymään elämän karikoista. Kaikista tarinoista Ailin tarina onkin surullisin ja elämä on kohdellut naista koviten. Maria, jonka täti Aili on, on kasvannut lahkon ja uskon parissa, mutta aikuisena hän joutuu pohtimaan sitä mikä on oikein ja mikä vain vanhojen miesten sanelemaa. Modernina ja työtä tekevänä naisena hän kokee yhteisön odotukset ja vaatimukset raskaina sekä liian tiukkoina. Ne eivät anna yhtään liikkumavaraa naiselle, joka ei halua elää yhteisön sanelemien normien mukaan. Elsa taas kokee yhteisön vankilana, hän on aivan vääränlainen sinne, seurat on paikka, johon hän ei kuulu ollenkaan. Elsa hylkää koko uskon ja kapinoi sitä vastaan uhmakkaasti, kääntäen lopulta selkänsä koko perheelleen ja omistaen elämänsä syntien tekemiselle. Lahkossa ja yhteisössä kasvaminen sekä perheen puhumattomuuden kulttuuri kuristaa nuorta naista sisältä päin ja hän ajautuu ajelehtimaan elämässään levottomana eteenpäin.

Ajallisesti kirjassa liikutaan laajalla alueella, 1930-luvulta nykypäivään. Kronologiaa on myös rikottu hyppien ajasta ja näkökulmasta toiseen. Kirjassa käsitellään myös monenlaisia teemoja, vaikka uskonnollinenyhteisö on vahvasti taustalla läsnä. Naisten elämiä kuitenkin kuvaillaan elämänmakuisesti ja aidosti, kokoajan tuntuu että kaikki olisi voinut hyvinkin tapahtua oikeasti. Lestadiolaisuuden lisäksi puidaan sodan vaikutuksia, perheväkivaltaa, alkoholisimia ja naisen asemaa. Vielä Ailin aikana yhteisössä määritelty naisen alisteinen asema oli suhteellisen normaalia arkielämässä. Nainen oli emäntä ja äiti, hoiti kodin ja lapset tarmokkaasti, vaikeni seurakunnassa ja tyytyi osaansa. Aviottomia lapsia ei katsottu hyvällä, kuten ei esiaviollista seksiäkään. Marian aikana maailma on jo muuttunut ja on normaalia, että nainen on mukana työelämässä ja luo uraa sekä keskittyy enemmän itseensä. Ura kotiäitinä ei ole enään ainoa vaihtoehto naiselle, mutta se on se mitä yhteisö naiselta odottaa. Marian sukupolven naiset eivät ole kuitenkaan vielä yhtä vapaamielisiä mitä Elsan sukupolvi, jolloin nainen voi olla vapaasti mitä vain. Moni menneisyydessä tabuna pidetty asia ei ole nykyaikana vaiettu, eikä nainen taivu olemaan alisteisessa asemassa, vaan haluaa itse päättää elämästään. Elsa kapinoi rajusti yhteisön sääntöjä ja naisten ennalta sävellettyä elämänsuuntaa vastaan, mutta ajautuukin ajelehtimaan tuulen teillä huonosta suhteesta toiseen. Naisten tarinoissa näkyy siis myös sukupolvien välinen kuilu sekä sodan vaikutukset perheen naisiin.

Kirjan kieli on eläväistä ja sujuvaa. Kerronta taipuu luontevasti kuvailemaan alkoholin huuruista seksiä ja toisessa hetkessä pauhamaan Jumalan armosta. Kerrontaa ryydittää vielä paksu murre, joka on minulle suhteellisen vierasta. Välillä piti pysähtyä ja lukea murteella kirjoitetut virkkeet uudestaa, hiljaa mielessä puhumalla, jotta ne taipuivat ymmärettäviksi lauseiksi. Jumalan huone yllätti minut. Se on väkevä sukutarina, joka jää mieleen pyörimään. Omaksi suosikikseni nousi Ailin traaginen tarina, kun taas Elsan kapinallinen sekoilu onnistui ajottain ärsyttämään. Kirja ottaa paikkansa viime aikoina ilmestyneiden hienojen uskonnollisista yhteisöistä kertovien kirjojen rinnalla. Vahva suositus tälle upealle esikoisteokselle. Kirja tarjosi runsaudessaan paljon, joten on vaikea edes tarttua yksittäisiin teemoihin, jota kirjassa käsiteltiin, tämän syvemmin. Ja vaikka kirjassa oli niin paljon kaikkea, Kärki pystyi hienosti pitämään tarinan kasassa ja juonien päät hyppysissään.

Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Bazar 
Ilmestynyt: 2019
Sivuja: 464

Mistä minulle: Kirjastosta

Kommentit