"Kolumbialaisen Melba Escobarin rikosromaanin tapahtumat sijoittuvat
bogotalaisen hienostoalueen kauneussalonkiin. Karen on yksi salongin
parhaista työntekijöistä, mutta hän tekee muutakin kuin poistaa
asiakkaiden ihokarvat tai levittää heidän kasvoilleen mutanaamioita.
Karen tietää asiakkaistaan kaiken – kenellä on silikonirinnat, kuka
vietti pitkän viikonlopun Miamissa rakastajansa kanssa ja kuka aikoo
ottaa avioeron miehestään. Hoitojen lomassa Karenille uskoutuvat
psykoanalyytikko, kongressiedustajan vaimo ja tunnettu TV-juontaja.
Asiat saavat kuitenkin vakavamman käänteen, kun yhden asiakkaan
teini-ikäinen tytär löydetään murhattuna ja käy ilmi, että Karen on yksi
tytön viimeisenä nähneistä ihmisistä."
Kauneussalonki antaa ensisilmäyksellä kuvan että kyseessä on kevyt viihteellinen dekkari, jossa kauneussalongin työntekijä ratkaisee sukkelalla älyllään ja sisäpiirin tiedoillaan asikkaansa murhan ennen poliisia. Samalla kun hän levittelee mutanaamioita ja ajelee ihokarvoja yläluokkaisilta naisilta, hän kuuntelee, sillä naisilla on tapana lörpötellä ohi suunsa. Bogotán kaltaisessa suurkaupungissa rikkaat muodostavat pienen piirin, jossa kaikki tuntevat toisensa jotakin kautta, ja vaimoilla on aina paljon arvokasta tietoa miestensä asioista. Samalla Kolumbian aurinko lämmittää iloisesti taustalla ja samba raikaa. Ei kuitenkaan kannata langeta tähän harhaluuloon, niinkuin minä tein, sillä Kauneussalonki on paljas ja raadollinen kuvaus naisten asemasta miesten hallitsemassa ja juuriaan myöten korruptoituneessa Kolumbiassa. Se paljastaa luokkaerojen vaikutukset miljoonien asukkaiden Bogotássa, jossa hyvinvoiva ja rikas vähemistö elää yltäkylläisyydessä aidatuilla aluiella lukaaleissaan ja ostaa itselleen oikeutta yhteiskunnassa, jossa raha takaa koskemattomuuden. Samaan aikaan köyhempi osa kansasta asuu slummeissa, he joutuvat raatamaan elantonsa eteen ankarasti ja joskus kyseenalaisillakin keinoilla. Huonoilla asuinalueilla voi olla turvatonta jopa omassa kodissakin.
Kirjan päähenkilö on Karen, joka on tapahtumien keskipisteessä. Hän ei kuitenkaan itse kerro tarinaansa lukijalle, vaan kertojana toimii psykoanalyytikko Claire, joka on tutustunut Kareniin kauneussalongissa. Toisena kertojana toimii myös murhan uhri sekä Lucía, joka on Clairen hyvä ystävä ja ex-miehensä haamukirjoittaja. Juoni rakentuu pienen keskiön ympärille, ja kaikki liittyvät toisiinsa jollakin tavalla. Ajottain näin pieni piirileikki tuntui epäuskottavalta Bogotán kokoisessa suurkaupungissa, vaikka eliitin osa asukkaista onkin pieni. Myös kertojaäänen vaihtelu ja runsaat sivuhenkilöt tahtoivat sekoittaa minua ajottain. Olisin kaivannut kertojaäänen vaihtumiseen selkeitä vihjeitä, sillä välillä se tuli aivan puskista, jolloin piti pysähtyä miettimään kuka nyt puhuu ja kenen näkökulmasta. Näkökulmia ja aikatasoja on useita, samoin henkilöitä, joten kerrontarakenne olisi kaivannut selkiyttämistä sekaannusten välttämiseksi. Lukiessa täytyy olla tarkkana ja välillä pysähtyä miettimään kuka kukin on, kuka puhuu, kenestä puhutaan aja miten he liittyivätkään toisiinsa.
Tässä kirjassa ei ollut yhtä ainoaa hyvää miestä. He kohtelivat naisia sekstistisesti, raiskasivat ja pahoinpitelivät naisia miten halusivat. He myös ottivat mitä halusivat - raha, suhteet ja valta takasi koskemattomuuden oikeuskoneiston hampaisassa. Kirjan naiset ovat uhreja monessa mielessä, jokainen kirjassa esiintyvä keskeinen naishenkilö on kokenut yhteiskunnassa vääryyttä miesten taholta. Lukeminen saakin pohtimaan naisen asemaa Kolumbiassa. Rahalla saa, ja en epäile yhtään etteikö kirjassa kuvatut ihmiskohtalot olisi mahdollisia tuossa korruptoituneessa maassa.
Kirja oli dekkariksi naamioitu kirja, jossa murha kyllä tapahtuu ja sitä selvitellään että peitellään. Rikoksiakin tapahtuu aina talousrikoksiin asti, mutta en koe tämän edustavan lajin perinteisimpiä edustajia, vain sivuavan niitä. Kirjassa ei ole harmaita aivonystyröitä kutittavaa murhamysteeriä, jossa syyllistä pääsee arvailemaan vihjeiden perusteella. Syyllinen kerrotaan jo paljon ennen kirjan loppuhuipennusta. Myös niskakarvoja pystyyn nostava tunnelmannostatus puuttui, vaikka kirjan loppuratkaisu melkoisena yllätyksenä tulikin. Pääpaino on kuvata nimenomaa naistenasemaa ja Kolumbian korruptoituneisuutta.
Kokonaisuutena kuitenkin pidin kirjasta sen kertoman tarinan takia, sillä se sai minut ajattelemaan karuudellaan asioita syvemmin naisenasemasta, vallantasapainosta ja korruptiosta. Lukeminen on ajottain ahdistavaa, mutta puhuttelevaa samaan aikaan. Olen vaikuttunut ja siksipä päädyn antamaan tälle kirjalle 3,5 / 5 pistettä sen puutteista huolimatta.
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Aula & Co
Ilmestynyt suomeksi: 2018
Alkuteos: La casa de la belleza (2015)
Sivuja: 262
Suomentanut: Taina Helkamo
Mistä minulle: Kirjastosta
Kommentit
Lähetä kommentti