Sarah J. Maas: Okaruusujen valtakunta

Kaikki kuolevaiset pelkäävät sitä, mikä pohjoisessa metsän takana vaanii. Ankaran talven keskellä nuori metsästäjätär Feyre uskaltautuu nälän ajamana vaarallisen syvälle metsään. Saalista jahtaa myös suuri susi, ja tapettuaan pedon Feyre oppii, miten kovan hinnan haltiasukuisen olennon hengen riistämisestä joutuu maksamaan.

Feyre raahataan Prythianin pahamaineiseen valtakuntaan. Hänet vanginneen pedon kasvoja peittää jalokivikoristeinen naamio, mutta läpitunkevan vihreät silmät kutsuvat häntä puoleensa. Olento on Tamlin, yksi Prythianin korkea-arvoisista, vaarallisista haltioista.

Vähitellen Feyren tunteet muuttuvat hyisestä vihasta polttavaksi intohimoksi, joka saa hänet sivuuttamaan kaikki kuulemansa varoitukset. Mutta muinaisen kirouksen varjo heittäytyy haltioiden maiden ylle, ja Feyren täytyy löytää tapa pysäyttää se… tai Tamlin ja tämän maailma tuhoutuvat iäksi.

Voi apua, miten ihana tämä Maasin uuden fantasiasarjan aloitusosa oli! Rakastin tässä kaikkea ja en millään malttaisi odottaa, että pääsisin seuraavan osan kimppuun. Harvoin minulla on lukemisen jälkeen sellainen olo, että minun on heti päästävä jatkamaan sarjan parissa. Ei, vaikka olisi kuinka lempparisarja kyseessä, sillä yleensä  tarvin tauon ja nuo tauot tahtovat venyä useamman kuukauden mittaisiksi, ennenkuin saan aikaiseksi tartuttua seuraavaan osaan. Harmi vain ettei vielä ole mitään tietoa milloin seuraava osa suomennetaan. Toki, jos tuska yltyy liian kovaksi, voi toisen osan lukea englanniksi.

Okaruusujen valtakunta oli uudelleenkerrottu Kaunotar ja hirviö -tarina, joka oli yllättävän uskollinen alkuperäiselle, tai pikemminkin disneyn versiolle, sillä se on ainoa versio, josta tarinan tunnen. Kuitenkin, oli siis mystinen hirviö, joka ottaa sankarittaremme Feyren näennäisesti vangiksi linnaansa. Hirviöllä, eli tässä tapauksessa hurmaavalla jalosukuisella Tamlinilla, on syy, miksi hän haluaa Feyren kartanoonsa ja siihen liittyy lumous, joka pitäisi murtaa.

Okaruusujen valtakunnassa Feyre päätyy linnaan surmattuaan sudeksi naamioituneen haltijan, Belle taas susilauman ajamana Disneyn tarinassa. Feyren isä on vanha ja rampa, Bellen vanha ja hupsu. Ja tarkkasilmäinen lukija huomaa muitakin samankaltaisuuksia.  Lukiessa oli hauska huomioida näitä yhtäläisyyksiä, mutta Maas oli Kuitenkin tuonut tarinaansa aivan oman maailmansa Feyren ja Tamlinin rakkaustarinan ympärille. Prythianin valtakunta on sortumassa kirouksen alle. Maata hallitseva julma mystinen nainen on ajamassa kaiken kauniin haltijoiden maassa synkkään sekasortoon ja seuraavaksi olisi vuorossa ihmisten maat.

Feyren henkilöhahmo oli vahva, varsinkin jatko-osia ajatellen. Hänen hahmokehityksensä oli upea. Feyre on itsepintainen, suorasukainen, urhea ja kipakka sankaritar, pidin hänestä joka solullani. Maasin luoma maailma oli myös mystinen, maaginen, lumoava ja ennenkaikkea mielenkiintoinen. Ensimmäisessä osassa raotetaan verhoa maailmaan Kevään valtakunnan ja Vuorenalisen verran, mutta paljon jätetään vielä seuraavia osia varten kerrottavaksi. Suurimaksi koukuksi jätetään merten takainen saari, jota hallitsee rautaisella otteella ylivaltias, joka ei ole tyytyväinen ihmisten ja haltijoiden väliseen sopimukseen. Uskon että hän näyttelee merkittävää osaa tulevissa osissa. Odotan myös mielenkiinnolla kurkistusta Yön valtakuntaan ja tapaamista sen ylivaltijaan kanssa.

Sopivan kevyttä, ihanan koukuttavaa ja vahvaa tarinankerrontaa juonivetoisesti. Mutta siihen kun lisätään vielä Feyren ja Tamlinin rakkaustarina, joka sai huokailemaan ääneen tälläisen antiromanttisen lukijan, niin ei voinut olla muuta kuin myyty. Vetovoima heidän välillään kasvaa hiljalleen ja on lopulta lähes käsinkosketeltavaa ja intohimoista. Hienoa YA-fantasiaa, mikä sai minut kiinnostumaan Maasin toisesta, valtavan suosion saaneesta Throne of Glass -sarjasta. Sitä on hypetetty valtavasti, mikä on saanut minut hieman karttamaan sarjaan tutustumista, sillä pelkäsin jo korkeiksi muodostuneiden odotusteni pilaavan lukukokemuksen. Mutta jos TOG -sarja on puoliksikaan yhtä hyvä kuin tämä, ei voi mennä pieleen. Tuntuu etten voi ylistää tätä kirjaa kylliksi, niin että osaisin kuvailla sitä mieletöntä tunnetta lukiessa ja sitä, kun kansien sulkemisen jälkeen tekisi mieli vain hihkua ääneen ja itkeä yhtä aikaa vain siksi, että sai lukea tälläistä ja että kirja kehtasi mennä loppumaan.

Lämmin suositus siis tälle, varsinkin nuoret ja nuoret aikuiset vink vink!

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt suomeksi: 2019
Alkuteos: A Court of Thrones and Roses (2015)
Sivuja: 475
Suomentanut: Sarianna Silvonen

Mistä minulle: Kirjastosta