Luetaanhan lapsille, luetaanhan?

Oletteko lukeneet uutisista kuinka lasten lukutaito on heikentynyt vuosivuodelta? Jos et asiaan ole aikaisemmin törmännyt, voi asiasta lukea täältä ja täältä tai vaikka googlettaa aivan itse. Parin viime vuoden aikana asia on ollut jonkin verran esillä tiedotusvälineissä ja herättänyt huolta laajasti, mikä on saanut minutkin pohtimaan asiaa laajemmin ja ottamaan selvää mistä on kyse.

Vanhempien rooli lukutaidon kehittäjinä on merkittävä. Me olemme lukeva perhe, lapsia kannustetaan lukemaan ja heille luetaan, jos ei nyt aivan päivittäin niin useamman kerran viikossa. Lapset saavat kosketusta kirjoihin myös päivähoidossa ja koulussa, mutta olen pitänyt tärkeänä  myös yhteisiä tarinahetkiä, jossa aikuinen lukee ääneen kirjaa. Koulut ja päiväkodit tekevät tärkeää työtä lukutaidon edistämisessä, mutta kotona lapselle lukeminen on silti kultaakin arvokkaampaa. Iltasella satuhetki saa lapset rauhoittuimaan aloilleen ennen sänkyyn laittamista ja satuhetkinä lapsi saa vanhemmalta myös kaipaamansa läheisyyttä sekä yhteistä aikaa, mutta lapselle ääneen lukemisella on myös muita hyötyjä. Lapselle lukeminen tukee lapsen kielen- ja puheenkehitystä, lapset joille luetaan ja lapset, jotka lukevat itse omaavat paljon laajemman sanavaraston kuin ikätoverit, joille ei ole luettu tai jotka itse eivät harrasta lukemista. Lukeminen opettaa lapselle tunnetaitoja sekä kehittää mielikuvitusta, ja kuten aiemmin sanoin samalla lapsi saa läheisen hetken vanhemman kanssa. Eikö lapselle lukeminen siis ole aika win-win-tilanne, kun aikuinenkin saa yhteisen hetken lapsen kanssa, istahtaa hetkeksi aloilleen ja samalla tukee lapsen kehitystä? Tarpeeksi hyvä kirja, niin itsekin viihtyy vallan mainiosti. Tässä artikkelissa nostettiin esille kiinnostavia faktoja lapselle lukemisesta, ja että vanhempien kiinnostus kirjoihin ja lukemiseen kannustaa myös lapsia lukemaan. On kuitenkin hälyyttävää että tuoreen päiväkotitutkimuksen mukaan vain 30% äideistä ja 25% iseistä lukee säännöllisesti ääneen lapselle! Miksi näin? 

Eikö vanhemmilla ole tarpeeksi tietoa lukutaidon tärkeydestä? Kukapa ei haluaisi antaa lapselleen hyviä eväitä elämään ja toivoisi koulumenestystä? Lukutaito kun ei suinkaan tarkoita sitä että osaa vain tavata maitopurkin kyljestä tuoteselostuksen ja ymmärtää mitä siinä sanotaan. Lukutaitoa on laajempien tekstikokonaisuuksien ymmärtäminen  ja tulkitseminen. Jotta lukija pystyy hallitsemaan laajemmat tekstikokonaisuudet, täytyy keskittymiskyvyn olla riittävän hyvä. Lukutaito että keskittyminen taas ovat taitoja, jotka harjaantuvat vain harjoittelemalla. Enemmän ja monipuolisemmin lukutaidosta kerrotaan täällä, sillä lukutaito pitää sisällään paljon muutakin kuin edellä mainitsemani esimerkin laajemmista tekstikokonaisuuksista. Mutta on siis selvää että puuttellinen lukutaito vaikuttaa lapsen koulumenestykseen sekä aikuisena pärjäämiseen, jo pelkästään ammatilliset opinnot voivat nousta haasteeksi, jos lukutaito ei ole riittävän hyvällä tasolla.

Lukevien vanhempien lapset ovat useimmiten kiinnostuneempia lukemisesta, samoin kuin lapset joille on luettu säännöllisesti pienestä pitäen. Joten eikö olisi meidän vanhempien aika kantaa myös kortemme kekoon päivähoidon ja koulun ohella lasten lukutaidon kehittämisessä? Lapsi mukaan kirjastoon ja varttikin ääneen lukua päivässä riittää. Vaikkei ilta  ole se kaikista otollisin hetki lapselle lukemiselle aivojen kannalta, kun lukija että kuuntelija ovat väsyneitä, niin pidän tärkeänä myös tämän perinteen hengissä pitämistä. Ja onhan se tyhjää parempi, jos ilta on kiireisen arjen keskellä ainoa hetki, jolloin vanhempi ehtii kaapata lapsen kainaloon ja sukeltaa tarinoiden maailmaan tämän kanssa. Kolmen lapsen äitinä tiedän että arki voi olla hektistä, kun työt, harrastukset ja kotityöt painavat päälle ja kaupassakin pitäisi käydä. Satu ei vie kuitenkaan kauan meidän vanhempien ajasta, mutta on tavattoman merkityksellistä lapsen kannalta. Jos syy on se ettei tiedä mitä lapsen kanssa lukea, niin olen koonnut vinkkejä kirjoista, joita meidän perheen tiukka raati on kelpuuttanut. Nämä kirjat ovat kuvakirjoja, jotka on suunnattu 3-6-vuotiaille kuuntelijoille. Suosittelen kuuntelemaan kirjojen valinnassa kuitenkin lapsen mieltymyksiä, jolloin kirja on kuulijalleen mieluisampi, varsinkin jos keskittymisen kanssa on ongelmia.

Pipsa possu on monen pienen suosikki hahmo ja ilahduttaa pieniä myös kirjan sivuilla. Pikku kakkosesta tutut Pikkuli ja Kikattava kakkiainen, kuten myös monet muutkin tv:stä tutut hahmot löytyvät kirjojen sivuilta. Ryhmä Hau, My Little Pony, Frozen, Marvelit ja Palomies Sami ovat olleet viime vuosina kovassa huudossa lasten keskuudessa ja meilläkin nämä kirjat ovat olleet kovassa käytössä. Tv:stä tutut usein miellyttävät lapsia yhtä lailla ruudulta kuin sivuilta nautittuna.

Kristiina Louhen Tomppa -sarjan kirjat ovat myös kestosuosikkeja ollut kaikkien meidän kuuntelijoiden kohdalla, samoin kuin Maikki Harjanteen Minttu -kirjat, joita on luettu jo minun lapsuudessani. Kestosuosikkeja ovat olleet myös varmasti kaikille tutut Gunilla Bergströmin Mikko Mallikas -kirjat, jotka lukeutuvat myös äidin lemppareihin. 

Tammen kultainen kirjasto on lasten kuvakirjasarja, joka on ihastuttanut jo vuodesta 1952. Sarjasta siis löytyy satuja varmasti monenlaiseen makuun aina tutuista Disneyn tarinoista hieman perinteisempiin satuihin. 

Joskus uudet tilanteet elämässä ovat haastavia lapsille ja vaikeita tunteita tai pelottavia/jännittäviä asioita on helppo lähestyä kirjojen kautta. Olemme saaneet lasten kanssa mielenkiintoisia keskuteluja aikaan tarinoiden avulla ja pureutuneet mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Esimerkiksi Jane Chapmanin Rakkaus ei lopu kesken kertoo uuden sisaruksen syntymästä ja sen avulla uusi isosisko tai -veli voi totutella ajatukseen uudesta perheenjäsenestä. Kaisa Happosen Mur, eli karhu kertoo hieman erilaisesta karhusta ja on kertomus unettomuudesta sekä identiteetin löytymisestä. Pasi Pitkäsen Hirviöturnajaiset taas kertoo puolestaan rohkeudesta muuttua. 

Monia aiheita pystyy lapsen kanssa käsittelemään kirjojen avulla oli kyseessä sitten pottakoulu, päiväkodin aloitus, kahden kodin arki tai hampaiden lähtö,  on lähes takuuvarmasti aiheesta kuvakirja. Myös arkisempia ja tieteellisempiä asioita pystyy tutkailemaan lapsen kanssa kirjojen sivuilla. Aino Havukaisen Tatusta ja Patusta tuttu Veera seikkailee parissa kääntökirjassa, joissa käsitellään mm. menopelejä, keittiö puuhia, maatalon eläimia ja lääkärissä käyntiä.  Tober Kuhlmanin Edisonin sivuilla päästään kurkistamaan puolestaan hieman tieteenhistoriaan. Oppi & ilon Elsa ja Lauri -sarjan päähenkilöinä seikkailevat lapset ovat innokkaita ja uteliaita oppimaan uusia asioita. Hauskan tarinan lisäksi jokaisen kirjan lopussa on aiheeseen liittyvä tietoisku, jota voidaan tarinan lopuksi tarkastella yhdessä aikuisen kanssa. 

Varsinkin pojat ovat innokkaita faktatiedon kuuntelijoita. Pasi Lönnin ja  Jussi Kaakkisen Poliisiasemassa kuuntelija pääsee tutustumaan poliisiaseman arkeen yhdessä poliisikoira Reetun kanssa. Rinna ja Sami Saramäen Taskulamppuseikkailu: Meren syvyyksiin on huikea seikkailukirja, jossa taskulampun valo paljastaa piilokuvia. Kirja rohkaisee lasta tutkimaan ja etsimään, mutta paljastaa myös samalla kiinnostavaa tietoa. Andy Seedin Karhun kakkaa ja muita eläinten jälkiä kertoo hauskasti eläinten jättämistä jäljistä ja Ruth Martinin ja Allan Sandersonin luukkukirja Ihmeellinen kehoni tutustuttaa kuuntelijat ihmiskehoon ja siihen mitä ihon alla tapahtuu.

Joskus lasten kanssa voi vain lukea niitä tuttuja klassikoita, joita on itsellekin luettu. Hana Doskocilova Myyrä -sarja jaksaa ilahduttaa kuuntelijoita sukupolvesta toiseen. Tove Janssonin Muumit seikkailevat aina uusissa painoksissa ja tarinoissa, ja ainakin jokaisella meidän lapsista on ollut Muumi-kausi. Satukustannuksen Miinat ja Manut ovat ilahduttaneet jo vuodesta 1982 ja sarjassa onkin ilmestynyt monenlaisia aiheita käsitteleviä kirjoja. Mauri Kunnaksen runsas tuotanto on varmasti monelle tuttua, mutta hänen teoksensa uppoavat lapsiin kautta maan. Onhan hänen kirjojaan käännetty jo 37 kielelle. Richard Scarryn Touhukas maailma on tuttu Pikku kakkosesta, mutta hänen luomiaan satuja, joissa tutut hahmot seikkailevat, löytyy myös kirjoina. Vanhoista ja tutuista voi tarttua myös Sven Nordqvistin Viiru ja Pesonen tai Gösta Knutssonin Pekka  Töpöhäntä kirjoihin. Myös Astrid Lindgrenin tutut satuhahmot Peppi Pitkätossu, Vaahteramäen Eemeli ja Melukylän lapset ovat kestosuosikkeja lasten keskuudessa.

Mainitsinkin aikaisemmin Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Veera -kirjat, mutta ehdottomasti tunnetumpi on Tatusta ja Patusta kertova kirjasarja, joka on varsinkin poikien mieleen kaikessa hulvattomuudessaan. Näitä kirjoja on luettu uudestaan ja uudestaan, yhdeltäkään kirjastoreissulta ei ole kotiuduttu ilman yhtä Tatu ja Patu kirjaa.

Muita tutustumisen arvoisia lasten satu- ja kuvakirjoja ovat Paul McCartneyn kirjoittama Hei, vauhtivaari, Tracy Corderoyn Täyden palvelun tarinapuoti sekä  John Kellyn ja Elina Ellisin Hys, minä luen nyt, jotka kutkuttavat mukavasti lapsen mielikuvitus. Täytyy tässä nyt nostaa esille että Kustannus Mäkelän tarjotanta on tutustumisen arvoinen, kun miettii luettavaa lapsen kanssa. Tämän kustantamon kirjoista monet kuuluvat ehdottomasti meidän lasten lemppareihin.

Katri Kirkkopellon Molli -sarja  on erinomainen sarja tunnetaitojen opetteluun samoin kuin kotimainen Fanni -tunnetaitosarja. Hannele Lampelan ja Ninka Reittun Prinsessa Pikkiriikki -sarja ja Elina Hirvosen Prinsessa Rämäpää -sarja ovat myös hauskoja ja oivaltavia lasten kirjoja, jotka uppoavat myös aikuiseen. Tomi Kontion Koira nimeltään kissa ja Koira nimeltään Kissa tapaa kissan ovat myös tutustumisen arvoisia

Lorut ja runot ovat sanaleikeillään ja rytmiltään myös usein mieleisiä lapsille. Laura Ruohosen Yökyöpelit/Allakka pullakka pohjalta on tehty tv-sarja ja näytelmä. Heli Laaksosen Ykkönen on myös hauska numerorunokirja, joka on lounaismurteella kirjoitetun Aapise sisarteos. Uusin löytö runohyllystä meillä oli Malin Klingenbergin ja Sanna Manderin Pierun elämää, joka nauratti aina koululaisesta nuorempaan kuulijaan ja aikuiseen.

Jos ei näillä eväillä löydy luettavaa lapsen kanssa niin haastankin nyt arvoisat bloggarikollegat, kirjgrammaajat ja muut kirjaihmiset tekemään omia suosituksia lastenkirjoista ja levittämään tietoa lapselle lukemisesta. Ollemme yhdenlaisia lukulähettiläitä, joten miksemme myös lasten lukutaidon kehittymisen tukemisessa? Levitetään sanomaa lukemisen tärkeydestä, annetaan omia vinkkejä ja kannustetaan vanhempia, isovanhempia tai vaikka isosisaruksia, kummeja ja kavereita lukemaan ääneen lapsille. Jos ei vieläkään keksi mitä lapselle voisi lukea, kirjaston henkilökunta on aina valmiina palvelemaan ja etsimään kaikille mieluisaa luettavaa. Jos kirjastoon lähteminen ei sovi almanakkaan, pystyy nykyään kirjastokortilla lainaamaan myös e-kirjoja, jotka ovat nekin tyhjää parempi vaihtoehto. Jos kirjastokorttia ei löydy ja sen hankkiminen on liian iso vaiva, löytyy nykyään myös palveluita, joissa kohtuullista kuukausimaksua vastaan pystyy lukemaan niin paljon kuin jaksaa. Bookbeatista ja Storytelista löytyy kattavat valikoimat myös lastenkirjoja. Aina voi myös ostaa kirjan kotiin kaupasta tai vaikka kirpputorilta. Äänikirjoja voi myös välillä kelpuuttaa lapsen kuunneltavaksi, mutta suosittelen silti lapsen ja vanhemman yhteistä satuhetkeä, josta on lapselle enemmän hyötyä. Joissakin kirjastoissa järjestetään myös satutunteja, jonne lapsen kanssa voi mennä kuuntelemaan ääneen luettuja satuja. 

Lisäksi haastan teidät vanhemmat lukemaan lapsen kanssa vähintään 15 minuuttia säännöllisesti, jos ei joka päivä niin ainakin muutaman kerran viikossa. Ja hei, luetaanhan myös niillekin lapsille, jotka osaavat jo itse lukea! 

Jos haluat osallistua levittämään sanomaa lasten satuhetkien tärkeyden somessa, ottaa kantaa asiaan tai jakaa vinkkejä, niin voit tehdä sitä tägillä #luetaanhanlapselle ja jos te bloggarikollegat innostutte kokoamaan omia vinkkejänne, linkatkaa ne minulle niin kokoan kaikki vinkit yhden postauksen alle. Tulen itse vielä julkaisemaan vinkkauksia 1-3.lk ja 4-6.lk sekä teineille ja lukioikäisille kuin aikuisille. Tehdään yhdessä lapsille lukeminen näkyväksi!