Lyhyt arvioita

Joskus tulee lukeneeksi kirjoja, joista ei yksinkertaisesti tunnu olevan paljon mitään sanottavaa. Siksi olen huomannut toimivaksi keinoksi kasata tälläisiä lyhyt arvio postauksia, joihin kerää yhteen kasaan ne mainitsemisen arvoiset kirjat, joista muodostunut mielipide mahtuu muutamaan lauseeseen.

Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin

Otava, 2016
Peetulle itseksi tulemisen hinta on kallis. Niin kallis, että sen maksaa kaikesta huolimatta.
Peetu on saanut kasteessa nimen Petra, vaikka Petra hän ei ole ollut koskaan. Ei se pikkutyttö, jonka äiti muistaa.
Syyskuun ensimmäinen Peetu täyttää 18 ja pian sen jälkeen hän menee korjausleikkaukseen. Ennen sitä Peetu vain odottaa.
Odottamista helpottaa se, että isä vie Peetun lentämään. Purjelentokoneeseen, melkein taivaan reunaan kiinni. Kymmenen lennon ajan Peetu ja isä jakavat keveyden, jossa sanatkin tulevat vapaammin ja voi puhua, ihan kaikesta.
Luin tämän kirjan puhtaasti vuoden 2019 Helmet lukuhaastetta varten. Oli  vaikea löytää kirjaa kohtaan, jossa kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö. Bongasin sitten joltain suosituslistalta tämän kirjan saatesanoilla lyhyt. Koska kiire painoi päälle, päätin lukea tämän. 

Kesän jälkeen kaikki on toisin oli tosiaan lyhyt ja nopeasti luettava tuokiokuva Peetun elämästä, viimeisestä kesästä ennen operaatiota, joka muuttaisi kaiken. Odotusta helpottaa Peetun ja isän yhteiset kymmenen lentoreissua, joista kirjan luvut koostuvatkin. Itsensä löytäminen ja hyväksyminen on ollut pitkä ja kivinen tie Peetulle, mutta se ei ole helppoa hänen läheisillekkään sillä sukupuolikäsitykset istuvat tiukassa, varsinkin Peetun äidissä. 

Pilvien päällä liidellessä Peetu ja isä puhuvat asioista suoraan, se on puolueeton paikka avautua ja keskustella. Siellä käsitellään monenlaisia asioita aina perhesuhteista onneen. 

Kesän jälkeen kaikki on toisin on ajatuksia herättävä elämänmuutosromaani ja se osoittaa sen ettei Peetu ole ainoa tässä prosessissa, jonka elämä muuttuu operaation jälkeen.

 Josh Malerman: Lintuhäkki

Karisto, 2019
On kulunut viisi vuotta siitä, kun maailma ajautui kaaokseen ja selviytyjät naulasivat ikkunansa umpeen. Tänään Malorie sitoo silmät itseltään ja kahdelta lapselta, työntää soutuveneen vesille ja alkaa meloa hiljaista jokea pitkin kohti turvaa. Joka hetki vihamielisessä ulkomaailmassa on vaarallinen, mutta kaikkein vaarallisinta on nähdä.
Olen katsonut Bird Box elokuvan melkein heti sen ilmestyttyä ja kirjan pääjuoni oli minulle entuudestaan tuttu. Silti yllätyin valtavasti kuinka paljon kirja ja leffa eroavat toisistaan. Pääjuoni on tosiaan sama ja genre on postapokalyptistä kauhua, mutta yksityiskohdat poikkesivat  toisistaan sekä myös sivujuonet.

Tykkään lukea tälläisiä postapokalyptisia kirjoja, kunhan niihin ei liity zombeja tai liikaa scifia. On hauska aprikoida kuinka itse toimisi vastaavissa tilanteissa ja pyrkisi selviytymään. Mutta kauhua tämä ei ollut minun mittapuulla. En tiedä vaikuttiko se, että tiesin aika pitkälti mistä on kyse, niin paljon kun tämän tarinan puitteissa voi tietää.. Jännittäväksi tätä  kyllä pystyi luonnehtimaan paikoitellen, mutta kauhunväristyksiä kirja ei saanut aikaan.

Täytyy sanoa että, vaikka kirja olikin viihdyttävä, vetävä ja nopealukuinen, pidin enemmän elokuvasta. Leffassa oli enemmän sisältöä ja jännitystä. Odotin enemmän tapahtuvaksi ja tuntui ettei kirja sitten yltänyt odotuksiin asti. En tarkoita tällä etteikö kirja olisi ollut hyvä, se oli hyvä ja ehdottomasti lukemisen arvoinen. Lukea kannttaa jo siitä syystä että kummallakin, niin leffalla kuin kirjallakin, on omanlaisensa tarina kerrottavanaan. On aivan ihmisestä kiinni kummasta pitää enemmän.

Rob Sears: Donald Trumpin kauneimmat runot

Aula & Co, 2019
Mitä jos Donald Trumpilla on salainen puoli; herkkä ja lyyrinen? Sykkiikö Trumpin karkean kuoren alla runoilijan sydän? Tämä kysymys mielessään Rob Sears alkoi tarkastella Trumpin twiittejä ja puheita uudenlaisesta näkökulmasta. Lopputulos löi hänet ällikällä – pilkkomalla ja järjestämällä uudelleen Trumpin twiittejä, puheita ja haastatteluja Searsin eteen muotoutui joukko häikäisevän kauniita säkeitä ja eteeristä runoutta.

Tämä kokoelma tarjoaa näkymän Trumpin syvällisimpiin ja herkimpiin ajatuksiin ja tunteisiin aina totuuden perimmäisestä luonteesta siihen, mitä kaikkea hän vihaa Lord Sugarissa. Teos paljastaa salaisen Donald Trumpin, joka yllättää niin lukijat kuin kriitikotkin. Searsin johdanto ja täsmälliset lähdeviitteet ja kommentit avaavat lukijalle Trumpin tähän asti tuntemattoman sanataiteen salat.

En oikein tiedä mitä minun pitäisi ajatella tästä runoteoksesta. En kyllä löytänyt mitään häikäiseviä säkeitä tai eteeristä runoutta, mutta runojen on kai tarkoitus olla satiirisia. Trumpin twiiteistä, puheista ja haastatteluista kootut runot kärjistävät Trumpin jo valmiiksi vahvoja ja ristiriitaisiakin mielipiteitä, eikä onnistunut muuttamaan käsitystäni Yhdysvaltain presidentistä suuntaan tai toiseen. Sellaisenaan runot saavatkin naurahtelemaan, mutta kun lukee millaisissa asiayhteyksissä Trump on sitaatteja suustaan tai kynästään päästänyt, ei huvita enää läheskään yhtä paljon. Toki olen aina tiennyt että Trump kykenee päästelemään ilmoille vaikka minkälaisia älyttömyyksiä, mutta tämä teos vain vahvisti tätä negatiivista käsitystäni hänestä. Toki voi sanoa, että on aina riski irrottaa lauseita asiayhteydestä, mutta ei tämäkään fakta kykene silti pelastamaan Trumpin imagoa ainakaan minun silmissäni.

Kim Thúy: Vi

Gummerus, 2019
Vi on perheensä nuorin lapsi ja ainoa tytär, vanhempiensa silmäterä. Hänen nimensä tarkoittaa ”pienenpientä kallisarvoista”, ja häntä varjellaan ja hellitään.
Kaikki tuo muuttuu, kun sota ajaa Vin perheen pakenemaan Siaminlahden yli. Yksi heistä ei kuitenkaan pääse Vietnamin otteesta. Siinä missä ennen oli isä on nyt vain kivistävä tyhjyys.
Äiti ja veljet juurtuvat nopeasti uuteen kotimaahansa Kanadaan, mutta Vin kohtalo on toinen. Perhetutun siipien suojassa hän saa tuntea tuulen omiensa alla ja ylittää rajoja, niin omiaan kuin maiden välisiä.
Pidin paljon kirjailijan aikaisemmin ilmestyneestä Rusta, jonka runollinen kieli teki minuun vaikutuksen. Vi jatkaa samalla linjalla, tarjoten tuokikuvia kirjan päähenkilön Vin elämästä, mutta ollen kuitenkin eheämpi kokonaisuus kuin edeltäjänsä. Vi kertoo myös venepakolaisuudesta ja muutosta Kanadaan, mutta on ennenkaikkea nuoren naisen kasvukertomus kahden kulttuurin ja odotusten välissä. Vanhoillisesti perinteisiin suhtautuva perhe rajoittaa Vin elämää, kun sydän vetäisi toisaalle.

Thuý on kertonut tarinaa lumoavasti, aivankuin olisin istunut kirjailijan kanssa kahvipöydän ääressä ja hän olisi kertonut minulle vangitsevasti hetkiä elämästään ja seikkailuistaan maailmalla. Kirjan kieli oli kuin sulavaa suklaata kielellä, vaikka se kertookin raskaista sekä vaikeistakin asioista, on nekin osattu kääriä sanoihin kauniisti. Vi on lyhyt ja pieni kirja, mutta sielultaan suuri ja se täydentää Ru:ta. Kirjailijahan kertoo tässäkin omista kokemuksistaan, pakolaisuudesta, rakkaudesta ja sopeutumisesta.

Kommentit