Lyhyt arvioita

Miika Korkatti; Mahdotonta - Maailman kyseenalaisin self help -kirja

Kirja esittelee seitsemän muistisääntöä, joita soveltamalla Miika Korkatti on onnistunut saavuttamaan itsellensä merkityksellisiä tavoitteita siitäkin huolimatta, vaikka häneltä puuttuivat kaikki perinteiset menestymisen peruselementit.

Pakko sanoa, että suhtauduin tähän kirjaan aluksi hieman skeptisesti, vaikka asetelma kyseenalaisesta self help -oppaasta kutittelikin uteliasuuttani. Ennakkoluulot kumpusivat tiukassa istuvasta mielikuvastani, kuinka kaiken maailman self help -oppaat ovat humpuukia. 

Mahdotonta ei kuitenkaan tarjoile mitään huttuista elämänfilosofiaa, vaan nojaa tiukasti elämän realiteetteihin. Korkatin oma tarina on upea vaikeuksien kautta voittoon menestystarina, joka osoittaa että tahdolla ja työllä voi tehdä mahdottomastakin mahdollista. Kirjan tarjoamat seitsemän muistisäännöt ovat yleispäteviä ja jokaisen elämään sovellettavissa, mutta Korkatti nostaa esille tiukkoja huomioita sekä huomionarvoisia pointteja, joita jokaisen olisi hyvä pysähtyä miettimään.

Kirjan lukeminen oli mukavan vaivatonta ja opas on kirjoitettu huumorin pilke silmäkulmassa, vaikka se käsittelee hyvin avoimesti Korkatin oman elämän kivikkoisia aallonpohjia sekä vaikeita kokemuksia. Voisin kuvitella kirjan kirjoittamisen olleen terapeuttista hänelle itselleenkin. Suosittelisin tätä erityisesti sellaisille, joilla on elämän suunta hukassa ja tuntuu ettei elämässä ole saavuttanut mitään mielekästä. Korkatin kirja on inspiroiva ja valaa toivoa sellaisiin, jotka ajattelevat ettei elämällä ole heille mitään tarjolla.

Antti Rönkä: Jalat ilmassa

Gummerus, 2019

Uusi kaupunki, uudet ystävät, uusi alku. Aaro aloittaa opinnot yliopistossa. Hän haluaisi mennä mukaan porukoihin, lounaalle ja baariin, mutta häntä raastaa piinaava tunne, ettei häntä kaivata eikä haluta.

Vaikka kouluvuodet kiusaajineen ovat mennyttä elämää, häpeä kulkee kuin piru harteilla. Kiusaajien äänet eivät anna hetkeksikään unohtaa, miten huono, mitätön ja ruma Aaro on muiden silmissä.

On vaihtoehtona sulkea ovet ja paeta maailmaa tai mennä kohti pelkojaan ja paljastaa toiselle itsensä pohjiaan myöten.

Rönkän esikoinen on vaikuttava ja ravisutteleva omakohtainen kertomus aiheesta, jota ei koskaan voi nostaa liikaa esille. Koulukiusaaminen on jotain, joka jättää syvät jäljet ihmiseen vuosiksi. Ne jäljet tuntuvat usein vielä aikuisuudessakin, vaikka eivät aina ulospäin näyttäydykkään. Sen osoittaa myös Rönkän Jalat ilmassa, joka onnistui puhuttelemaan minua monella tasolla.

Kirja on saanut paljon huomiota, ja sen syntyprosessista kertoo Röngän ja hänen isänsä Petri Tammisen yhteisteos Silloin tällöin onnellinen, jonka luin ennen tätä. Jalat ilmassa tuntui täydentävän aikaisempaa lukukokemustani. Kuuntelin tämän äänikirjana, joka oli tälle ihan toimiva muoto, vaikka kirjana tässä olisi ollut enemmän makusteltavaa.

Äärimmäisen kypsä ja upea kirja esikoisteokseksi. Kirjan kieli on kaunista, tarina imaisee mukaansa ja saa haukkomaan henkeä järkytyksestä. Kirja on kaikki kehut ansainnut ehdottomasti ja suosittelen minäkin lämpimästi tähän tutustumaan!

Sitä Salminen: Lupa

Kosmos, 2019

Sita Salmisen Lupa – Eroottisia novelleja on rohkea ja nautinnollinen puheenvuoro seksipositiivisuuden puolesta. Kutkuttavat tarinat kuvaavat, miten joskus parasta on hellyys, toisinaan kovemmat otteet, mutta ehkä kaikkein kiihottavinta on antaa ja saada lupa. Sita Salminen jakaa elämäänsä sosiaalisessa mediassa ja on puhunut paljon muun muassa itsetunnosta ja oman kehon hyväksymisestä. Hän haluaa osoittaa, kuinka seksipositiivisuus kattaa seksuaalisuuden kaikki sävyt; räiskyvän ilon ja hekuman lisäksi on voitava puhua ihan arkisesta seksistä sekä seksiin liittyvistä epävarmuuksista ja paineista.

Kirja, joka jälleen onnistui herättämään paljon keskustelua ilmestyttyään. Ajattelin alunperin etten halua lukea koko kirjaa, tuntui etten ole tämän kirjan kohderyhmää alkuunkaan. Törmäsin tähän Bookbeatissa ja lopulta se kuuluisa uteliaisuus vei voiton - halusin saada tietää mikä tässä kirjassa on niin puhuttanut. 

Suomessa eroottinen kirjallisuus on melko laihanpuoleista, jo pelkästään siinä mielessä Salmisen kirja on erilainen, Huomiota kirja on onnistunut saamaan myös varmasti Salminen somenäkyvyydellä. Itse novellit olivat eroottisia, kyllä, mutta eivät mitenkään erikoisia tai yllättäviä. Kirjan nimenmukaisesti lupaa ei ensinäkään aina kysytä ja mitä pidemmälle kuuntelin tuntuivat novellit jo toistavan itseään. Kirja antaa seksistä luonnottoman kuvan jo pelkästään siinä kuinka kaikki sujuu aina kuin tanssi, kohtaamiset ja kanssakäymiset ovat aina täysin kitkattomia. Onko tälläinen pornofilmien tasolle yltävien skenaarioiden luominen nyt sitten sitä seksipositiivisuutta? 

Kuuntelin tämän äänikirjana ja pitkiä pätkiä putkella, jolloin novellit rupesivat puuduttamaan. Ehkäpä muutaman tarinan erissä tämä olisi ollut toimivampi.

Hiromi Kawasaki: Sensein salkku

Kustantamo S&S, 2017

Tsukiko on 38-vuotias, hän työskentelee toimistossa Tokion keskustassa, asuu yksin, töiden jälkeen käy baarissa yksin. Sitten eräänä iltana kantapaikassa on hänen entinen opettajansa. Sensei on ainakin 30 vuotta vanhempi, eläkkeellä, varmaan jo leski. Tuon ensimmäisen illan jälkeen he tapaavat uudelleen, ja taas uudelleen. He jakavat annoksen edamamea, kimchiä, sashimia, mustekalaa. He juovat kannuittain sakea ja olutta, kirjoittavat haikuja, keräävät metsäsieniä kukkuloilla. Hyvin hitaasti ja empien suhde kasvaa rakkaudeksi, jota kuitenkin varjostaa se minkä molemmat tietävät mutteivät voi sanoa. Sensein aika täällä on paljon lyhyempi kuin Tsukikon.

Sensein salkku on hyvin rauhallisesti etenevä omalaatuinen rakkaustarina muiden silmissä epäsovinnaisen suhteen synnystä ja kehittymisestä. Tsukikolla ja Senseillä on 30 vuotta ikäeroa, Tsukiko voisi olla Sensein tytär ja he elävät elämässään hyvin erilaisia vaiheita. Suhde syntyy hiljalleen pienestä kipinästä kehittyen suuremmaksi roihuksi, ajan helliessä herkän suhteen muodostumista. Tsukikon ja Sensein tarina on hyvin vähäeleinen ja erittäin alkoholinhuuruinen. Tämä kirja oli kerrassaan omalaatuinen, enkä saanut siitä aivan otetta.

Kirja kerronta on hyvin kuvailevaa, jopa runnollista, mutta jätti minut vain enemmän hämmennyksen valtaan. Tuntui kuin kirjan tarina ja kieli olisi ollut vain rennosti uiskenteleva karppi lammessa, joka pyydystäessä livahtaa liukkaasti takaisin lampeen jatkamaan verkasta liikehdintääntsä. Sensein salkku ei selkästi sykehtele tajuntani kanssa samalla taajuudella, joten lopputunnelmat kirjasta ovat hyvin ristiriitaiset, en oikein tiedä mitä ajatella koko lukukokemuksesta...

Ian McEwan: Torakka

Torakka ottaa ohjat käsiinsä pääministerin hahmossa ja ryhtyy selättämään Brexit-kaaosta – polttavan ajankohtainen satiiri kantaa kaikuja Kafkasta ja Orwellista.Jim Sams, nokkela torakka, havahtuu uuteen olemukseensa oudossa makuuhuoneessa.Pelkkä pää painaa viisi kiloa. Raajat ovat raskaat.Vähitellen Jim muistaa muodonmuutosta edeltävät tapahtumat: kuinka hän huolettomana torakkana vilisti katuojassa nautittuaan pizzan jäänteitä, kuinka hän pakeni tömistelevää mielenosoittajien laumaa sivukadulle, kuinka hän luikahti avoimesta ovesta sisään ja pakeni kissan ja pölynimurin kitaa ylimpään kerrokseen saakka.Nyt hän on saanut uuden hahmon. Ja hänellä on tärkeä tehtävä. Eikä hän ole yksin.

Olisi pitänyt tuntea itsensä paremmin ja jättää suosiolla tämä kirja välistä. Politiikka aiheena on minulle liian puuduttavaa, se ei jaksa viihdyttää, vaikka sen kuinka pukisi satiirin värikkäisiin vaatteisiin. Kuitenkin idea pääministerin nahkoihin joutuneesta torakasta tuntui sen verran erilaiselta, että päätin antaa tälle lyhyelle kirjalle mahdollisuuden hiihtolomalla lukumaratonia viettäessä.

Ei uponnut ei, kauhean tylsää luettavaa ja puolet kirjan ajatuksista ja sanomasta meni viheltäen ohi. Onneksi tämä oli lyhyt, alle 100 sivuinen, joten jaksoin sinnitellä loppuun ihan vain maratonin lukusaldoa mielessä piteän. Kirja tarttuu satiirin keinoin Britannian politiikkaan ja varsinkin viime aikoina paljonkin esillä olleesseen Brexitiin. Ehkä sellaiselle, jolla aihe kiinnostaa ja politiikka ei saa leukaperiä venymään, tämä kirja sopii vallanmainiosti.

Paula Noronen: Tarja Kulho - räkkärimarketin kassa

Radiomafiasta tuttu sketsihahmo Tarja Kulho palaa korsolaismarketin kassalle ja jakaa pika-analyyseja asiakkaiden tavasta elää.

Tarja Kulho on paitsi profeetta omalla kassallaan myös terapeutti ja kokemusasiantuntija, eikä hän epäröi jakaa näkemyksiään kassahihnan toisella puolella seisoville asiakkaille, halusivatpa he sitä tai eivät. Vuosien asiakaspalvelutyön tuomalla rutiinilla hän tarjoilee yksityiskohtaisia havaintoja muiden elämästä ja elintavoista, mutta vasta ilmoittauduttuaan Uusi suunta työelämälle -kurssille hän tajuaa, ettei ole koskaan pysähtynyt miettimään, mitä itse todella haluaa.

Norosen huumori on jotenkin aina koskettanut minun nauruhermojani TV:ssä, joten pakko oli lukea tämä hänen uusin aikuisille suunnattu kirjansa Tarja Kulhosta, joka joillekkin on tuttu myös Radiomafian tunnettuna sketsihahmona. Itselleni Kulhon Tarja oli uusi tuttavuus, mutta häneen oli oikein hauska tutustua.

Veikkaan että äänikirjana tämä olisi ollut vielä parempi kokemus kuin luettuna versiona, mutta tajusin asian vasta jälkikäteen, enkä viitsinut ottaa heti perään uusintakierrosta. Tarjan edesottamukset olivat hauskoja ja kirja itsessään kaikessa lyhykäisyydessään mukavan humoristinen välipalakirja, jota tuli lueskeltua luppohetkinä. Ei mitenkään erikoinen kokemus, Tarjan aiemmille faneille varmaan merkittävämpi jälleentapaaminen. Mutta kuitenkin sain kuitattua tällä yhden kohdan Helmet-lukuhaasteesta, sillä kirja sopii paremmin kuin hyvin kohtaan iloisesta kirjasta.

Phill Teir: Neitsytpolku

Otava, 2020

Richard ja Paula tapaavat pikkujouluissa. Illan mittaan jotakin tapahtuu heidän välillään, mutta kestää vuoden ennen kuin he kohtaavat uudelleen. 

Richard on päättänyt panostaa perhe-elämään Sonjan kanssa. Silti hänen ja Paulan välille kehkeytyy ystävyys, joka syvenee kohti jotakin muuta, mitä? Paula on vanhempi, Paula on kiinnostava. Richard on yhä pahemmin solmussa tunteidensa kanssa. 

Philip Teirin Neitsytpolku on autofiktiivinen kertomus, siitä kun mies rakastuu toiseen naiseen. Avioliiton ulkopuolinen suhde  heittää Richardin uuden tilanteen eteen. Jatkaakko avioliittoa Sonjan kanssa ja elämää ydinperheenä vai seuratakko omaa onneaan. Mikä on oikein ja mikä väärin? Onko oikein itseä kohtaan evätä onni itseltä, jottei satuttaisi muita rakastamiaan ihmisiä? 

Odotin itseasiassa paljon intohimoisempaa ja romanttisempaa kirjaa, mutta kirjan alku sekä Richardin sekä Paulan suhteen kuvaaminen oli melko pliisua. Mutta kun päästiin uusperheen arjen kuvaukseen, kirjan arvo nousi silmissäni heti ja paljon. Kuinka aidon rehellisesti Teir kuvaa uusperheen elämän ylä- ja alamäkiä. Pystyin samaistumaan niin vahvasti moneen haasteeseen, joita Richard ja Paula kokivat suhteensa edetessä vakavammalle tasolle. Lisäksi kirja antaa mielenkiintoista näkökulmaa kirjailijan elämään, siinäkin tuotiin esille se elämänmakuinen puoli. Kaunokirjallisuudessa usein annetaan kuva että kirjailijan työ on rauhaisaa kirjoittamista merenranta mökissä, aaltojen pauhatessa taustalla ja lämpimän kahvin höyrytessä emalimukissa. Tai toinen on sotkuinen työhuone, jossa luomisvimmassa oleva kirjailija kirjoittaa raivokkaasti ulos tarinaa. Sama yöasu päällä jo viidettä päivää, hätäisesti lämmitettyjen ruokien roskat nurkissa lojuen ja likaisten kahvimukien armeija pöydällä nököttäen. 

Kaikenkaikkiaan, vaikka alku oli hieman tahmea, kehkeytyi tästä loppua kohden oikein puhutteleva tarina, jonka lukaisi nopeasti yhdessä illassa. Pidin valtavasti ja suosittelen lämpimästi tutustumaan.