"Keiko on 36-vuotias. Hänellä ei ole koskaan ollut poikaystävää, ja hän on ollut töissä samassa tokiolaisessa lähikaupassa 18 vuotta. Hänen perheensä toivoo, että hän löytäisi kunnon työn. Ystävät kummastelevat, miksi hän ei mene naimisiin. Mutta Keiko itse tietää, mikä hänet tekee onnelliseksi. Lähikaupasta ja sen joka päivä toistuvista askareista hän on löytänyt rauhan ja elämänsä tarkoituksen.
Lähipiirille ei kuitenkaan kelpaa, että naimaton nainen tyytyy täyttämään kaupan hyllyjä. Paine kasvaa löytää uusi työ – ja vielä pahempaa, aviomies – jolloin Keikon täytyy turvautua epätoivoisiin tekoihin."
Lähikaupan osa-aikaisena myyjänä toimiva Keiko on kuin japanilainen versio minua paljon ihastuttaneesta Anni Saastamoisen Sirkasta. Keiko on omalaatuinen, valtavirrasta poikkeava nuori nainen, joka ei tunnu istuvan japanilaiseen urakeskeiseen työkulttuuriin saati odotettuun naisenrooliin. Hän on 36-vuotias ja naimaton, kohta pilalle menevää tavaraa avioliittomarkkinoilla, ainakin muiden mielestä. Keikolle itselleen on täysin hyvä niin, ilman miestä ja omia lapsia. Ei häntä kiinnosta sellaiset asiat. Hän myös on vain pahaisen lähikaupan osa-aikainen myyjä, työssä, jossa kuuluisi olla vain opiskelijoiden opintojensa ohella tai äitien, jotka tekevät töitä osa-aikaisesti tienatakseen parempaa elantoa perheelleen. Keikon olisi kuulunut hakea kunnollista kokopäivätyötä jo aikoja sitten ja edetä urallaan ja olla näin hyödyksi maalleen. Tai nyt vähintään olla naimisissa ja kasvattaa uusia työtätekeviä kansalaisia. Mutta Keiko viihtyy työssään, tuntuu kuin hänet olisi luotu juuri sitä tehtävää varten ja hän kuulee illalla nukkumaan käydessäänkin lähikaupan tutun rauhoittavan hurinan sekä kassakoneiden tyynnyttävän piippauksen.
Muiden silmissä Keiko aiheuttaa kuitenkin pahennusta ja kummastelua. Siksipä Keikon on turvauduttava yhä uusiin tekosyihin ja tekoihin, jotta saisi olla rauhassa toisten ihmisten uuvuttavilta uteluilta ja ahdistavilta kysymyksiltä. Kirja haastaakin lukijan kohtaaman kysymyksen siitä mikä on loppupeleissä normaalia. Normaali voi tarkoittaa toiselle ihan toista kuin toiselle. Suomalaiselle normaali on vahvasti törmäyskurssilla sen kanssa, mikä on oletettu normaali japanilaisessa kulttuurissa. Suomalaisen silmissä Keiko on unelmaduunari, ei perhettä eikä lapsia, ei edes poikaystävää, joten oletettua poissaoloja perhesyistä ei ole odotettavissa. Keiko on erinomainen työssään ja täydellisen tyytyväinen paikkaansa konbinin kassalla, mutta herättää vain kummastelua saamatta ansaitsemaansa kiitosta työstään.
Lähikaupan nainen on hauska, mutta samalla myös surullisen ahdistava. Japanilainen työkulttuuri on sitovaa ja ihmiset ovat valtavan sitoutuneita työhönsä. Keiko on väliinputoaja, jonka luoviminen odotusten ja paineiden välissä on haastavaa. Satiirisen tarinan vahvuus on puhtaasti sen yhteiskunnallisessa sanomassa, joka onnistui puhuttelemaan ainakin minua. Kirjan tapahtumien aikajana on lyhyt, kuten on koko kirjakin. Silti Lähikaupan nainen on lyhykäisyydessään niitä pieniä kirjoja, joiden sisään kätkeytyy valtavan paljon.
Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt suomeksi: 2020
Alkuteos: Konbini ningen (2016)
Sivuja: 126
Suomentanut: Raisa Porrasmaa
Mistä minulle: Kirjastosta
Japanilaisia kirjoja ei ole tullut aikoihin luettua. Tämä kuulostaa yhteiskunnalliselta ja tarjonnee jossain määrin myös humoristisen näkökulman maan kulttuuriin.
VastaaPoista