Tätä ei koskaan tapahtunut on mukaansatempaava tarina vakoojista ja sihteereistä, kirjailijoista ja rakastajattarista, toisinajattelijoista ja vallankumouksellisista. Se kertoo siitä, miten CIA salakuljetti Neuvostoliittoon propagandan sijaan rakkaudesta kertovan romaanin. Se on tarina rohkeista naisista historian painekattilassa. Se on ilmiö.
Tätä ei koskaan tapahtunut punoutuu Boris Pasternakin klassikkokirjan Tohtori Zivagon ympärille. Neuvostoliitto on huolissaan kirjasta ja sen sisällöstä ja varoituksena Borikselle he lähettävät tämän rakastajan vankileirille uudelleenkoulutettavaksi. Yksi kertojaääni kuuluukin Olgalle, Boriksen rakastajalle, joka jatkaa uutterasti miehen rinnalla romaanin parissa, heti vankileiriltä päästyään. Mikään pelottelu pidättele Borista kirjoittamasta tarinaansa. Kirjan valmistuttua mikään kustantamo Neuvostoliitossa ei halua ottaa sitä kustannettavakseen, mutta lännessä, rautaesiripun toisella puolella, kirja saa runsaasti huomiota. Boris joutuu valtiovallan silmätikuksi ja poliittiseen pyöritykseen. Kirjan levitessä Neuvostoliiton ulkopuolelle, vaarassa ovat myös hänen läheisensä.
Lännessä tarinaa kerrotaan tiedustelupalvelun tyttöjen näkökulmasta - on konekirjoittajia, jotka kirjoittavat päivän aikana tulenarkaa informaatiota ja sitten on kuriirit sekä houkutuslinnut. Kukaan ei kiinnitä huomiota tavalliseen naiseen bussissa, vaikka tämä kuljettaisi käsilaukussaan kylmän sodan propagandaa tai alkuperäistä Tohtori Zivagon käsikirjoitusta. Tapahtumat sijoittuvat olennaisesti kahden suurvallan väliseen jännitteen polttopisteisiin, mutta tunnelma kirjassa ei ikävä kyllä yllä niihin tunnelmiin. Kaikesta potentiaalista huolimatta kirja jäi harmittavan vaisuksi ja olisi kaivannut pientä jännitysruisketta pakaraansa. Onhan tämä osittain kuitenkin vakoojatarina.
Kirjan ehdottomasti parasta antia olivat tapahtumat äiti Venäjällä. Tarina pohjautuu tositapahtumiin ja meno Neuvostoliitossa on ollut melkoista. Juuri itään sijoittuvat osuudet kirjasta jaksoivat pitää mielenkiintoa yllä loppuun asti. Halusin tietää kuinka Borikselle, Olgalle sekä kiistellylle Tohtori Zivagolle käy. Naisvakoojille en lämmenyt aivan yhtä paljon, vaikka heidän tarinoihinsa oli yritetty punoa mukaan myös romantiikkaa. Olisin myös kaivannut enemmän ajankuvaa mukaan.
Jos tästä kirjasta jotain jäi käteen, niin suurella mielenkiinnolla haluan nyt lukea tuon Tohtori Zivagon. Mikä teki kirjasta niin arkaluontoisen, ettei sitä saanut julkaista Neuvostoliitossa ja miksi CIA valitsi juuri tuon kirjan propaganda aseekseen. Kirjan taustalla on niin huimaava tarina, että se pitäisi lukea jo ihan yleissivistyksen vuoksi. Mitä kaikkea Boris ja Olga joutuivat kokemaan tuon kirjan takia, kirjan, jonka päähenkilöide inspiraationa ovat olleet he itse.
Vaikkei tämä ollut kuin keskinkertainen viihderomaani muilta osin, oli tämä sujuvasti kirjoitettu tarina kuitenkin ehdottomasti silmiä avaava lukukokemus Neuvostoliiton totalitarismista sekä yhden historiallisesti merkittävän klassikokirjan synnystä.
Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt suomeksi 2020
Alkuteos: The Secret We Kept (2019)
Sivuja: 474
Suomentanut: Irmeli Ruuska
Mistä minulle: Kirjastosta
Kommentit
Lähetä kommentti