Kirjoittamisen kanssa kamppaileva newyorkilaiskirjailija Ernest Gray palaa isänsä kuoleman jälkeen synnyinseudulleen Alabamaan. Paahteisen auringon alla pienen kaupungin pinnan alle lakaistut salaisuudet palaavat vainoamaan hänen mieltään. Mitä kaupungissa tapahtui neljä vuosikymmentä sitten? Mihin päättyivät nuoruuden viattomuuden päivät?
Eeva Klingbergin esikoiskirja on kustantamon sanojen mukaan kansainvälistä tasoa ja täytyy todeta, että Syvän maan juuret toi mieleeni muunmuassa Joel Dickerin kirjat - varsinkin Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Kirjaa lukiessa ei olisi kyllä uskonut ettei kirjailija itse ole kotoisin Alabamasta, vaan täältä kotoisesta ja kylmästä pohjoisesta, kotimaastamme, joka sijaitsee tyystin toisella mantereella kuin mihin kirja sijoittuu. Klingberg on ottanut hyvin Yhdysvaltojen syvän etelän historian ja ajankuvan haltuun, sillä tarinan siivillä lensi suoraan Alabaman paahtavan auringon alle, keskelle aikaa, jolloin rotuerottelu oli vielä arkipäivää, rasismi kukoisti ja luokkaerot olivat suuria. Suoraan pieneen kaivoskaupunkiin, jossa jokainen tuntee toisensa ja ilmapiiri on hyvin sisäänpäin lämpeävää.
Ernest palaa vuonna 1973 takaisin kotikaupunkiinsa New Yorkista, jossa hän on ollut luomassa pieleen mennyttä kirjailijanuraa. Leipänsä hän on ansainnut opettamalla englanninkieltä keskenkasvuisille kakaroille, sillä hänen kirjojensa myyntitulot eivät päätä huimaa. Isä on kuitenkin kuollut ja on aika palata juurilleen, kotiin, jossa odottaa kylmä vastaanotto. 1930-luvulla Ernestin ollessa vielä lapsi, kaupunkia ravisteli kaksi kuoleman tapausta, jotka vaikuttivat lähtemättömästi koko kaupunkiin, mutta toinen kuolemantapauksista, nuoren tytön murha, kosketti suuresti Ernestin perhettä. Toinen oli kaupungin tuomarin murha, josta syytettynä lynkattiin paikallinen tummaihoinen suutari. Kotiuduttuaan Ernest alkaa kuitenkin tutkimaan tuomarin murhaa, sillä hänen mielestään syytön mies tuomittiin kuolemaan. Salaisuuksien kaivelu saa kuitenkin kaupunkilaiset varpailleen.
Tarinaa kerrotaan siis kahdessa aikatasossa, josta varsinkin 30-luvun tapahtumat olivat minun mieleeni. Kirja alkaa hyvin hitaasti, oikeastaan ehkä hieman liiankin hitaasti, mutta Ernestille kannatti antaa mahdollisuus. Kun tarina pääsee kunnolla käyntiin, se imaisee mukaansa ja lukuisat langanpäät kytkeytyivät lopussa eheäksi kokonaisuudeksi. Kirja käsittelee painavia aiheita aina identiteetistä perhesuhteisiin, luokkaeroista rasismiin ja rotuerotteluun sekä epätasa-arvoon. Kerronta on kuitenkin kevyttä, ajankuva suhteellisen onnistunutta ja tarina taidolla rakennettu. Syvän maan juuret on kertomus sukupolvelta toisella periytyvistä asenteista, suvaitsemattomuudesta sekä kielletystä rakkaudesta. Syvän maan juuret osoittautui lopulta viihdyttäväksi historialliseksi lukuromaaniksi, joka menestyisi varmasti kansainvälisillä markkinoillakin. Tämä oli kuitenkin vasta kirjailijan esikoinen, joten toivottavasti Klinbergistä kuullaan lisää.
Jos olet historiallisten lukuromaanien ystävä, suosittelen lukemaan tämän kotimaisen uutuuskirjan. Syvän maan juuret oli käynnistymisvaikeuksien jälkeen yllättävän miellyttävä lukukokemus. Se on kokonaisuutena laaja ja käsittelee monenlaisia aiheita, mutta on kuitenkin helposti seurattava ja luettava romaani. Syvän maan juuret on historiallinen sukuromaani perhesalaisuuksista, mutta myös samalla dekkari, jossa ratkaistaan vuosia vaiettuja henkirikoksia. Kannet kätkevät sisäänsä mehukkaan tarinan, joka onnistuu tarjoilemaan myös yllätyksiä. Jos alku olisi ollut vetävämpi olisi tämä ollut lähellä täydellistä, mutta koska tarinalla otti jopa tuskatuttavan kauan käynnistyä päädyin antamaan kirjalle...
3,5 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt: 2020
Sivuja: 472
Mistä minulle: Kirjastosta
Kommentit
Lähetä kommentti