Tytöillä on taito vietellä miehet, villitä viattomat pojat ja syöstä vaimot mustasukkaisuuden syövereihin. Siksi heidät karkotetaan erämaahan naiseuden kynnyksellä, päästämään taikuutensa valloilleen ennen avioon asettumista. Kaikki eivät kuitenkaan palaa.
Tierney ei tunne oloaan voimakkaaksi tai maagiseksi. Ja nyt hänen on selviydyttävä kokonaisesta vuodesta luonnon armoilla.
Armonvuosi on hengästyttävä feministinen dystopia, joka tarkastelee teräväkatseisesti tyttöjen keskinäisiä suhteita, naiseutta jota he lähestyvät ja vaikeita päätöksiä, joita he joutuvat tekemään. Se on tarina toivosta, kapinasta ja siitä hinnasta, jonka joudumme maksamaan, kun naisten oikeudet ja arvo kiistetään.
Vautsi vau, en uskonut että Kim Liggetin feministinen YA-dystopia voisi olla näin hyvä. Kun pääsin tarinaan kiinni, en malttanut lopettaa lukemista!
Liggettin luomassa dystooppisessa maailmassa Atwoodin Orjattaresi kohtaa Collinsin Nälkäpelin. Varsinkin tarinan sankarittaresta Tierneystä tuli hieman mieleen Katniss selviytymistaitoineen. Tierney elää perheensä kanssa piirikunnassa, jossa on vallalla hyvin patriarkaalinen yhteiskuntajärjestys. Naisilla ei ole oikeuksia ja heidän arvonsa on mitätön. Tiettyn iän saavutettuaan, piirikunnan tytöt lähetetään erämaahan viettämään armonvuotta, jossa heidän on määrä päästä eroon taikavoimistaan. Armonvuosi on raskas, henkinen ja fyysinen koettelemus tytöille, eivätkä läheskään kaikki selviä hengissä takaisin. Ne joiden ruumita ei koskaan kirjata, ovat häpeäksi perheelle, jonka johdosta tytön siskot karkoitetaan laitamaille, pois piirikunnasta. Armovuoden aikana tyttöjä saalistavat murhahimoiset, metsässä asuvat saalistajat, jotka palauttavat kiinni jääneet tytöt piirikuntaan palasiksi purkitettuina.
En halua paljastaa liikaa, mitä kaikkea Armonvuosi pitää sisällään tai millainen Liggettin luoma maailma on, sillä en halua pilata yllätyksiä muilta lukijoilta. Yllätyksellisyys ja juonen arvaamattomuus olivat kirjassa nimittäin puoli jännitystä. Koskaan ei voinut tietää mitä tuleman pitää. Armonvuosi on myös vetävästi kirjoitettu ja tarina etenee sopivassa tahdissa. Minä viihdyin verrattoman hyvin tämän kirjan parissa. Sinällään tässä ei ollut mitään uutta ja erikoista - toivoton tulevaisuuteen sijoittuva maailma, jossa naisten asema on heikko - mutta silti tämä on varmasti yksi tämän vuoden parhaita lukukokemuksia. Liggett on yhdistellyt tutuista dystopia elementeistä aivan omanlaisensa tarinan, joka onnistuu tekemään lähtemättömän vaikutuksen.
Kirja käsittelee myös kiinnostavasti tyttöryhmän dynamiikkaa - kuinka äärimmäiset olosuhteet sekä ennakko-odotukset, asenteen ja uskomukset vaikuttavat tyttöjen välisiin suhteisiin. Myös naiseus on keskeisessä osassa, kun kirjan maailmassa naisen asema on lähinnä olla vaimona ja synnyttäjänä. On kunnia saada huntu ja päätyä vaimoksi, se on oletusarvo, johon kaikkien tyttöjen ajatellaan pyrkivän. Kosijoita on kuitenkin paljon vähemmän kuin naimaikäisiä tyttöjä, ne jotka eivät kelpaa kenellekkään vaimoksi lähetetään työhön mm. pelloille tai palvelijoiksi. Tierney on kuitenkin erilainen tyttö, hän ajattelee naiseudesta ja vaimona olemisesta eri tavalla kuin mitä yhteiskunta määrittää. Hän haluaa tehdä työtä, olla lähellä luontoa sekä ennenkaikkea olla oma itsensä, minkä avioliitto häneltä riistäisi. Tierney on rohkea, peloton ja poikkeuksellinen nuori nainen muihin piirikunnan tyttöihin verrattuna, mutta aina erilaisuutta ei katsota hyvällä.
Todella hyvä kirja, suosittelen. Osallistun myös tällä kirjalla YA_-lukuhaasteeseen ja kuittaan kohdan kirjasta, jonka kannessa on kasvi.
Annan kirjalle 5 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Karisto
Ilmestynyt suomeksi: 2020
Alkuteos: The Grace Year (2019)
Sivuja: 376
Suomentanut: Leena Ojalatva
Mistä minulle: BookBeat
Kommentit
Lähetä kommentti