Ruth Ware: Lukitut ovet

*Tämä postaus sisältää affiliate -mainoslinkin, joka on merkitty *-merkillä.


Kun Rowan ottaa vastaan hyväpalkkaisen lastenhoitajan pestin täydelliseltä vaikuttavassa perheessä, hän ei tiedä astuvansa keskelle pahaa unta. Hirvittävän tapahtumasarjan päätteeksi hän löytää itsensä vankilasta odottamassa murhaoikeudenkäyntiä. Rowan kirjoittaa asianajajalleen, mutta hänen on vaikea selittää, mitä talossa oikein tapahtui. Rowan ei ole viaton. Mutta hän väittää, ettei ole syyllinen – ei ainakaan murhaan. Se tarkoittaa sitä, että joku muu on.
En ole aikaisemmin lukenut Ruth Warelta yhtään kirjaa, vaikka hänet voi tällä hetkellä laskea kuuluvaksi psykologisten trillereiden kirkkaimpiin nimiin. Sen verran olen aikaisemmin tehnyt hänen tuotantoonsa tutustumisen eteen, että ostin pokkarina hänen esimmäisen teoksen Synkän metsän siimeksessä. Vielä en ole sitä kuitenkaan lukenut, koska tiedättehän te minun suhteeni omaan hyllyyn ostettuihin kirjoihin. Tapanani on hillota niitä hyllyssä ikuisuuksiin keräämässä pölyä, kun samalla lainaan notkuvia pinoja kirjastosta. Olen todella pahassa varauskierteessä kirjaston kanssa ja tarvitsen varmasti jonkinlaista vieroitushoitoa, että saan kierteen katkaistua. Tässä, Waren viidennessä suomennetussa romaanissa, oli kuitenkin niin pahaenteisyyttä uhkuva kansikuva, että tämä oli pakko laittaa varaukseen jo ennen sen ilmestymistä. Kirjan kansi oikein henkii jonkinsorttista kauhujentalo skenaariota. Eikä mielikuvani kauas totuudesta heittänytkään.

Rowan löytää netistä täydelliseltä tuntuvan työpaikka ilmoituksen, johon hän päättää vastata, vaikkei aktiivisesti uutta työpaikkaa etsikkään. Muhkea palkankorotus sekä muut työhön kuuluvat edut kuulostavat jopa liian hyvältä ollakseen totta. Yllätyksekseen Rowan tulee kuitenkin valituksi pestiin ja hän muuttaa Lontoosta Skotlannin maaseudullu vanhaan entisöityyn viktoriaaniseen kartanoon hoitamaan arkkitehtipariskunnan neljää lasta. Talon viktoriaanisesta historiasta muistuttaa vain muutama huone, sillä loput talosta on remontoitu huipputeknologiaa hyödyntäväksi älytaloksi, jota pystyy ohjailemaan puhelinsovelluksella ja äänikomennoilla. Jokaisessa huoneessa on kameravalvonta,  jota sovelluksen pääkäyttäjät - perheen vanhemmat - pystyvät seuraamaan etänä, mistä vain ja milloin vain. Ajatus tuntuu Rowanista kammottavalta. Älytalo ei kuitenkaan ole paikan ainoa niskakarvoja nostattava seikka. Talolla on historiansa, kuten kaikilla vanhoilla taloilla tuppaa olemaan. Perheessä aikaisemmin työskennelleet lastenhoitajat on pelotellut pois talossa esiintyvä kummittelu - tavaroita katoaa ja öisin ullakolta kuuluu jatkuvia kävelyn ääniä. 

Kirjan rakenne on suorastaan nerokas. Rowan kertoo itse oman tarinansa sekä version tapahtumista ollessaan tutkintavankeudessa, syytettynä lapsenmurhasta. Kirja on todellisuudessa pitkä kirje lakimiehelle, jonka Rowan toivoo ottavan hänen toivottomalta vaikuttavan tapauksensa hoitaakseen. Rowan myöntää ettei ole mikään puhdas pulmunen, mutta kiistää tiukasti olevansa syyllinen siihen mistä häntä syytetään. Lopussa löytyy myös pari kirjettä myös muilta kirjan henkilöiltä, jotka on osoitettu Rowanille vankilaan. Loppuratkaisu jää melko avoimeksi, olisin halunnut tietää Rowanin kohtalon, mutta olin kuitenkin niin fiiliksissä tästä kirjasta, etten oikeastaan tullut ajatelleeksi koko asiaa kuin vasta nyt, tätä kirjoittaessa. Lukitut ovet on niin piinaavan jännittävä sekä yllättävä jännitysromaani, että minulla jäähtyi kahvitkin kuppiin tätä lukiessa. Ei kerrassaan kyennut, malttanut, voinut lopettaa lukemista kesken. Täytyi vain ahmia ja ahmia, jotta utelias mieleni saisi tyydytyksen.

Lukitut ovet on kirja, jota heikkohermoisten ei kannata lukea yksin pimeässä. Kummitteleeko talossa vai ei, se selviää kirjassa, mutta tunnelmaa kummitustarinoiden avulla oli saatu nostettua mainiosti. Jännitystä lisää teknologian armoton hyödyntäminen sekä hurmaava, mutta selkeästi jotain salaileva kuski-talonmies Jack. Onnistunut miljöö myös tekee osansa tässä paketissa. Siihen kun lisätään yllättäviä juonenkäänteitä sekä hyvin kirjoitettu tarina, niin eihän tähän voinut olla hullaantumatta. En osannut millään arvata suuntaa, mihin tarina oli menossa, mikä on aina rikosjännäreiden kohdalla iso plussa. Usein arvaan loppuratkaisun jo melko varhaisessa vaiheessa, jos en nyt koko totuutta, niin ainakin osia siitä. 

Lukitut ovet oli minulle sellainen the kirja, josta voisin vain puhua ja puhua. Kun olin sulkenut kannet, saatoin vain miettiä, että tämän tunteen takia rakastan lukemista. Kun on lukenut kirjan, joka on niin älyttömän hyvä, ettet tiedä miten päin olisit oman innostuksesi kanssa. Kun olet istunut naulittuna sohvan mutkassa, niin sisällä kirjan tarinassa, ettet kuule tai näe ympärillässi olevaa elämää. Kun mielessä pyörii tuhat asiaa, mistä haluat kirjaa ylistää, muttet edes tiedä millä sanoilla alottaisit. On ihanaa, että välillä tulee kohdalle näitä mahtavia viihdekirjoja. Oma usko lukuharrastukseen palautuu, kun vastaan on tullut jo niin monta "ihan hyvää" kirjaa. Olen näköjään sielultani enemmän tälläinen hyvän viihdekirjallisuuden rakastaja kuin niiden intellektuellien proosateosten palvoja, mutta onneksi kirjoja on niin moneen makuun, että varmasti kaikille löytyy niitä oman sielun kanssa värähteleviä lemppareita.

Haluan ehdottomasti lukea lisää Warea. Tiedostan sen, ettei muut teokset välttämättä yllä samoihin tunnelmiin kuin tämä, mutta jos ne ovat puoleksikaan yhtä koukuttavia ja jänniä kuin tämä, niin kelpaa. Laitoin jo kirjastosta varaukseen Rouva Westway on kuollut, jota äitini on kehunut monisanaisesti ja ehkä olisi myös aika tarttua omasta hyllystä Synkän metsän siimeksessä pokkariin. 

Jos haluat ostaa itsellesi Waren kirjoja, niin Adlibriksellä näytti olevan hyvillä hinnoilla hänen kirjojaa niin pokkareina, kovakantisina, e-kirjoina ja äänikirjoja sekä suomeksi että englanniksi. Shoppailemaan pääset *täältä.

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt suomeksi: 2020
Alkuteos: The Turn of the Key (2019)
Sivuja: 351
Suomentanut: Antti Saarilahti

Mistä minulle: Kirjastosta

Kommentit

  1. Olen lukenut Ruth Warel vain Synkän metsän siimeksessä, luin sen englanniksi pari vuotta sitten. Ja en tykännyt :/ Hyllystä löytyy kuitenkin tuo The Death of Mrs Westaway ja tämä sinunkin esittelemäsi kirja herätti kyllä lukuhimon, joten en luovuta ihan vielä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä itseasiassa sain nyt äidiltä tuon Rouva Westway kirjan, mutta en ole vielä lukenut. Mutta suosittelen kyllä kokeilemaan tätä. Tämä oli oikeasti tosi jännittävä ja koukuttava. :)

      Poista
    2. Tämä kirja on aivan kamala. SE on kuin metronomi, sillä loppua ei näy eikä mitään ratkaisua. Miten tällaisesta voisi pitää :O
      Synkän metsän siimeksessä on erinomainen kirja. The Kirja! Todella jännittävä ja ovela juonikuvio. Hyvin valmisteltu ja kirjan henkilöihin saa jonkinlaista kosketuspintaa. Toisiin enemmän kuin toisiin - riippuu vähän omastakin mieltymyksistä. Henkilöiltä ei ole liikaa vaan juuri sopivasti. Juuri kun lukija luulee hoksanneensa juonen niin herätetään epäilys... Waren pitää lukijaansa hiirenä millä leikki, kuten kissan väitetään tekevän ;)
      Olen tullut lukeneeksi Ruth Waren kirjat:
      Valhepeli (Ihan hyvä. Voin suositella,)
      Lumimyrsky (ei mitään tolkkua koko kirjassa!),
      Nainen hytissä 10 ( siis kuinka kukaan edes kehtaa julkaista NIIN huonon kirjan!!!)
      Terve. T-T

      Poista

Lähetä kommentti