Sarah J. Maas: Usvatuulen valtakunta


Haltioita uhannut vaara on voitettu, mutta hintana oli Feyren ihmisyys. Kuolemattomuus ei ole lievittänyt Feyren tuskaa. Hän joutui uhraamaan liian paljon pelastaakseen Tamlinin, sydämensä valitun.
Tatuointi Feyren kädessä muistuttaa sopimuksesta, jonka hän teki pelätyn Yön ylivaltiaan kanssa. Hänen on pidettävä lupauksensa, vaikka se repisi hänen sydämensä kahtia. Haltioiden ja ihmisten maailma on kuitenkin tuhon partaalla. Jos Feyre haluaa pelastaa kaikki rakkaansa, hänen on päätettävä, kuka hän todella on – ja otettava haltuunsa voima, joka hänessä piilee.

Tämä kirja, tämä sarja! Voi kuinka rakastan, rakastan kiihkeästi kehoni jokaisella solulla. Jo tämän Valtakunta -sarjan ensimmäinen osa Okaruusujen valtakunta sai minut huokailemaan ihastuksesta. Se toi minun mieleeni hieman Kaunottaresta ja hirviöstä kertovan sadun, mutta samalla se oli kaikkea niin paljon muutakin. Tässä toisessa osassa, Usvatuulen valtakunnassa, kaunotar kohtaa jälleen hirviön, joka osoittautuukin vähemmän hirvittäväksi kuin mitä ensimmäisen osan perusteella olisin osannut ajatella. Kun taas toisen keskeisen henkilöhahmon kohdalla käykin aivan päinvastoin. En osannut odottaa mitään tälläistä ja aluksi hieman syletytti, että missä se happily ever after nyt oikein on? Mutta, kun tarinaa lukee eteenpäin käy kaikki järkeen ja mielipiteeni muuttui hyvin radikaalisti. Takkini kääntyi nopeaa.. 

Juonivetoista tarinan kerrontaa oli miellyttävää lukea. Olin koukussa heti ensisivuista lähtien, eläydyin tarinaan hyvin vahvasti ja milloin huokailin ja milloin sadattelin ääneen. Kovin moni kirja ei siihen pysty - saa minua elämään tarinaa niin vahvasti mukana, että sen huomaavat saman katon alla asuvatkin. Tämä sarja on kuitenkin onnistunut siinä. Ja mikä romanssi, jälleen kerran, nyt maustettuna kolmiodraamalla. Jos edellisen kirjan romanssi sai huokailemaan ihastuksesta, sai tämän kirjan romanssi sukat pyörimään jaloissa. Teki vaikutuksen jopa minuun, joka en suuremmin laske itseä romanttisten kirjojen ystäväksi. Mutta nyt kyllä liityn tämän kirjan ja sarjan laajaan fanijoukkoon kiljumaan ääneen Rhysandin nimeä ja haaveilemaan päiväunissani tästä fiktiivisestä hahmosta, jonka toivoin muuttuvan todelliseksi täällä meidänkin maailmassa. Ja tätä kirjoittaessa tulee flashback teinivuosiin, kun haaveilin yhtä suurella kiihkeydellä Edward Cullenista. Maas osaa näköjään lumota varttuneemmankin lukija toimimaan kuin teini-ikäinen, mikä ei haittaa yhtään, sillä tälläisen kuplivan riemun tunteminen kirjan lukemisen jälkeen on lukuharrastuksen suola ja sokeri.

Usvatuulen valtakunta oli kirjastossa luokiteltu YA:n alle, kuten sarjan edellinenkin osa. Hieman jäin kiihkeän eroottisten kohtausten jälkeen miettimään, että jos Schwabin Magian tummepi sävy -sarja on viety aikuisten fantasiaosastolle, niin kaiken lipomisen ja tuhman suun tekemien asioiden jälkeen, voisi tämänkin ehkä sinne kiikuttaa. Mutta nuorten osastolle on viime aikoina rantautunut enemmänkin kirjoja, jotka olisi tapahtumien puolesta kuulunut minun mielestäni aikuisten osastolle, joka saakin pohtimaan että olenko se vain minä ja minun sisäinen kukkahattutätini?

Feyre oli jälleen ihailtaivan vahva sankaritar, joka ei tarvitse miestä selviytyäkseen, mutta saa kohdata miehisten ennakkoasenteiden johdosta jatkuvaa vähättelevää ja alentavaa käytöstä itseään kohtaan. Feyrelle ei onneksi mene sormi suuhun, hän tietää arvonsa ja paikkansa ja on valmis antamaan samalla mitalla takaisin. Feyressä on myös ärsyttävät puolensa, mikä tekee hänestä hyvin inhimillisen henkilöhahmon haltijuudestaan huolimatta. Mutta vikoineen päivineen hän on sankaritar minun makuuni. Kirja vilisee kiinnostavia henkilöhahmoja, joista Rhysandin lisäksi suosikikseni nousi Morrigan. Onnistuneiden henkilöhahmojen lisäksi Velaris ja Unelmien hovi olivat kerrassaan hurmaavia. Yön valtakunta osoittaa että pimeyden ei tarvi olla aina pelottavaa, vaan se voi olla kaunista, rauhoittavaa ja turvallistakin. Voisin ottaa samantien yhden menolipun Velarikseen, eikä kutsu Unelmien hoviinkaan haittaisi yhtään.

Maas tarjoilee lukijoilleen yllättäviä juonenkäänteitä toinen toisensa perään. Sen ansioista en edes huomannut kirjan järkälemäistä kokoa, yli 700 sivua,  ja sivut tuntuivat loppuvan kesken. Sain jälleen huomata sen itselleni poikkeuksellisen reaktion - haluan jatkaa sarjan parissa heti, ilman mitään taukoja. Haluan Prythiaan, haluan tietää miten Feyren käy. Lisää vesisusia, lisää Rhysandia, lisää kaikkea sitä taianomaisuutta ja heti kiitos. Mutta, jälleen kerran joudun odottamaan uutta suomennosta, ellen halua jatkaa sarjan parissa englanniksi. 

Huikeaa YA-fantasiaa, kiitos Gummerukselle, että julkaisette tätä meidän suomalaisten lukijoiden iloksi. Ja jos ette ole jostain syystä vielä lukeneet, niin nyt heti ostamaan tai lainaamaan omat kappaleet ja suit sait Prythiaan. Fantasianystävät eivät tule pettymään ja sopii myös aikuisille, kuten typerästi hymyilevä ja Rhysandista haaveileva allekirjoittanut voi todistaa. 

Annan kirjalle 5 / 5 (voisipa antaa 6 / 5) pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt suomeksi: 2020
Alkuteos: A Court of Mist and Fury (2016)
Sivuja: 735
Suomentanut: Sarianna Silvonen

Mistä minulle: Kirjastosta

Kommentit

  1. Ihana sarja. Tästä kirjasta on bloggaus tulossa lokakuussa Kirjasähkökäyrässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uu, pitää käydä sitten lukemassa. :) Tää sarja on kyllä puhdasta kultaa. <3

      Poista

Lähetä kommentti