Sharla Cody on vasta viisivuotias, mutta hän on kokenut jo paljon. Elämä vaikeutuu entisestään, kun hänen äitinsä häipyy maisemista kesäksi ja jättää Sharlan iäkkään naapurin ovelle. Vaikka Sharla ei ole sellainen enkeli lapseksi kuin seitsenkymppinen Addy Shadd toivoisi, syntyy näiden kahden yksinäisen sielun välille pian syvä yhteys.Sharlan läsnäolo tuo yllättäen Addyn mieleen hänen oman lapsuutensa entisten orjien perustamassa Rusholmen kylässä: hänen perheensä, ensirakkautensa ja kivuliaan koettelemuksen, jonka seurauksena Addy joutui jättämään kotinsa iäksi.
Aah, miten rakastuin tähän kirjaan. Aivan huikea, surullisen kaunis tarina kahdesta yksinäisestä ja rikkinäisestä sielusta, jotka löytävät toisensa ja saavat uuden merkityksen elämilleen. Pieni Sharla tyttö ilmestyy yllättäen vanhan asuntovaunualueella asustavan Addy Shaddin elämään, kun muutaman vaunun päässä asuva huikentelevainen Collette hylkää tytön vanhan naisen kontolle. Äidin hylkääminen on kuitenkin parasta, mitä pienelle tytölle on tapahtunut sillä Addyn hellässä huomassa lapsi saa viimein kelvolliset elinolot sekä rakkautta ja läheisyyttä, mitä hänen äitinsä ei ole lapselle halunnut tarjota. Lapsesta huolehtiminen tuo yksinäisen vanhan naisenkin elämään iloa ja aivan uudenlaista merkitystä, joka saa vanhan naisen muistelemaan hänen monivaiheista ja traagistakin elämää.
Tarina siis liikkuu kahdessa aikatasossa - 70-luvulla kuvaten Sharlan ja Addyn elämää sekä vanhan naisen yritystä löytää lapselle koti, jossa asua, kun hänestä aika jättää sekä Addyn menneisyydessä, 1920-luvulta eteenpäin, jossa teini-ikäisenä raskaaksi tullut Addy häädetään kotoa Rusholmesta perheen häpeäpilkkuna. Pidin kummastakin aikatasosta. Addyn elämä oli täynnä surullisia sattumuksia, mutta ihmisten hyvyys ja rakkaus kantoi eteenpäin. Addyn ja Sharlan suhteen kuvaaminen taas oli kaunista - kuinka kaksi särkynyttä eheytyi toistensa myötävaikutuksesta. Olin koukussa niin tarinaan kuin itse henkilöhahmoihin, jotka tuntuivat kuin ystäviltä. Addy varsinkin oli sisukas, rohkea ja hyväsydäminen nainen, jota elämä ei kohdellut silkkihansikkain. Kaksi aikatasoa punoutuu yhteen ehjäksi kokonaisuudeksi, jossa tarinan alkupiste ja loppupiste kohtaavat toisensa.
Kanadalaisen Lori Lansensin Pitkä tie kotiin on julkaistu ensimmäisen kerran englanniksi 2005, mutta suomeksi se saatiin vasta nyt. Huikea historiallinen lukuromaani, josta välittyi upeasti myös ajankuva ja joka lumoaa lukijansa. Tätä lukiessa oli koko ajan olo että haluan vain jättää kaikki sikseen ja käpertyä sohvan nurkkaan, jotta voin matkata Addyn seurassa Kanadaan. Helppolukuinen romaani imaisia mukaansa ja yhtäkkiä sitä vain huomaa tuijottavansa takakannen tyhjyyttä kyynel silmäkulmassa, toivoen että jostain mystisesti ilmestyisi muutama sivu lisää, ihan vain ettei tarvisi vielä heittää hyvästejä Addylle ja Sharlalle. Kirja ilmestyi jo heinäkuun lopussa ja ihmettelen suuresti miten tätä ei ole näkynyt blogeissa ja kirjagramissa enempää. Uskomaton lukumatka ja -kokemus. Voisin vain ripotella tähän sydämiä, satamäärin, kiteyttääkseni kokemukseni.
Vahva suositus, lukekaa tämä! Ette tule katumaan sitä!
Annan kirjalle 5 / 5 tähteä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Bazar
Ilmestynyt suomeksi: 2020
Alkuteos: Rush Home Road (2005)
Sivuja: 463
Suomentanut: Raija Rintamäki
Mistä minulle: Kirjastosta
Hieno juttu, että tykkäsit kirjasta. Kirja odottaa lukemista ja jännityksellä odotan minne se vie minut.
VastaaPoistaOoh, sinulla lukuelämys vielä edessä. Toivottavasti se on mieleen. :)
Poista