Meidän Instagramissa toimivan #notfastjustfurious lukupiirin toiseksi kirjaksi valikoitui Marisha Rasi-Koskisen Eksymisen ja unohtamisen kirja. Hyvin hämmentävä lukukokemus, mutta hyvällä tavalla kuitenkin. Eksymisen ja unohtamisen kirja on haastavaa, mutta taidokkaasti luotua proosaa, joka ei päästä lukijaansa helpolla. Takakansi kuvaa kirjan juonta seuraavalla tavalla:
Julia on lähdössä matkalle. Isä ja äiti puhuvat huviretkestä, mutta jotain outoa on siinä, että on lähdettävä salaa aamuyön hämärissä ja ajettava päivästä toiseen lähes pysähtymättä. Jan on kiinnostuneempi numeroista kuin ihmisistä. Hänet lähetetään leirille saamaan ystäviä, mutta poikien vaellusretki muuttuu selviytymistaisteluksi erämaassa. Julian ja Janin kohtalot sekoittuvat toisiinsa kuin muste vanhan muistikirjan lehdillä. Jokin tuntuu vetävän eksyneitä kohti toisiaan ja arvoituksellista taloa, josta Julia näkee unissaan välähdyksiä.
Kolme tarinaa, kolme keskeistä henkilöhahmoa ja mysteeri siitä, miten kaikki nivoutuu yhteen. Martina, joka hylkää lapsensa muuttaessaan toiseen maahan paremman elämän perässä. Hän jättää poikansa hyviin käsiin ja vannoo noutavansa lapsensa, kunhan on saanut elämänsä raiteilleen uudessa maassa. Pieni Julia, joka on lähdössä vanhempiensa kanssa matkalle, joka toteutetaan oudoissa olosuhteissa, aivan kuin he olisivat perheen kanssa karkuretkellä, kunnes tulee talo, jonne he pysähtyvät ja asettuvat luvatta asumaan. Pieni Jan poika, joka on kiinostunut numeroista ja pitää muistikirjaa, joka päätyy lopulta juuri Julian käsiin. Jan, joka lähetetään leirille opettelemaan erä-ja vaellustaitoja, ja josta tulee kuitenkin painajainen, kun lapset eksyvät erämaahan. Kaikki yhdistyy ja limittyy lopussa, kaikki kolme surullista ja rintaa puristavaa tarinaa.
Kirja siis koostuu kolmesta osuudesta, joissa ensimmäisessä keskiössä on Julia. Julia, jonka elämän suuntaa määrittää vanhempien valinnat, jotka eivät ole vastuullisten vanhempien tekemiä. Eletään 90-lukua ja Julian vanhemmat ovat menettäneet kaiken. Talosta lähdetään karkuun velkojia yön pimeydessä, mukana vain välttämättömät tavarat selviytymiseen. Suunnitelmissa on ollut paeta ulkomaille, jälkiä jättämättä. Julian isä tulee kuitenkin huijatuksi, eikä väärennettyjä passeja tule koskaan. Olisi ollut sosiaalitoimelle työtä, miten kukaan ei huomannut perheen syöksykierrettä? 90-luvun lama kuritti monia perheitä, itsemurha luvut olivat melkoisia. Moni apua tarvitseva ja hätää kärsivä perhe livahti tuen verkoista ja surullisia tarinoita oli liian monta. Surullisinta Julian tarinassa on se, ettei hän lapsena voinut vaikuttaa millään tavalla vanhempiensa päätöksiin ja vaikuttamaan elämänsä suuntaan ennen aikuisuutta. Julian osuutta lukiessa ja laman kurittamien ihmisten kohtaloita miettiessä, en voinut olla ajattelematta kuinka paljon avuntarvitsijoita livahtaa verkoista näin korona-aikana. Moni perhe voi olla lähes samankaltaisessa tilanteessa, kun tuhannet ihmiset ovat yllättäen menettäneet työnsä ja elinkeinonsa. Ja monien työ ja elinkeino on vaakalaudalla. Uutta työtä on vaikra saada, paikkoja on vähän suhteutettuna hakijoihin. Apua ja tukea voi olla hankala saada, elämä on rajoitettua, jokaisen on täytynyt tottua uuteen normaaliin. Varsinkin lapsiperheet ovat olleet kovilla etäkoulujen, testikierteiden ja koulujen sekä päivähoidon rajoitusten takia. Etätyön ja lapsiperheen arjen yhdistäminen vaati monilta perheiltä jopa epäinhimillisiä suorituksia. Eikä tämä ole vielä edes ohi.
Toinen osa kulkee vahvasti Janin mukana. Äitinsä hylkäämä, hyvään perheeseen adoptoitu poika, joka on hieman omalaatuinen. Eksyneenä keskellä erämaata, muiden poikien kanssa, jotka ovat omalla typeryydellään ja pilkanteollaan aiheuttaneet koko tilanteen. Toinen osa jäi minulle hieman etäiseksi, vaikka Jan henkilöhahmona olikin kiinnostava. Koin kuitenkin toisen osan olevan hieman sekava. Martinan tarina kulkee koko ajan rinnalla ja kolmannessa osassa tulee loppuhuipennus, kun lukija viimein ymmärtää mitä kohti ollaan menossa. Rasi-Koskinen eksyttää ja jättää paljon lukijan oman tulkinnan varaan. Kerronta on paikoittelen jopa irrationaalista.
Tätä kirjaa en olisi varmasti lukenut ilman lukupiiriä. Lisäksi oli hyvä, että kokonaisuus oli pilkottu osiin. Kirja on parasta nauttia pienemmissä erissä, pureskellen ja pohtien lukemaansa. Muuten saattaa eksyä tieltä yhtä pahasti kuin pieni Jan kavereineen erämaahan. Jo nyt lukupiirissämme oli hyvin erilaisia tulkintoja siitä, mitä lopulta tapahtui. Osalle tämä kirja taas oli aiheeltaan liian raskas sekä kerronnaltaan liian sekava ja he jättivät lukemisen kesken. Itse kuitenkin pidin tästä, vaikka tämä ei helpolla päästänytkään. Pidin siitä miten kirja pakotti pysähtymään ja pohtimaan teemoja, joita kirjassa nostettiin esiin. Pohdin mm. sukupolvien taakkaa yksilön harteilla, laman vaikutuksia perheisiin ja ihmisten mielenterveyteen sekä valintoja ja niiden seurauksia.
En ole ennen lukenut kirjailijan teoksia. Olisi ihan mielenkiintoista lukea enemmänkin Rasi-Koskiselta, sillä olen ymmärtänyt että tästä kirjasta tutuksi tullut omaleimainen tyyli on vahvasti läsnä myös hänen muissa teoksissaan. Rasi-Koskiselta onkin ilmestynyt juuri uusi teos REC, joka ainakin kiinnostaisi lukea.
Annan kirjalle 3.5 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt: 2017
Sivuja: 253
Mistä minulle: Kirjastosta
Kommentit
Lähetä kommentti