"Maitoa ja hunajaa on runollinen selviytymistarina, kahdenkymmenenyhden vuoden veri, hiki ja kyyneleet. Rupi Kaurin omin sanoin: ”tässä on sydämeni sinun käsissäsi. Tällaista on satuttaminen, rakastaminen, hajoaminen, paraneminen”. Feministiseksi ja voimauttavaksi kutsuttu Maitoa ja hunajaa -esikoisrunokokoelma on konkretisoinut Rupi Kaurin Instagram- ja Twitter-suosion perinteisillä kirjamarkkinoilla. Kaur kokosi teoksen nettilukijoidensa pyynnöstä. Kirja ilmestyi omakustanteena vuonna 2014, ja on sittemmin käännetty kymmenille kielille. Teos käännöksineen on myynyt maailmanlaajuisesti miljoonia kappaleita."
Rupi Kaurin runokokoelma on jälleen sellainen teos, jonka otin luettavakseni puhtaasti kirjagram yhteisön takia. Olin muutamaan otteeseen jo törmännyt Rupi Kaurin runoteoksiin Instagramin feedissä ja lopulta joku jakoi muutaman hänen runonsa storyissa. Kiinnostus heräsi. Kun sitten hyllyttäessä näin tämän töissä kirjastossa, oli pakko lainata. Eihän siinä mitään menetä, jos kokeilee.
Ja onneksi, onneksi päätin uskaltautua taas mukavuusalueeni ulkopuolelle ja laajentaa kokemusmaailmaani. Voi elämä, miten syvästi jotkut runot vaikuttivat minuun. Ne iskivät suoraan ihon alle ja saivat minut nyökyttelemään päätä niiden tahdissa. Haluaisin siteerata ja jakaa tänne kaikki lempirunoni, mutta tiedän ettei se olisi järkevä päätös. Toki mukaan mahtui myös niitä, jotka eivät säväyttäneet oikeastaan millään tavalla ja niitä, jotka olivat ihan ok. Mutta silti ne muutamat saivat ihoni kananlihalle. Kokoelmassa on hyvin feministisiä runoja, kantaaottavia runoja, romanttisia runoja rakkaudesta sekä riipivän rehellisiä runoja kivusta, elämästä ja selviytymisestä sekä paranemisesta.
Joka kerta
kun sanot tyttärellesi
huutavasi hänelle
rakkaudesta
opetat hänet sekoittamaan
vihan ja ystävällisyyden
se tuntuu hyvältä ajatukselta
kunnes hän kasvaa
ja alkaa luottaa miehiin jotka satuttavat häntä
koska he muistuttavat niin paljon
sinua
-tytärten isille (s.19)
Kokoelman monipuolisuus takaa sen, että varmasti yllättävän moni lukija voi löytää joukosta runoja, jotka muodostuvat itselle merkityksellisiksi. Rupi Kaurin runot ovat nousseet someilmiöksi ja puhuttaneet paljon ihmisiä ympäri maailmaa. Eikä ihme, runot ovat todella vaikuttavia. En pidä itseäni mitenkään runojen ystävänä - useimmiten runoja lukiessa minulla on olo ettei minulla ole hajuakaan mitä runossa halutaan sanoa tai mistä siinä puhutaan. Joskus on ihan turhauttavaa, kun joku hehkuttaa jonkun runon kauneutta ja itse lukee sitä aivan huuli pyöreänä ja yrittää saada kiinni edes pienen punaisen langan säikeen, jotta ei nyökyttelisi mukana vain vaikuttaakseen ymmärtävänsä. Kaurin runot ovat kuitenkin helppoja, suurin osa niistä vain muutaman sanan tai rivin mittaisia. Asiayhteyden, sanoman ja idean saa kiinni heti. Runot kertovat suoraan sen mitä ne haluavat sanoa. Kaur on onnistunut sanoittamaan tunteita, joita meistä useimmat ovat kokeneet jossain vaiheessa elämää sekä tuomaan paperille kipeitä ja rikkirepiviäkin tunteita sekä ajatuksia. Kokoelma koostuu neljästä osiosta, joista varsinkin ensimmäinen ja viimeinen nousivat suosikeikseni. Niiden sisälläpitämät runot melkein poikkeuksetta puhuttelivat minua tavalla tai toisella.
alkoholistivanhemman
lapsena olemisessa on se juttu että
alkoholistivanhempaa
ei ole
siis
alkoholistia
joka pystyisi pysymään selvänä
tarpeeksi kauan
kasvattaakseen lapsensa
(s.39)
Upeiden runojen lisäski sivuja komistaa Kaurin taiteilema kaunis kuvitus. Jo kansi itsessään on todella kuvauksellinen, ei ihme, että se jäi niin vahvasti mieleen. Kaiken lisäksi vaikutuin siinä määrin Kaurin runoista, että klikkasin heti kirjastosta varaukseen Kaurin toisenkin runokokoelman Aurinko ja hänen kukkansa. Sekin osoittautui todella vaikuttavaksi ja ajatuksia herättäväksi runokokoelmaksi, vaikkei yltänytkään aivan Maitoa ja hunajaa tasolle. Tulkitsin tämän johtuvan siitä, että Kaurin kohdalla se ensimmäinen kerta on aina mieleenpainuvin, sillä hänen runonsa ovat niin kertakaikkisen upeita. Vaikka Aurinko ja hänen kukkansa oli hyvä, hänen runoutensa oli tunnistettavaa, hyvin nautinnollista ja kiinnostavaa, mutta jo tuttua. Veikkaan että Kaurin kohdalla se, kumman näistä teoksista on ensin lukenut, on monen mielestä juuri se paras.
Tärkeitä teemoja käytiin läpi jälleen, vanhemmuusuhdetta, kulttuurieroja, maahanmuuttajuutta, pakolaisuutta, ihmissuhteita, eroa, rakautta, naiseutta, minäkuvaa ja itsetuntoa. Löysin jälleen muutamia runoja, jotka puhuttelivat minua todella paljon ja sitten mukaan mahtui jälleen myös niitä, jotka eivät juuri herättäneet ajatuksia tai tunteita suuntaan tai toiseen.
eilen
herätessäni
aurinko putosi ja vieri pois
kukkaset kuituivat
vain minä olen enää elossa
ja oikeastaan minäkään en tunne eläväni
-masennus on varjo sisälläni
(s.61)
Kaurin upea kuvitus oli tässäkin teoksessa upeasti edustettuna. Pidin kuvista todella paljon, näitä olisi hieno saada esimerkiksi postikortin kokoisena ja tehdä kuvista upea kollaasi seinälle. Tulisi aika upea sisustuselementti.
Tämä kokoelma oli tunteikkaampi ja jopa syvällisempi kuin Maitoa ja hunajaa, mutta se oli myös paksumpi. Jälleen voi todeta että kokolemasta löytyy varmasti hieman jokaiselle jotain. Nyt harkitsen vakavasti ainakin tämän teoksen ostamista itselle, sillä minulla on hyvin vahva tunne siitä, että haluan palata näiden runojen pariin vielä toistekkin.
Annan kummallekkin kirjalle 5 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Sammakko / Sammakko
Ilmestynyt suomeksi: 2017 / 2018
Alkuteos: milk and honey (2015) / the sun and her flowers (2017)
Sivuja: 207 / 248
Suomentanut: Riikka Majanen / Kreetta Lahtinen
Mistä minulle: Kirjastosta
Kommentit
Lähetä kommentti