"Äidin ja neljän tyttären eeppinen selviytymistarina Belgian Kongossa.Lähetyssaarnaaja Nathan Price saapuu vaimonsa ja neljän tyttärensä kanssa Belgian Kongoon vuonna 1959. Pricen perheen naiset joutuvat huomaamaan, että kaikki, mitä he ovat tuoneet mukanaan kotoaan aina raamatusta kukkien siemeniin muuttaa hallitsemattomasti muotoaan Afrikan maaperällä. Isän fanaattinen ristiretki sekä Afrikan rehevöivä kauheus ja kauneus vaikuttavat peruuttamattomasti jokaisen elämään. Naisten tarinaan kietoutuu myös Kongon traaginen kohtalo: itsenäisyystaistelu Belgian siirtomaahallintoa vastaan sekä asema suurvaltapolitiikan ja maailmankaupan pelinappulana."
Huh huh, mikä kirjallinen matka on takana! Kirja kuljetti minut kuumaan ja ankaraan Kongoon, 60-luvulle, jolloin Kongo oli vielä Belgian siirtomaa ja länsimaiset pakkosyöttivät alkuperäiskansoille omaa sivistystään mm. lähetystyön muodossa. Matkustin Kongoon Pricen saarnaajaperheen kanssa, sillä perheen isän on määrä toimia kristinuskon viejänä ja lähetyssaarnaajana Kilangan kylässä. Perhe on varustautunut matkaan hyvin ja pakannut matkaan kaiken omasta mielestään tarpeellisen, jopa hameiden alla salakuljettaen. Hyvin pian he saavat kuitenkin huomata ettei tavaroilla ole mitään virkaa tai käyttöä Afrikassa, jossa elämä on hyvin toisenlaista kuin mihin perhe on Yhdysvalloissa tottunut. Jopa maanviljelyyn pätee aivan eri keinot kuin Amerikan maaperällä. Elämä on alkeellista ja Kongon ankarat olosuhteet kurittavat perhettä. Komennuksen ollessa vielä kesken maan poliittinen kiehunta ja itsenäistymispyrkinykset ajavat suurimman osan lähetystyöntekijöistä takaisin kotimaihinsa, mutta Pricen perheen isä päättää heidän jäävän. Jumalan sanan saarnaaminen on hänen mielestään tärkeämpi tehtävä kuin perheen turvallisuuden takaaminen ja syvä sekä sokea luotto siihen, että Jumala suojelee on omiaan luomaan valheellisen turvallisuuden tunteen.
Tarinaa kerrotaan perheen tytärten sekä äidin näkökulmista. Äiti Orleana on onneton avioliitossaan. Hänen miehensä on omistautunut vain ja ainoastaan Jumalalle ja Jeesukselle, eikä näe perheensä tukalaa tilannetta. Esikoistytär Rachel on turhamainen ja varsin itsekeskeinen nuori naisen alku, joka suree menetettyä teinielämää, sillä Afrikassa normaali seurustelu saati mahdollisuus ensisuudelmaan ovat lähes olemattomat. Kaksostytöt Leah ja Adah ovat kuin yö ja päivä. Leah janoaa isänsä huomiota ja hyväksyntää ja onkin lapsista kaikkein kiinnostunein Raamtun opeista ja siitä, mitä hänen isänsä saarnaa. Adah on rampa ja kärsii synnynäisestä hemipareesista. Hänen aivonsa ovat vaurioituneet jo syntymästä, joten Adahin toinen puoli on heikompi kuin toinen eikä tyttö puhu ollenkaan. Hän on kuitenkin vajaavaisuuksistaan huolimatta älykäs, suorastaan lapsinero, joka hahmottaa maailman hieman erilaisten lasien läpi. Hänen osuuksien lukeminen oli kuitenkin työläintä, sillä kerronta vilisi palindromeja ja takaperin kirjoitettuja lauseita sekä muuta kielellä kikkailua. Nuorin tyttäristä on rohkea ja ennakkoluuloton Ruth May, jossa on hieman myös poikatytön vikaa. Hän on selkeästi sisariaan nuorempi, mutta sopetuu parhaiten uuteen elämään Afrikassa.
Perheen isä on melko stereotyyppinen saarnaaja. Tai yleensä olen tottunut kirjallisuudessa siihen, että on niitä hyviä, pyyteettömiä sekä lempeitä kirkonedustajia ja sitten niitä, jotka kiihkeässä uskossaan tuhoavat uskon sokeisemana kaiken hyvän ympäriltään. Nathan Price kuuluu jälkimmäiseen joukkoon. Hän on menneisyyden runtelema, uskosta voimansa ammentava ja muut ympäriltään runsentava mies. Ankara, periksiantamaton ja täysin kykenemätön näkemään itsessään vikaa tai puutteita, sillä hän on Jumalan pyhään tehtävään valitsema sanansaattaja. Puistattava henkilöhahmo kaikenkaikkiaan. Koko lähetystyö tai oman uskon ja tapojen pakkosyöttäminen toisille on inhottavaa. On totta, että tietynlaisen avun ja koulutuksen vieminen kehitysmaihin on hyvästä, mutta en ole koskaan ollut pakkokäännyttämisen ja uskonnon tuputtamisen kannalla. Inhoan sitä kun tullaan sokeiksi toisenlaisille tavoille elää ja ollaan niin oman näkökulman sokaisemia, ettei muiden mielipiteille, tavoille ja uskomuksille jää tilaa. Kristinuskon historia ei kärsi useinkaan lähempää tarkastelua.
Myrkkypuun siemen on tuhti ja täyteläinen tarina. Se on historiallinen ja yhteiskunnallinen runsaudensarvi. Sivuja olisi suoraansanottuna voinut olla noin kolmaosa vähemmän, eikä tarina olisi kärsinyt juurikaan. Muuten tämä oli aiheensa puolesta todella mielenkiintoinen ja monisyinen kertomus yhdestä perheestä vieraalla maaperällä. Kirja kuvaa hienosti elämää Kongossa, mutta kerronta on hidasta ja kertojänäkökulmia useampia, mikä teki luku-urakasta paikoittain haastavan. Koin silti että kirjan lukeminen oli palkitsevaa ja todellakin kaiken vaivan arvoista. Uskaltaisin väittää että Myrkkypuun siemen on ajaton tarina, jota voi lukea vielä kymmenien vuosien päästä, eikä se siltikkään vanhene. Ehtaa klassikko tavaraa.
Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Karisto
Ilmestynyt suomeksi: 1998
Alkuteos: The Poisonwood Bible (1998)
Sivuja: 630
Suomentanut: Juha Ahokas & Arvi Tamminen
Mistä minulle: Kirjastosta
Kommentit
Lähetä kommentti