Effie jää valkoisen kuvernöörin vaimona Ghanaan, kun orjalaiva vie hänen siskopuolensa Esin Yhdysvaltoihin. Rakkaus kuitenkin kurottaa yli meren, eivätkä sitä pidättele kahleet.
Romaani kuvaa mustien amerikkalaisten historiaa orjaplantaaseilta Harlemin jazzklubeille ja nykyhetkeen. Se kertoo niiden tarinoita, joiden ääniä ei yleensä kuulla.
Huikea, huikea esikoisromaani. Melkein harmittaa, että venytin tämän lukemista näinkin pitkään. Mahtavaa kuitenkin, että päätin tarttua tähän, sen sijaan että olisin kirjastolaina sumassa vain palauttanut tämän lukemattomana takaisin. Yaa Gyasin Matkalla kotiin nimittäin nousee kärkisijoille tämän vuoden parhaiden kirjojen mittelössä. Kivulias, mutta vaikuttava kahden suvun läpi vuosikymmenien kulkeva tarina mustien historiasta. On kaksi sisarusta, toisistaan tietömättömiä, jotka ajautuvat samaan linnoitukseen. Toinen, Effie, jää Ghanaan valkoisen kuvernöörin jalkavaimoksi ja toinen, Esi, päätyy orjalaivan mukana Yhdysvaltoihin orjaksi puuvillaplantaasille.
Gyasi on rakentanut uskomattoman mosaiikin erilaisia kohtaloita. Kaikkia alkaa näistä kahdesta siskoksesta, mutta jatkuu läpi sukupolvien antaen äänen heidän jälkeläisilleen. Jokainen näistä henkilöhahmoista resonoi vallitsevan yhteiskunnallisen tilanteen kanssa ja kertoo oman pienen tarinansa suuremman kokonaisuuden sisällä. Kirja on varsinainen taideteos, joka rakentuu pala palalta eheäksi kokonaisuudeksi. Lopulta myös kaksi erillään, mutta rinnakkain kulkevaa juonipolkuakin kohtaavat ja ympyrä sulkeutuu.
Matkalla kotiin käsittelee tärkeitä teemoja mitään kaunistelematta ja näistä teemoista tärkein on mustien asema, Atlantin molemmin puolin. Me valkoiset etuoikeutetut ihmiset emme voi edes ymmärtää mitä on, kun ihonväri voi vaikuttaa vaikkapa työpaikan saantiin. Romaani haluaa antaa äänen niille, jotka sitä harvoin saavat kuluviin ja tuoda heidän tarinansa esille. Surullisinta oli huomata, kuinka vuosikymmenten kuluessa mustien sorto ei loppunut, korkeintaan muutti vain muotoaan. Ja kuinka jokainen sukupolvi toimi paremman tulevaisuuden toivossa. Toki edistystä tapahtui, kun orjuus lakkautettiin eivätkä mustat olleet enää valkoisten maanomistajien omaisuutta, mutta hankaluudet jatkuivat kuitenkin. Afrikan mantereella keskitytään käsittelemään alkuperäisväestön suhdetta valkoihoisiin valloittajiin, orjakauppaan sekä heimojen välisiin sotiin.
Kun kirjassa on näin monta henkilöhahmoa, osa heistä jäi auttamatta ohuemmiksi kuin toiset. Joidenkin tarinat olivat vahvempia ja mieleenpainuvampia kuin toiset. Kuitenkin, vaikka aika kuluu, maailma muuttuu, niin orjuuden ja orjakaupan jättämät kipeät muistot siirtyvät sukupolvelta toiselle. Jokainen näistä henkilöhahmoista herää Gyaasin kynän kautta eloon omanlaisenaan persoonana. Gyaasin kerronta on sujuvaa ja teksti vaivatonta luettavaa, josta kuuluu kiitoksen muodossa oma osansa myös kirjan suomentajalle. Vaikka kirjan rakennen kuulostaa haastavalta, ei kannatta silti säikähtää, koska tämän kirjan lukeminen oli mukavan sujuvaa.
Suosittelen lämpimästi. Mielenkiintoisia tarinoita ja ihmiskohtaloita, historiaa kahdelta mantereelta, sukujuuria, pala Afrikkaa ja omalaatuinen rakenne. Ei tätä kirjaa ole turhaan kehuttu ja voin hyvillä mielin liittyä kehujien joukkoon. Tämä kirja onnistui koskettamaan jotain sisimässäni.
Olen lukenut viime aikoina paljon Afrikkaan sijoittuvaa kirjallisuutta ja tämän kirjan myötä sain kirjallisen maailmanvalloitukseni osalta ruksia yli Ghanan.
Annan kirjalle 5 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt suomeksi: 2017
Alkuteos: Homegoing (2016)
Sivuja: 373
Suomentanut: Sari Karhulahti
Mistä minulle: Kirjastosta
Kommentit
Lähetä kommentti