Neljänkymmenen vuoden rajapyykin lähestyessä Paulan on pakko lopettaa pelkästään isän rahoilla eläminen ja saada elämälleen suunta. Tom on rikosjuristi ja entinen television lapsitähti, mitä ihmiset eivät unohda sitten millään. Paula ja Tom tapaavat ensimmäistä kertaa häissä ja heidän välilleensyttyy heti kemia. Harmi vain, että häät ovat Paulan omat ja vastavihitty sulhanen on Tomin opiskelukaveri.
On aika palata joulutauolta taas tänne bloginkin puolelle ja ottaa ruodintaan kirja, jonka luin jo marraskussa.
Jos haluat lukea jotain ultrakevyttä hömpötyskirjallisuutta, jonka parissa ei tarvi oikeastaa juuri ollenkaan edes ajatella mitään, niin silloin kannattaa tarttua tähän Denise Rudbergin ja Hugo Rehnbergin yhteistuotokseen Niin se sitten meni. Kirja sijoittuu länsinaapuriimme Ruotsiin ja Tukholman parempiosaisten väestöön. Hyvin ennalta-arvattava rakkaustarina, joka on varustettu rasittavilla henkilöhahmoilla, jotka ajattelevat vain ja ainoastaan itseään sekä toisiaan ja jotka ovat sinänsä vieraantuneet aivan tavallisesta elämästä.
Kuulostaa kamalalta, eikö? Ei tämä kuitenkaan ollut ihan kamala, sillä viihdyin jostain kumman syystä. Ja viihdyin ehkä parhaiten juuri sen takia, että saatoin vain lukea, eikä kirja haastanut minua lukijana. Tämän lukeminen oli vähän sama kuin typerien romcom -sarjojen vahtaaminen, sopivaa aivojen nollausta, jota satuin juuri kaipaamaan. Kun mikään kirja ei ollut tökkimättä sujunut moneen viikkoon, oli oikeasti ihanaa lukea näin helppolukuista höttöä, joka eteni joutuisasti ja sivut kääntyivät vauhdilla. Tuntui, että usko lukuharrastukseen palatui edes prosentin verran parempaan suuntaan. Sitä en sitten kommentoikkaan että onko se nyt hyvä vai huono asia, että pimeydestä kärsivät väsyaivoni eivät suostu tökkimättä suodattamaan mitään muuta kuin tämän tasoista hömppäkirjallisuutta.
Luin tämän kirjan meidän iki-ihanan #notfastbutfuriousbooks lukupiirin kanssa marraskuun kirjana. Kaikkien pisteytys oli samaa luokkaa. Myös mielipiteet kirjasta sekä sen moninaisista heikkouksista olivat hyvin yhteneväiset. Muitakin ärsytti minun lisäksi esimerkiksi se, miten jokainen luku oli nimikoitu hastageilla. Tageissa ei ole mitään pahaa mutta #spermalehmäntunnustuksia saa lähinä posket loimottamaan myötähäpeästä. Toki kirjan julkaisun aikoihin somessa käytettiin tägejä juurikin tällä vaivaannuttavalla tavalla - #kaikkipitikirjoittaayhteen. Itsekin tähän sortuneena, myönnän, vaikka hävettääkin tunnustaa. Se nyt vain oli sitä aikaa. Mutta nyt tagien käyttö on hieman kehittynyt, joten kirja ja sen somenkäyttö on niin sanotusti jäänyt ajasta jälkeen ja pahasti. Muutenkin päähenkilöiden sometuksessa oli piirteitä, että aloin jo epäilemään ettenkö vain oikeasti muista että Instagram on toiminut noin vai eikö kirjailijoilla itsellään ole ollut aivan some hallussa.
Lisäksi jotkut kirjan sanavalinnat olivat suoraan sanottuna karseita. Kukaan aikuinen ei, ainakaan toivottavasti, käytä sanaa sekstata. SEKSTATA!?!? Sen ainoan kerran kun olen kuullut seksistä puhuttavan tuolla sanalla se on tullut ala-asteikäisten poikien suusta, kun he ovat keskustelleet muka tietävästi asioista, joista heillä ei todellisuudessa ole ollut hajuakaan.
Mutta, ottaisin tämän kirjan lomalukemiseksi, koska siihen moodiin tämä kirja sopii aivan mainiosti. En nyt suoranaisesti suosittelisi tätä, mutta tiedän että tälläisillekin kirjoille on omat sopivat hetkensä ja lukijansa. Minulle tämä sattui sopivaan saumaan, sopivan kevyttä. Ja vaikka kirjalla oli puutteensa se täytti tärkeimmän tehtävänsä eli viihdytti minua. Ei kaikkien kirjojen tarvikaan olla täydellisiä.
Annan kirjalle 2,5 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Into
Ilmestynyt suomeksi: 2018
Alkuteos: Inte riktig, enligt plan (2014)
Sivuja: 252
Suomentanut: Kaisa Haatanen
Mistä minulle: Kirjastosta
Kommentit
Lähetä kommentti