Andrew Michael Hurley: Nälkänummi

 


Kaikista kauhein on tapahtunut. Richardin ja Julietten viisivuotias poika Ewan on kuollut. Kotitalo nummien keskellä on enää kirottu, tyhjä kuori.Juliette on varma, että Ewan on vielä elossa – jossain muualla, jossain muussa muodossa. Hän pyytää epätoivossaan apua salatieteisiin perehtyneeltä ryhmältä. Richard yrittää hukuttaa surunsa kaivamalla läheisellä niityllä hedelmätöntä maata, jossa legendan mukaan kerran kasvoi suuri tammipuu.

Goottilaista jännitystä, joka kietoutuu vanhan legendan sekä surun ympärille. Näin äitinä minulle kauhuksi riittää jo ajatus oman lapsen menettämisestä. Mutta mikä on oikea tapa kokea surua ja missä kulkee surun ja hulluuden välinen raja? Näihin kysymyksiin pohjautuu Hurleyn Nälkänummi

Tunnelmaltaan tämä on synkeä ja kauhun tunnelma hiipii mukaan tarinaan hiljalleen. On vanha talo, joka on rakennettu Nälkänummena tunnetun paikan kupeeseen. Nummelle, jolla on kasvanut aikoinaan suuri puu, jonka oksille on hirtetty rikollisia. Richard tekee kaivantoja nummella ja tekee sieltä kummallisen löydön, samaan aikaan kun perheen äiti Juliette yrittää selviytyä surustaan ja hakee apua salatieteisiin perhetyneeltä ryhmältä. Juliette on nimittäin varma, että Ewanin henki kulkee vielä talossa ja yrittä tavoittaa äitinsä. Julietten sisko Harriet myös saapuu talolle aikomuksenaan saada sisarensa ulos talosta ja auttaakseen tätä toipumaan. Takaumien ja muisteloiden kautta siirrytään aikaan, kun Ewan vielä eli. Kuinka hän pikku hiljaa muuttui omituisemmaksi, alkoi kuulemaan ääni ja tekemään pelottavia asioita. Hiljalleen vyyhti kiertyy auki.

Oudosti käyttäytyvät lapset, jotka tekevät pelottavia asioita nostaa aina ihon kananlihalle ja niin teki tämäkin kirja. Etäisesti Nälkänummi toi mieleeni Stephen Kingin Uinu, uinu, lemmikkini, jossa liikutaan myös surun teeman alla ja jossa myös kuolleita herää henkiin. Toki Kingin tarina oli tuhdimpi, jo pelkästään siksi että Nälkänummi oli mitaltaan ihastuttavan kompakti. Sivuja oli maltillisesti. Kerronta oli niukempaa, mutta silti miellyttävän sujuvaa. Tähän pimeään vuodenaikaan oikein sopivaa luettavaa ja juuri sellainen kirja, jonka helposti ahmaisee pimeänä iltana yhtenä suupalana - sen verran tarina nimittäin koukuttaa, sillä kaikki olennainen paljastetaan hiljalleen. 

Loppuratkaisu tässä kirjassa ei kuitenkaan ollut minun mieleeni ollenkaan. Kaikista parhaiten sitä kuvaa se "wtf it this shit" -reaktio, jonka se sai minussa aikaan. Kaikessa omituisuudessaan se muistutti myös Kingiä hyvin vahvasti, sillä lopetus oli hyvin erikoinen. Vaikka jälkeenpäin ajatellen lopetus oli juurikin kirjaan sopiva. Mutta ainakin se on jäänyt vahvasti mieleen ja sen puolesta tämä kirja ei varmaan aivan hetkeen unohdukkaan. 

Tämä oli minulle ensimmäinen Hurley. Pidin hänen tyylistään ja tarinankerronnastaan. Siitäpä intoutuneena lisäsin hänen kaksi muutakin suomennettua teosta lukulistalleni. Nuo teokset ovat Hylätty ranta ja Paholaisen päivä, ihan vain mainitakseni ja ettei teidän tarvitse erikseen lähteä googlettamaan. 

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt suomeksi: 2020
Alkuteos: Starve Acre (2019)
Sivuja: 224
Suomentanut: Jaakko Kankaanpää

Mistä minulle: Kirjastosta

Kommentit

  1. Tähän kirjaan olen törmäillyt kirjasomessa aina välillä. Ja nyt sitten tämän sinun arviosi perusteella kiinnostuin enemmän! Ja noh, aina kun King mainitaan kirjojen yhteydessä, niin olen lähes välittömästi myyty :D Kauhu-/jännityskirjailijathan tuntuvat jäljittelevän toisinaan Kingin tyyliä. En tosin usko, että kukaan voi voittaa Kingiä, ainakaan minun mielestäni. Onhan hän yksi lempikirjailijoistani. Mutta Nälkänummi on kyllä varmasti lukemisen arvoinen teos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, aika usein huomaa kauhua lukiessa, että King on tehnyt jo jotain vastaavaa. Mutta hänen tuotantonsa on niin laaja, että hän on uransa aikana ehtinyt jo tarttua moniin teemoihin. Kauhukirjallisuudessa, jos ajattelee lapsen menettämistä, se on varmasti yksi käyteyimpiä teemoja. Kingin tyyli taas on niin omintakeinen, että ei ole kukaan yltänyt samaan ja olisi parempi että jokainen kehittäisi se oman tyylinsä. King on silti genren kuningas, kuuluu myös minun lemppareihin. :) Mutta kyllä Nälkänummi oli lukemisen arvoinen ja aivan mukiinmenevä teos. :)

      Poista

Lähetä kommentti