Petra Rautiainen: Tuhkaan piirretty maa

 


Inari, 1944. Olavi Heiskanen työskentelee saksalaisten johtamalla vankileirillä, jossa paitsi vangit myös vartijat joutuvat taistelemaan säilyttääkseen ihmisyytensä. Rauhan koittaessa osa rikoksista haudataan syvälle. 
Enontekiö, 1947. Toimittaja Inkeri Lindqvist muuttaa pohjoiseen kirjoittaakseen reportaasisarjan sodasta toipuvasta Lapista. Samalla hän aikoo selvittää sodan aikana kadonneen aviomiehensä kohtaloa. 
Kun Inkeri saa Olavin vuokralaisekseen, alkavat salaisuudet keriytyä auki.

Huikea, kerrassaan upea esikoisromaani! Se kietoi minut pauloihinsa heti ensimmäiseltä sivulta lähtien eikä päästänyt otteestaan ennen viimeistä pistettä. Ja vielä lukemisenkin jälkeen tämä syvän vaikutuksen tehnyt kirja pyörii mielessä. Toisesta maailman sodasta on kirjoitettu paljon, joskus tuntuu että jopa liikaakin, mutta Rautiainen on löytänyt vaietun aiheen, johon ainakaan minä en ole törmännyt aiemmin. Täytyy sanoa, että Lapin vankileirit tulivat minulle täysin uutena tietona - sivistymätön täällä päivää. Näköjään toisesta maailman sodasta silti vielä kirjoitettavaa riittää ja uusia tarinoita tulee tasaisin väliajoin. Virkistävää lukea sota-ajan kuvausta myös muualtakin kuin Saksasta, Iso-Britanniasta, Puolasta tai Venäjältä. Lapin sodasta en ole tainnut lukea kirjallisuutta juurikaan. Kiinnostava aihe kyllä.

Tosiaan, eli Väinö Remeksen päiväkirjojen muodossa matkataan sota-aikaan ja Lapissa toimivalle vankileirille, jossa vangit on jaettu rodun mukaan, eivätkä kuolleetkaan saa rauhaa. Olosuhteet vangeille ovat ankeat. Sodan loputtua kaikki todistusaineisto vankileirin olemassaolosta pyritään hävittämään, mutta jäljelle jää yksi valokuva, joka nousee keskeiseen rooliin myöhemmässä vaiheessa, kun valokuvaaja-toimittaja Inkeri Lindqvist saapuu Enontekiölle vuonna 1947 tarkoituksenaan tehdä artikkeli Lapin jälleenrakennuksesta. Inkerillä on kuitenkin myös toinen syy saapumiselleen, sillä hän yrittää selvittää mitä hänen sodan aikana kadonneelle aviomiehelle tapahtui. Kaksi rinnakkain kulkevaa aikatasoa täydentävät toisiaan, salaisuudet alkavat pikku hiljaa keriytyä auki johdattaen kohti yllättävää loppuratkaisua. 

Tässä teoksessa käsitellään monenlaisia teemoja, joista tärkeimmäksi ja painavimmaksi nousivat vähemmistöjen kohtelu, saamelaisten kokemat vääryydet sekä sodan vaietut salaisuudet. Varsinkin Bigga-Marjan kautta päästään kokemaan rotuopin sekä kapea-alaisen suhtautumisen vaikutusta saamelaisnuoren identiteettiin.  Myös Lapin luonnon kauneus pääsee oikeuksiinsa tässä kirjassa! Pidin todella paljon Rautiaisen luonnonkuvauksesta, mutta myös hänen ihmisyyden kuvauksensa oli tarkkanäköistä ja koskettavaa.

Tässä on kirja, jonka haluan joskus lukea vielä uudelleen. En voinut lukiessa hillitä itseä, että olisin jäänyt makustelemaan kaikkia vivahteita ja nyansseja, mitä kirjalla oli tarjottavanaan. Minua ajoi eteenpäin pakonomainen tarve tietää, mitä tuleman pitää. Tämä oli kuitenkin sen verran hyvä kirja, että se kestää uudelleenluvun ja kun tietää mitä tapahtuu, voi kerronan äärelle paneutua aivan eri tavalla. Lukekaa tämä, luulenpa että tulen suosittelemaan tätä kaikille, jotka vähänkään jaksavat kuunnella suosituksiani. Toivon todella että Rautiaisesta tullaan kuulemaan vielä lisää. Sen verran vahvaa tarinointia tarjosi tämä esikoinen. 

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt: 2020
Sivuja: 298

Mistä minulle: Kirjastosta

Kommentit

  1. Tämä oli hieno teos tärkeästä aiheesta, suomalaiset keskitysleirit.

    VastaaPoista
  2. Tämä teos on lukulistallani ja taitaapa olla itseasiassa kirjastostakin varauksessa. Kiinnostus nousi taas hitusen enemmän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos ja niin tärkeästä aiheestakin. :)

      Poista
  3. Minulle kirjan henkilöt jäivät melko pinnallisiksi :( Muuten kyllä pidin kirjasta ja aihe on tärkeä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa harmi. :/ Aihe on kyllä kiistatta tärkeä ja olihan tämä taidokkaasti kirjoitettu teos. :)

      Poista

Lähetä kommentti