Lyhyt arvioita

 Nicola Yoon: Kaikki kaikessa

Olly on riski, joka Maddyn on pakko ottaa.

Maddy on tyttö, joka on allerginen koko maailmalle ja elää oman kotinsa suojissa, kuin kuplassa. Olly on poika, joka muuttaa naapuriin ja Maddyn sydämeen.

Tässä kirja, jota en olisi varmaan lukenut ilman viime vuoden Helmet-lukuhaastetta, jossa hankaluuksia tuotti kohta kirjailijasta, jonka sukunimi alkaa kirjaimilla X, Y, Z, Å, Ö, Ä. Oli todella vaikeaa löytää kiinnostavaa kirjaa tähän kohtaan ja kun vuosi alkoi lähenemään loppuaan tajusin, että minun täytyy lukea tähän äkkiä jotain. Valitsin sitten tämän Yoonin esikoiskirjan, sillä se vaikutti nopealukuiselta teokselta. Kirja etenee vinjettien, päiväkirjamerkintöjen, piirroskuvitusten, diagrammien, listojen ja sairauskertomusten muodossa ja kertoo kaikella allergisesta Maddysta, joka ihastuu naapuriin muuttaneeseen Ollyyn.

Nopeasti tämä oli luettu ja YA-kirjana myös kevyttä luettavaa. Tämä oli kuitenkin liian ennalta-arvattava. Sellaista amerikkalaista teinidraamaa vakavalla pohjasävyllä. Ei vaikuttanut minuun suuremmin, ehkä myös pakko lukea tunnelma vei osan lukunautinnosta. Lukemisen jälkeen oli olo, että tulipahan nyt luettua.

Terhi Tarkiainen: Kitty, eli kuinka mies tuhotaan

Kitty Blackstone naitetaan kihtiselle kauppiaalle näpertämään koruompeleita, vaikka mieluummin hän jatkaisi lääkkeiden sekoittelua isänsä apteekissa. Häävieraiden joukossa Kitty kuitenkin kohtaa miehen, jonka poskessa hehkuvat hänen omien kynsiensä raapimat arvet. Pian suunnitelmat herra Heathin pään ja muidenkin osien menoksi täyttävät Kittyn päivät ja öiden hekumalliset unet.

Tässä kirjassa on kyllä niin upea kansi, että pakkohan tämä oli kotiin kirjastosta kantaa. Lisäksi olen heikkona historiallisiin romaaneihin. Ajankuva ja etikettisäännöt sekä korukielinen keskustelu tässä kirjassa tuntui luontevalta. Muuten kirja oli suuri pettymys. Odotukseni olivat varmaan hiukan liian korkealla, sillä tuntui ettei kirjassa tapahdu juuri mitään. Liian hidastempoinen kerronta sai tuskastelemaan ja painimaan keskenjättöpäätöksen parissa lähes tulkoon läpi koko kirjan. Sinnillä jatkoin loppuun ja voin sanoa, että olisin voinut nuo tunnit paremminkin käyttää. Sinänsä kirjassa ei ollut siis mitään vikaa. En vain ole näin hitaasti etenevien kirjojen ystävä ja en pitänyt lähes psykopaatilta vaikuttavasta Kittystä yhtään. Brutaaleimmat kostounelmat olisi tehnyt mieli jättää lukematta. Ei sopinut minun lukumieltymyksiin, mutta joillekkin tämä toimii varmasti tosi hyvin. Jos nauttii historiallisista viihderomaaneista ja on hitaasti kehkeytyvän juonen ja hidastempoisen kerronnan ystävä, Kitty toimii varmasti.

Adam Kay: Kolme yövuoroa jouluun on - Nuoren lääkärin jouluiset päiväkirjat

Joulu tulee, kuusi on koristeltu, kinkku otettu sulamaan, kaikilla on vapaata. Ainakin melkein kaikilla.

Kolme yövuoroa jouluun on sukeltaa nuoren lääkärin hyvin salaisiin ja hyvin todellisiin päiväkirjamerkintöihin. Se paljastaa, mitä kaikkea hauskaa, ällöttävää ja puistattavaa voi tulla vastaan sairaalatyössä joulusesonkina - kun jouluvauvoja ja -palloja täytyy auttaa pois paikoista, joihin ne ovat jääneet jumiin.

Adam Kayn uutuuskirja täytyi ottaa kuunteluun melkein heti, kun se ilmestyi. Pidin valtavasti Kayn aiemmin ilmestyneestä teoksesta, jolle tämä oli suoraa jatkoa. Tässä kirjassa on muutamia ensimmäisestä kirjasta pois jätettyjä merkintöjä sekä tietenkin sairaalan synnytys- ja naistentautien osaston elämänmenoa joulun aikaan. 

Jälleen sai nauraa Kayn mustalla huumorilla ryyditetyille kertomuksille sairalaan arjesta, vaikka on miehellä myös painavaa sanottavaa ammatin varjopuolista. Ei kai hän muuten olisi vaihtanut alaa tyystin kokonaan. Hieman ehkä kyseenalaista osan tarinoiden todenperäisyyttä. Veikkaan, että herra lääkäri on saattanut hieman värittää osaa tapahtumista viihdearvon takia. Ei kai ihmiset voi oikeasti olla niin tyhmiä? Eihän?

Kayn kirjat taipuu täydellisesti äänikirjoiksi. Sopivan kevyttä ja täydellisesti viihdyttävää, edellyttäen titenkin ettei ole herkkä erinäisille eritteille, jotka ajottain hoitotyön tiimellyksessä roiskuvat. 

Yuval Harari: Sapiens - Ihmiskunnan synty

Yuval Noah Hararin menestysteoksen ensimmäinen osa Kognitiivinen vallankumous nyt tunnetun ranskalaispiirtäjä Daniel Casanaven sarjakuvana.

Meidän tarinamme Homo sapiens -lajina alkoi Afrikasta noin 300 000 vuotta sitten. Tuohon aikaan maan kamaralla taivalsi monia muitakin Homo-suvun edustajia, eivätkä sapiensit vaikuttaneet vielä mitenkään poikkeuksellisilta. Mutta pian he olivat syrjäyttäneet muut ihmislajit ja levinneet ympäri maapalloa. Miten sapiensin kaltainen heikko eläin kykeni siihen?

Sapiens-sarjakuvassa historioitsija Yuval Noah Harari astuu itse näyttämölle yhdessä veljentyttärensä Zoen kanssa ja ryhtyy selvittämään tätä arvoitusta. Harari tekee sen älykkäästi, hauskasti ja yllättävästi, kuten menestysteoksessaan Sapiens - Ihmisen lyhyt historia, mutta vieläkin lähestyttävämmin ja viihdyttävämmin.

Huippua, että tämä tuli sarjakuvana! Täytyy nimittäin myöntää, että alkuperäisenkirjan lukeminen oli aika raskassoutuista ja keskittyminen oli työn ja tuskan takana. Tuntui että valtaosa kirjasta meni ohi, kun silmät liikkui, mutta ajatus ei ollut mukana. Nyt Hararin kiinnostava sanottava oli paljon helppotajuisemassa muodossa, joten asiat avautuivat minulle ihan eri tavalla. Jollakin tavalla tämän sarjakuvan toteutus muistutti lapsena rakastamaani Olipa kerran ihminen -sarjaa, joten ei ihme että tykästyin.

Harari on historoitsija, joka käy sarjakuvassa läpi lajimme syntyä sekä kehitystä faktoihin nojaten sekä omiin käsityksiinsä turvautuen - osa historiallisista todistusaineistoista kun on ehtinyt tuhoutua ajan saatossa ja voimme vain arvailla, miten ihminen on kyennyt esimerkiksi ammoisina aikoina rantautumaan Australiaan. Harari esiintyy itse kirjan kertojahahmona ja selittää tieteellisiä faktoja nuorelle veljentyttärelleen. Tämä sarjakuva kattaa alkuperäisestä teoksesta vain ensimmäisen neljänneksen, eli kognitiivisen vallankumouksen, joten tätä prjoketia on lähdetty toteuttamaan uskollisena alkuperäiselle kirjalle, joka tuntui olevan melkoinen juttu muutama vuosi takaperin. 

Tykkäsin ja aion lukea seuraavatkin osat. Saataisiinko Hararin muutkin teoksen sarjakuvina, jotta mekin, jotka emme jaksa uppoutua tietokirjoihin, voimme nauttia niistä?