Siiri Enoranta: Surunhauras, lasinterävä

 

"Ja heitä kaikkia ajoi rakkaus.

Sarastuksen palatsi kuhisee valtapelejä ja pieni paholaislapsi keittelee myrkkyjään. Prinsessa Sadeialla on pakkomielle, joka uhkaa koko valtakuntaa.

Sarastuksen Lasinkirkas Sadeia on vasta kuudentoista, mutta hän on hallinnut vuosia yksinvaltiaana maataan. Hänen on pidettävä kaikki langat käsissään ja kaikkien on taivuttava hänen tahtoonsa.Valtameren takana elää Surukauriin kansa, jolle surukauris kertoo, kuinka paljon surua kukin joutuu elämänsä aikana kantamaan. Pieni Uli-poika saa suuremman lahjan kuin kukaan aikaisemmin ja kirjoittaa viestin, joka kantautuu liiankin kauas."

Enorannan Surunhauras, lasinterävä valikoitui meidän Instagramissa toimivan #notfastbutfurious -lukupiirin seitsemänneksi kirjaksi. Otin innolla vastaan tämän lukupiirikirjan, sillä Enorannan Tuhatkuolevan kirous kuuluu minun suosikkeihini kotimaisen YA-fantasian saralta ja viime kesänä lukemani Kesämyrsky oli myös vaikuttava teos. Odotukseni tämän kirjan suhteen olivat siis korkealla, johan tämän kirjan kansikin on kaunis.

Moni kakku päältä kaunis, niinhän sitä sanotaan. Kun aloin lukemaan kirjaa, olin ensimmäisten lukujen kohdalla varovaisen innostunut. Vaikutti hyvältä niin sanoakseni, vaikka löysin heti ärsyttäviä asiota. Miksi Surukauriin saarilla monet kasvien, eläinten ja asioiden nimet olivat niin lähellä niitä, jotka meidän realistisessa maailmassa tunnetaan. Ihmettelin jo puuttuiko kirjailijalta omaperäisyyttä. Lisäksi oikein kukaan henkilöhahmoista ei tuntunut mukavalta, he ärsyttivät syystä tai toisesta. He ärsyttivät vaikka ymmärsin syyt ja taustat, jotka vaikuttivat siihen millaisia ihmisiä henkilöhahmot olivat. Prinsessa Sadeian johtaman valtakunnan miehiä halventava matriarkaaninen yhteisakuntajärjestys oli kammottava. Ei mitään uutta, historian varrelta tutut sukupuoliroolit ja asenteet olivat vain käännetty toisinpäin ja lisätty hieman kärjistettyä miesvihaa mukaan. Olen tasa-arvon ystävä, ihmisoikeuksien polkeminen missä tahansa yhteiskunnassa sapettaa aina. Se miksi yhteiskuntajärjestys kävi tunteisiin niin kovasti juuri tämän kirjan kohdalla, oli lähinnä minusta itsestäni lähtöisin ja totta kai sen oli varmasti myös tarkoitus herättää ajatuksia.

Moni minua ärysttävä asia kuitenkin lientyi tai jopa muuttui varovaiseksi ihailuksi, kun Enoranta hiljalleen rakentaa luomastaan maailmasta ja sen järjestyksestä eheää kuvaa. Loppujen lopuksi, hetki lukemisen jälkeen, täytyy myöntää että hänen luomansa maailma on upea. Henkilöhahmoja kohtaan en lämmennyt koko luku-urakan aikana yhtä paljon, vaikka jokainen heistä osottautui olevan enemmän ja vähemmän surunhauraita ja lasinteräviä. Palatsin myrkynkeittäjästä, salaperäisestä Tirilaiasta olisin kyllä lukenut mielelläni enemmän. Hän oli kaikista, erittäin runsasmääräisistä henkilöhahmoista, kiehtovin. Surukauriin saarten huiluntekijä Asporista pidin myös sekä prinsessa Sadeian parhaasta lasittaresta Kurkumasta. Minua ei haittaa, jos kirjassa on runsaasti keskeisiä henkilöhahmoja, ne vain rikastuttavat tarinaa, mutta jokaiselle heistä ei tarvi antaa omaa kertojanäkökulmaa. Niitä oli tuotu tähän tarinaan ihan liikaa, mikä johti vain omalla kohdallani siihen, että jatkuva hyppiminen henkilöstä toiseen sai tuntumaan ettei juoni etene ollenkaan.

Kirjan kerronta ja rakenne haastavat lukijan. Hitaasti etenevä tarina ei ollut YA-kirjallisuudelle tunnusomaisen helppolukuista, eikä se ei temmannut mukaansa. Kirja oli enemmänkin sellainen hitaasti nautiskeltava kokonaisuus, joka ei ole ollenkaan minun juttuni - paitsi vain harvoissa tapauksissa. Olen toiminnan ystävä, kuten olen moneen kertaan maininnut ja alleviivannut, ja sitä olisin totisesti toivonut tähän kirjaan enemmän. Kirja onkin jakanut paljon mielipiteitä, osa on ihastunut ja pitänyt kirjaa varsin taidokkaana teoksena ja osaa se on taas pitkästyttänyt. Tämä on taas näitä teoksia, että joko tästä tykkää tai sitten ei. Se mitä itse on  mieltä selviää vain lukemalla tämän teoksen itse. 

Annan kirjalle 2 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt: 2015
Sivuja: 472

Mistä minulle: Kirjastosta