Simona Ahrnstedt: Kaikki tai ei mitään

 

Mainostoimittajana työskentelevä Lexia Vikander rakastaa työtään. Mutta hän ei oikein sopeudu tikunlaihojen kollegoidensa joukkoon. Asiat firmassa ovat muutenkin sekaisin. Omistaja on vaihtunut ja potkuista huhutaan.

Lexia istuu baarissa ja juo surkeana pinkkejä lohtudrinkkejä. Sitten hänen viereensä istahtaa uskomaton komistus.

Adam Nylund, entinen lähiöiden paha poika, aikoo saneerata mainostoimiston jonka johtoon hänet on nimetty. Kohta he jo vaihtavat kiihkeitä suudelmia.

Maanantaiaamuna he tapaavat taas: Lexia ja hänen uusi pomonsa, Adam.

@luettua käyttäjänimen taakaa löytyvä Mira on Instagramissa hehkuttanut niin paljon Ahrnstedit kirjoja ja varsinkin tätä viime kesänä ilmestynyttä Kaikki tai ei mitään teosta, että minunkin piti tähän tarttua. En normaalisti tartu tälläiseen eroottiseen chic littiin, eli toisinsanoen panokirjallisuuteen. Fifty Shades of Greyn ensimmäinen osa taitaa olla viimeisin tämän lajin kirja ja senkin luin silloin, kun odotin kuopusta, joka täyttää parin kuukauden päästä viisi vuotta. 

En suorastaan pettynyt kirjaan. Se oli viihdyttävä, kiinnostava ja siinä oli monia asioita, joista pidin. Mutta, ikäväkseni tämä ei herättänyt mitään suuria tunteita minussa. En eläytynyt tai hihkunut ilosta, kun arvattavissa oleva juonikuvio toteutui, eikä Lexian saamat lukuisat orgasmit kyllä saaneet aikaan minkäänlaista kuumotusta. En pitänyt Adamista, ehkä se vaikutti radikaalisti siihen, ettei kirja aiheuttanut minussa toivotunlaista reaktiota. Lähinnä Adam vain ärsytti. Hän ei ollut hottisherra minun makuun. 

Kaikki tai ei mitään on perinteinen slow burn -romanssi, jossa kirjan kaksi päähenkilöä soutaa ja huopaa tuskastuttavan kauan, kunnes viimein antavat periksi keskinäiselle vetovoimalle Tämä on oikeastaan itsestään selvää jo ensimmäiseltä sivulta, kun Lexia tapaa Adamin baarissa ja huppelissa selittää tälle ummet ja lammet elämästään, suutelee miestä vaivaannuttavasti ja lopulta oksentaa tämän kengille. Seuraavana aamuna työpaikan palaverissa firman uudeksi pomoksi esitellään kukapa muukaan kuin Adam. Miten muutenkaan tässä olisi voinut käydä, kuin että Lexia ja Adam aloittavat hitaasti etenevän soidintanssin toistensa ympärillä? Minun makuuni tämä pitkä esileikki oli liian venytetty, onneksi kuitenkin matkalla tapahtuu muutakin, vaikka pääpaino on totta kai tässä kehkeytyvässä "kielletyssä romanssissa". Koska eihän esimiehen ja alaisen suhde ole sallittua, se on epäammattimaista ja huonontaa työpaikan ilmapiiriä.

Kirjalla on kuitenkin myös painavaa sanottavaa. Yksi kirjan tärkeistä kantavista teemoista on kehopositiivisuus sekä kehorauha. Ahrnstedt on kertonut haastatteluissa olevansa feministi ja se näkyikin tarinassa, sillä Ahrnstedt nostaa esille sukupuoleen liitettyjä epäkohtia työpaikoilla - sekstistiset kommentit sekä naisten ammattipätevyyden ja osaamisen kyseenalaistaminen sukupuolen takia. Oikeastaan kaikki tämä kiteytyi yhteen ällöttävään henkilöhahmoon Royhin, mutta ikävä kyllä tälläisiä sekstistisiä, öyhöttäviä miehiä mahtuu edelleen tähän maailmaan. Roy on hyvin kärjistetty ja oikea karrikatyyri sovinistisikailevasta miehestä, mutta onnistuu herättämään tunteita. Kehopositiivisuus kiteytyy Lexian hahmon kautta kahdella tavalla. Ensinnäkin Lexia itse on ylipainoinen, jota monesti kirjassa alleviivataan. Oikeastaan Lexian pehmeisiin, pyöreisiin muotoihin viitataan niin usein että, jos jotain tästä kirjasta jää mieleen niin ne, enkä ole aivan varma häiritsikö tämä minua vai ei.  Toiseksi Lexiaa kiusataan hänen painonsa takia. Haukutaan, ja jopa hänen oma äitinsä piikittelee tytärtään painosta tarpeettoman usein. Lexia saa töissä tehtäväkseen suunnitella mainoskampajan kuuluisalle alusavaatemerkille. Hän korjaa kampanjan heidän firmalleen panostamalla kampanjassa naisvartaloiden monimuotoisuuteen, mutta varsinkin mainosalalla tämä aiheuttaa närää. Ahrnsted asettaa vastakkain epänormaaliutta ihanoivat kauneusihanteet sekä niitä ihannoivan mainosteollisuuden. Minua kirjassa puhutti nimenomaan tämä, sillä kehopositiivisuus ja kehorauha ovat tärkeitä aiheita. Kenelläkään ei ole oikeutta kommentoida toisen painoa, ulkomuotoa tai -näköä. Vielä vähemmän määritellä ihmistä suuntaan tai toiseen tämän ulkoisen olemuksen perusteella. 

Vihdyin tämän kirjan parissa, vaikkei se mitään suurta tunteiden paloa saanutkaan aikaan. Pidin kirjan naishahmoista kovastikin. Paikkapaikoin kirja sai jopa naurumaan, joten plussan puolelle kuitenkin jäätiin. Ehkäpä tulen lukeneeksi Ahrnstedia joskus lisääkin. Kotimaassaan Ruotisissa tämä tsekkiläissyntyinen kirjailija onkin todella suosittu ja suomeksi on häneltä ilmestynyt jo useampi teos.

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt suomeksi: 2020
Alkuteos: Allt eller inget (2017)
Sivuja: 437
Suomentanut: Virpi Vainikainen

Mistä minulle: Kirjastosta