Vera Miettinen: Eerika

 Tämä postaus sisältää mainoslinkin, joka on merkitty *-merkillä

Ei mulla ole ketään", Eerika sanoi, kun sosiaalityöntekijä kysyi, voiko tyttö luottaa johonkin aikuiseen.

Eerika oli lastensuojelun asiakas lähes syntymästään asti. Hänen vanhempansa käyttivät alkoholia, eivätkä osanneet huolehtia tytöstä.

Eräänä iltana Eerikan äiti järjesti jälleen juhlat kotonaan, ja naapuri soitti poliisit. Eerika sijoitettiin kiireellisesti hänen isänsä ja äitipuolensa luokse. Iloinen ja sosiaalinen tyttö muuttui sulkeutuneeksi ja hiljaiseksi.

"Se on salaisuus", Eerika vastasi, kun häneltä kysyttiin kotioloista.

Naapurit, tytön biologinen äiti ja koulun henkilökunta huomasivat Eerikan hädän, mutta se ei riittänyt pelastamaan tyttöä. Pahan edessä tyttö pakeni mielikuvitusmaailmaansa.

Eerika-kirja kertoo yksityiskohtaisesti ja tarinanomaisesti tarinan tytöstä, joka murhattiin Helsingissä vuonna 2012. Tapaus järkytti koko Suomea. Kirjan tapahtumat perustuvat lastensuojelun merkintöihin sekä viranomaisten ja Eerikan lähisukulaisten haastatteluihin. Lähiomaiset, esimerkiksi Eerikan isovanhemmat, ovat kertoneet tytön luonteesta sekä tapahtumista, joita ei voi lukea viranomaisten asiakirjoista.

Eerika joutui kokemaan elämänsä aikana paljon pahaa, mutta hän ei suinkaan ole ainoa.

Joidenkin kirjojen lukeminen tekee fyysisesti pahaa. Vera Miettisen kirja Eerika oli juuri sellainen. Rikostoimittajana työskentelevä Miettinen on perehtynyt kahdeksan vuoden ajan yhteen Suomen rikoshistorian järkyttävimmistä tapauksista ja kirjoittanut kansien väliin tuon julmasti murhatun pikku tytön traagisen tarinan. Kaikista riipaisevinta tämän lukemisesta teki se, että lopputulos on selvillä alusta asti. Ne pienet toivon pilkahdukset Eerikan arjen keskellä ovat turhia, sillä tytön elämä päättyy äitienpäivänä vuonna 2012, kun Eerikan isä ja äitipuoli pitkään jatkuneen kaltoinkohtelun seurauksena surmaavat 8-vuotiaan Vilja Eerikaan. Tyttö kuolee tukehtumalla omassa kodissaan.

Miettinen on kirjoittanut kirjan asiallisesti. Kirja nojaa tiukasti todennettavissa oleviin faktoihin tapahtumista, alkaen siitä, kun Eerika joudutaan sijoittamaan kiireesti tämän isän luo aina siihen hetkeen asti, kun tyttö menehtyy. Itse kuolinyön tapahtumia kirjassa ei juurikaan käsitellä, mikä oli ihan hyvä ratkaisu kirjailijalta. Niiden lukeminen tiedotusvälineistäkin oli ylitsepääsemättömän kamalaa. Haastattelemalla Eerikan kanssa läheisesti tekemisissä olleita ihmisiä, Miettinen on saanut tuotua tarinaan mukaan myös Eerikan persoonaa.  

Eerikan tapaus nosti Suomessa tutkimukset lastensuojelun tilasta ja sen myötä tehtiin myös lakimuutoksia. Miettisen dokumenttimaisesti etenevä teos tuo lukijan silmien eteen konkreettisesti sen, miten lähes kaikki mahdollinen meni pieleen Eerikan tapauksen hoidossa. Kuinka viranomaiset eivät kommunikoineet keskenään, eikä näin ollen oikein kukaan ollut kunnolla perillä Eerikan asioista. Silti olen yhtä kysymysmerkkiä - miten, miten viranomaiset saattoivat päästää näin selkeät merkit verkon läpi? Miksi äitiyslomalle jääneen sosiaalityöntekijän löydöksiä Sirpan todellisesta henkilöllisyydestä ei otettu vakavasti? Miksi lukuisat lastensuojeluilmoitukset eivät johtaneet muuhun kuin hedelmättömiin keskusteluihin Eerikan isän kanssa? Minkä ihmeen takia Sirpa edes keksi itselleen noin epäuskottavan henkilöllisyyden - ranskalainen aivokirurgi, joka on raskaana kaksi vuotta putkeen... Kuinka sairaita ihmisiä, ja näiden ihmisten luona Eerikan oli asutava ja altistuttava hirveälle henkiselle ja fyysiselle väkivallalle, kaltoinkohtelulle sekä pelottelulle. Miten viranomaiset eivät muka tajunneet, kun kaikki Eerikan puheissa ja ulkoisissa merkeissä huusivat ettei kotona kaikki ole hyvin?!?!?

En ole varmasti ainoa, joka näitä asioita ihmettelee, eikä ihmettely ja jossittelu tuo pientä Eerikaa takaisin. Toivotaan että Eerikan tapauksesta oltaisiin opittu sen verran, ettei kenenkään lapsen tarvitse enää joutua kokemaan moista karmeaa kohtaloa. Lastensuojelu on hyvä asia, kun se toimii niinkuin sen on tarkoitus.

Tälläiselle kirjalle on mahdotonta antaa pisteitä. Ei voi pisteyttää toisen elämää, kamalaa rikosta ja traagista tosi tarinaa. Miettinen on tehnyt hienoa työtä, hän on kirjoittanut tärkeän kirjan, sillä Eerikan tarina on sellainen, jonka ei pidä koskaan unohtua. Lisäksi Eerikan tarina on sellainen, että nyt kun se löytyy näin hienosti kerrottuna yksistä kansista, tulisi jokaisen lasten kanssa työskentelevän sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen se lukea.

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Deadline kustannus
Ilmestynyt: 2020
Sivuja: 269

Mistä minulle: *Nextory (Jos haluat kuunnella tai lukea tämän kirjan, uudet asiakkaat voivat kokeilla Nextoryn palvelua maksutta 2 viikon ajan. Nextory -sovellus toimii vain puhelimella tai tabletila.)