Lukuvinkkejä alakoululaisille

Eli otsikon mukaisesti tässä postauksessa haluan vinkata luettavaa alakoululaisille! Hyväksi todettuja kirjoja, joita meillä on luettu viime aikoina tai joita olen itse kuunellut äänikirjana lenkkeillessä. (Lasten- ja nuortenkirjoihin on ihastuttavan helppoa keskittyä lenkkeilyn lomassa. Rentouttaa mieltä enemmän kuin monimutkaisiin, haastaviin kauno- tai tietokirjoihin keskittyminen. ) Jos siis ongelmana on ettei koululainen tahdo löytää millään luettavaa itselleen, kannattaa ottaa tämän postauksen vinkit talteen!

Tom Percival; Satujen sankarit - Loitsuvaras

Kumma, 2020

Pavunvarrestaan kuuluisalla Jaakolla ei ole elämässään huolen häivää. Jaakko asuu parhaiden kavereidensa kanssa kaupungissa, jossa tarinat kirjaimellisesti kasvavat puissa ja hänellä on lemmikkinään jännittävä puhuva kana.

Mutta kun Jaakko saa selville, että kaupunkiin tullut uusi lapsi juttelee salaa peikolle, kaikki muuttuu. Jokainen tietää, että peikot tarkoittavat vain ja ainoastaan ongelmia. Siispä Jaakko aikoo tehdä kaikkensa, jotta hän saa todistettua ystävilleen uuden lapsen hämärät puuhat. Silläkin uhalla, että tämä vaatisi varastetun taian käyttämistä!

Tom Percivalin Satujen sankarit -sarjan ensimmäinen osa tutustuttaa lukijat Tarinalan kaupunkiin, jossa asustavat tarinoista tutut satuhahmot Jaakko, Tähkäpää, Hilkka sekä Hannu ja Kerttu. Toki kaupungissa asustaa myös muita tuttuja sekä myös tuntemattomia tyyppejä. Omista saduistaan tutut sankarit ovat jo kokeneet seikkailunsa, jotka ovat nyt oksina Tarinalan keskellä kasvavassa Tarinapuussa. Nyt onkin aivan uusien tarinoiden aika. 

Tarinalaan saapuvan laivan mukana saapuu vieras poika, Anaisin, joka saa Jaakon epäluulot heräämään. Jaakko on piinaavan varma siitä, että Anaisin salaa jotain ja on todellisuudessa aivan jotain muuta kuin mitä hän väittää olevansa. Jaakko päättää, että hän saa totuuden selville keinolla millä hyvänsä. Kirja pitää sisällään tarinan ennakkoluuloista ja niiden voittamisesta sekä tärkeän tarinan ystävyydestä.

Kirjan sivuilla on ilahduttavaa kuvitusta ja tarinakin oli varsin viihdyttävä. Luimme tämän iltasatuna yhdessä poikien kanssa ja heistä oli hauskaa, että päähenkilöinä oli juuri tuttuja satuhahmoja. Vähän kuten Shrek -elokuvissakin, joissa voi bongata tuttuja tyyppejä satumaailmassa, johon on tuotu myös jotain uutta ja erilaista. Samoin oli myös tässä Percivalin kirjassa, vaikkakin pienemmässä mittakaavassa. Koko satumaailma on omanlaisensa, mutta kunnioittaa perinteitä sekä alkuperäisiä tarinoita mukavasti. Huumoriakaan ei kirjan sivuilta puutu. Varsinkin Jaakon lemmikkikana Alma oli hupaisa tapaus. Vai MITÄÄH?

Kirja sopii tarinan puolesta jo hyvin esikouluikäisille, mutta itsenäisesti luettuna vaatii jo hieman sujuvampaa lukutaitoa, sillä tekstiä on kuvituksesta huolimatta melko paljon. 

Karin Erlandsson: Helmenkalastaja

S&S, 2015

Miranda matkaa pohjoisen metsäalueelta etelän rannoille sukeltaakseen kevään tullen helmiä kuningattaren hovin tarpeisiin. Hän on helmenkalastajista taitavin ja uskoo löytävänsä myös kaikkien havitteleman, myyttisen Silmäterän. Kerrotaan, että sen, joka löytää Silmäterän, ei tarvitse koskaan enää kaivata mitään.

Mutta miten etsiä arvokasta helmeä, kun vaivoiksi lähtee mukaan Sirkka, höpöttävä pikkutyttö joka ei pysty sukeltamaan helmiä nostattamatta merenpohjasta hiekkaa?

Tässä kirja, joka on pyörinyt lukulistallani jo kauan. Vaikka Erlandssonin Taru Silmäterästä -trilogia on nuorille suunnattua fantasiaa, on se kiinnostanut minua silti kovasti. Päätinkin ottaa kuunteluun tämän ensimmäisen osan Bookbeatista äänikirjana ja lumouduin. Helmenkalastaja oli sadunomainen, mutta sopivan jännittävä fantasiaseikkailu nuoresta Mirandasta, joka lähtee etsimään tarunhohtoista helmeä, jonka väitetään olevan kirottu. Valtakunnan kuningatar on julistanut kisan - se joka tuo Silmäterän ensimmäisenä hänelle saa palkkion, eikä löytäjältä puutu enää koskaan mitään. Silmäterä on jo vuosia houkutellut helmenkalastajia ympäri valtakuntaa ja ajanut etsijät hulluuteen ja hylkäämään jopa perheensä. Mukaan matkalle lähtee myös lörpöttelevä Sirkka-tyttö, joka tuntuu omaavan taianomaisen kyvyn löytää helmiä merenpohjasta.

Pidin Helmenkalastajasta aivan valtavasti ja aion ehdottomasti kuunnella seuraavatkin osat. Vinkkasin tätä trilogiaa myös esikoiselle, joka on uskaltautunut pikku hiljaa lukemaan kirjoja ilman kuvitusta. Tarina ei ole liian jännittävä, eikä sivujakaan ole lannistavan paljon, joten kirja sopii mainiosti jo hyvin lukeville 3-4. luokkalaisille. Sopii erinomaisesti myös sadunomaisten tarinoiden ystäville, jotka ovat ehtineet jo aikuiseen ikään. Hyvä valinta valinta myös iltasaduksi yhdessä luettavaksi. 

Anu Holopainen: Filigraanityttö

Karisto, 2021

Kaksi asiaa pitää Ennin elämän oikeilla raiteilla: filigraanisormus ja leluhylly, jossa lapsuusvuosien pehmot istuvat aina tietyssä järjestyksessä. Jos järjestys menee sekaisin, Enni uskoo jonkin vaaran uhkaavan häntä itseään tai hänen läheisiään. Sormusta Enni pyörittää hädän hetkellä kolme kertaa oikealle, kolme kertaa vasemmalle. Silloin Varoittaja hänen päässään vaikenee ja olo on turvallinen. Kukaan ei sitä ymmärrä. Mutta sitten Enni näkee jotakin. Kohtalotoverin?

Kiinnostava nuorille suunnattu romaani pakko-oireista ja ahdistuneisuushäiriöstä. Filigraanityttö kuljettaa lukijan tai kuuntelija taidokkaasti 13-vuotiaan Ennin pään sisälle seuraamaan millaista on elää elämää, kun pakkoajatukset ohjaavat elämää ja määrittävät omaa tekemistä, sillä muuten saattaa tapahtua jotain kamalaa. Opettavainen tarina, joka sai minutkin ymmärtämään tuota oireyhtymää hiukan paremmin.

Filigraanityttöä ei ole pituudella pilattu. Se on mukavan napakka, mutta pitää silti otteessaan. Hieman ehkä saattoi huvittaa, että naapuriin muuttava poika oli myös - totta kai - samasta oireyhtymästä kärsivä nuorukainen, mitä Enni. Mutta koska kyseessä oli nuorille suunnattu kirjallisuus, jossa tälläiset epätodennäköiset yhteensattumat ovat useimmiten arkipäivää, annettakoon se kirjalle anteeksi. Näkisin tämän sopivan hyvin 11-12-vuotiaista lukijoista ylöspäin.

Liz Pichon: Tom Gatesin mahtava maailma

Pen&Paper, 2015

Tom Gates on poika, joka unohtaa aika usein tehdä kotitehtävät, mutta keksii onneksi tosi hyviä selityksiä opettajalle. Tomin mielestä isosiskon ärsyttäminen on parasta ajanvietettä, ja onneksi se on myös todella helppoa. Koulussa Tom yrittää saada huomiota söpöltä tytöltä, mutta lopputuloksena tyttö pitää Tomia ainoastaan todella outona. Kirjassa Tom kertoo omasta elämästään hauskasti, ja myös piirtää kuvia tapahtumista.

Jos etsit luettavaa Neropatti -sarjan ystäville, sanoisin että Tom Gates -sarja uppoaa melko varmasti. Juuri sellaista kohellushuumoria, joka tuntuu uppoavan varsinkin poikiin erinomaisesti. Ja täytyy sanoa, että tämä nopeasti ja helposti luettava sarjan aloitusosa oli ihan hauska. En siis yhtään ihmettele, miksi poikani tästä kovasti tykkäsi. 

Kirja sisältää runsaasti kuvitusta ja melko vähän tekstiä, joten vaikka kirjaa vinkkaisin enemmän tarinan puolesta 9-11-vuotiaille, menee se sujuvasti lukeville koululaisille jo nuorempanakin.  Tom on 5.luokkalainen poika, jonka paras ystävä on Derek, joka on kaikkein paras tyyppi maailmassa. Vanhemmat taas ovat tietysti ihan noloja ja isosisko todella ärsyttävä. Tomin elämä pyörii koulun, kavereiden ja lempparibändin ympärillä, mutta totta kai koulusta löytyy myös tyttö, johon Tom on ihastunut. Tomin suosikki bändi on tulossa kaupunkiin ja konserttiin on päästävä. Tästä saadaankin jo aikamoinen soppa aikaiseksi. 

Arttu Unkari: Isämies ja paha pikkuveli

Otava, 2021

Isämies on kaupungin kahelein poliisi! Vauhdikasta seikkailua ja huumoria alakoululaisille.

Jotain kummaa on tekeillä, sillä aikuiset ovat alkaneet käyttäytyä tavallistakin omituisemmin – he puhuvat totta. Samaan aikaan kaupunkia ravisuttaa salaperäisten varkauksien aalto. Oona on varma, että söpö pikkuveli Veikka tietää asiasta enemmän kuin päällepäin näyttää. Mutta kuinka todistaa se?

Isämies tunaroi tavalliseen tapaansa ryöstötutkimusten kanssa, ja Oonan on riennettävä apuun. Pahis pikkuveli on kuitenkin koko ajan askeleen edellä.

 

Isämiehes ratkaisee jälleen tai ainakin yrittää ratkaista. Todellisuudessa hän koheltaa oman ylivertaisuutensa harhakuvissa ja lapset joutuvat selvittämään kuka kumma varastaa kultaa ympäri kaupunkia, ja mikä saa aikuiset puhumaan pelkästään totta. Jollain tapaa Oonan pikkuveli Veikka tuntuu tietävän asiasta enemmän kuin päällepäin näyttää. Tyhmiä aikuisia, fiksuja lapsia, hersyvää (kakka)huumoria - siitä Isämies -kirjat rakentuvat ja ainakin meillä se jaksaa lapsia naurattaa. Ja mikäs sen tärkeämpää kuin se, että kirja sopii kohderyhmälle ja innostaa heitä tarinoiden pariin sekä lukemaan.

Itse, aikuisena, koin muutaman asian häiritsevänä, kuten jatkuva saman toisto ja varsinkin Valittaja-mummon jatkuva kirjan ja sen hahmojen dissaaminen. Eiköhän asia olisi tullut vähemmälläkin selväksi? Muuten vauhdikas tarina ja sen värikäs kuvitus tempaisivat minutkin mukaansa. Ei ihan yhtä hauska kuin ensimmäinen Isämiehestä kertova kirja, mutta viihdyttävä kuitenkin. Kohderyhmälle lähes yhtä päräyttävä kokemus kuin ykkönenkin, vaikka huutonauruihin asti ei ihan tällä kertaa päästy. Varsinkin eskarilainen tuntuu nauttivan Isämies -kirjoista kovasti, koska kertoi silmät säihkyen, että kun hän osaa lukea yhtä sujuvasti kuin isoveljensä, hän haluaa lukea Isämies -kirjoja. Sopii tarinan puolesta jo nuoremmille, mutta vaatii myös jo hieman sujuvampaa lukutaitoa. Tekstiä on verrattain paljon, vaikka kirja onkin runsaasti kuvitettu. 

Tapani Bagge: Vanajaveden hirviö - Apassit 2

Karisto, 2018

Kauhistuttava hirviö on nähty Vanajavedessä, ja Karlbergin kartanoa isännöivältä everstiltä on varastettu mittaamattoman arvokas pääsiäismuna. Myös salaperäiset mustat kissat piinaavat Hämeenlinnaa. Ei ihme, että Aavehevosen arvoituksen ratkaisseet Apassit kutsutaan hätiin. Jo ennen junamatkaa eräs Apassi katoaa. Pian maineikas murtovaras pakenee vankilasta. Apassien vierailusta muodostuu vauhdikas seikkailu, joka muistetaan paikkakunnalla pitkään. Samalla lukija tutustuu yli sadan vuoden takaiseen Hämeenlinnaan ja sen kiehtoviin hahmoihin.

Aina ei tule edes ajatelleeksi kuinka vieras mennyt aika voi lapselle olla, sillä Apassit -sarjan kirjat ovat herättäneet aina liudan kysymyksiä ja pohdintaa lapsissa. Tässä sarjan toisessa osassa vilahteli mm. sanoja, jotka olivat lapsille vieraita, vaikka asiayhteydestä pystyi päättelemään, mitä nuo sanat mahdollisesti merkitsevät. Mutta esimerkiksi gramofoni oli ihan vieras asia lapsille, mutta nyt he tietävät mikä sekin on. Ensimmäisen osan kohdalla ihmeteltiin, miksi lapset tekivät töitä. Toisinsanoen, Apassit-sarjan lukemisella on myös opettavainen puolensa, sillä se tutustuttaa lapsen 1910-luvun Suomen elämään. Sen lisäksi lasten ratkovat mysteerit ovat jännittäviä ja tarinat viihdyttäviä. Tykkään itsekin lukea näitä!

Apassit-sarjan kirjoista puhuttaessa ei pidä myöskään unohtaa, että kirjat ovat upeasti kuvitettuja ja kuvia löytyy joka sivulta. Carlos Da Cruzin värikäs kuvitus vangitsee ja tarjoaa ihastuttavia yksityiskohtia tarinaa tukemaan, mutta ne luovat myös sivuille upeasti tunnelmaa. Jos siis lapsesi on salapoliisi tarinoiden ystävä, kiinnostunut historiasta tai muuten vain vauhdikkaista tarinoista, niin kannattaa esitellä hänelle Apassit. Sopii noin 8-9-vuotiaista ylöspäin.