Sebastian Fitzek: Potilas

 


Kaksi ihmistä kylmäverisesti murhannut mies on saatu satimeen Berliinin poliisin toimesta. Lakimiehensä komennuksesta hiljaisena pysyvä murhaaja istuu tuomiotaan pahamaineisessa psykiatrisessa vankisairaalassa. Rikokset eivät ole kuitenkaan päättyneet tähän: mies on kidnapannut ennen kiinni jäämistään kuusivuotiaan Max-pojan, eikä poliisilla ole yhtäkään johtolankaa, jonka avulla he pääsisivät pojan jäljille. Todisteiden puutteessa poliisi ei voi tehdä muuta kuin odottaa kidnappaajan tunnustusta.

Maxin isä ei kuitenkaan voi seurata tilannetta sivusta. Hänen täytyy saada selville poikansa kohtalo, vaikka sen saavuttaminen kääntäisi hänen elämänsä peruuttamattomasti päälaelleen. Hän tietää ainoan keinon olevan totuuden nyhtäminen kidnappaajalta vaikka väkivalloin. Ja tätä varten hänen täytyy soluttautua potilaana samaan vankisairaalaan.

Ihmismieli on monimutkainen ja herkkä särkymään. Ihmismieli on kiehtova kaikessa monimutkaisuudessaan  ja moniulotteisuudessaan. Sen osoittaa myös Sebastian Fitzekin Potilas, jossa ihmismielen pimeä puoli tulee lukijalle varsin tutuksi. Tätä synkkää aluetta lähestytään näkökulmasta, joka on varmasti monelle lukijalle herkkä paikka, nimittäin lapsiin kohdistuvalla väkivalalla. Fitzekin tarina ja sen asetelma on kuitenkin niin mielenkiintoinen, että uteliaisuus vie voiton.

Fitzek on kotimaassaan Saksassa palkittu ja kaikkien aikojen suosituin jännityskirjailija. Hänen jännäreitään ilmestyy tänä vuonna suomeksi vielä kaksi lisää ja Potilaan lukemisen jälkeen odotan suurella mielenkiinnolla niiden ilmestymistä! Enkä lainkaan ihmettele Fitzekin niittämää suosiota, Potilas oli nimittäin huikea jännärikokemus, kentällä, jossa usein tuntuu, että kaikki on jo nähty. Fitzekin kirjaan luoma tunnelma on niin piinaava, ettei se jätä rauhaan, vaikka kirjan laskisi alas käsistään. Se onnistui jopa tulemaan uniin, enkä ole nähnyt kirjojen takia painajaisia kovin usein elämäni aikana. Piti hetken aikaa jo miettiä uskallanko lukea tätä illalla laisinkaan, ja minä sentään pidän itseäni kuitenkin melko karaistuneena lukijana. En aivan pienestä hätkähdä, eikä kirjat saa usein minun mieltä järkkymään. Siinä missä Fitzek on punonut henkilöidensä pääkopat vinoutuneesti korkkiruuville, hän hivuttautuu hiljaa kirjansivuilta myös lukijan mielen sisälle.

Sujuvasti kirjoitettu Potilas imaisee mukaansa välittömästi, se tarjoaa pieniä koukkuja tarinan edetessä siihen malliin, ettei kirjaa malta olla lukematta - edes painajaisten uhalla. Paikoitellen ahdistava ja rajukin tarina saa hätkähtämään, mutta sen juoni on kerrassaan nerokas. Yllätyin loppuratkaistun tullen, en osannut edes aavistaa. Kaikessa monimutkaisuudessan se oli yhtä yllättävä kuin ihmismielen ulottuvuudet. Ihanaa, että tälläisiä yllättäviä, vahvoja jännereitä tulee vielä tasaisesti, vaikka usein tuntuu paljon genren kirjallisuutta lukeneena, ettei mikään enää yllätä. 

Kovin paljon en viitsi etukäteen tästä kirjasta paljastaa, etten tule vahingossa spoilanneeksi tai pilaa jonkun edessäpäin olevaa lukukokemusta. Mutta sen verran sanona, että jos joku jännäri kannattaa lukea tänä vuonna, niin se on ehdottomasti tämä! Voin melko varmasti luvata, ettet tule pettymään!

Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Bazar
Ilmestynyt suomeksi: 2021
Alkuteos: Der Insasse (2018)
Sivuja: 384
Suomentanut: Heli Naski

Mistä minulle: Kirjastosta


Kommentit