Natasha Lester: Ranskalainen valokuvaaja

 


1942. Vogue-lehti lähettää entisen mallinsa Jessica Mayn kirjeenvaihtajaksi sodan runtelemaan Pariisiin. Jessica on rohkea ja nopea oppimaan, mutta elämä sotilaiden rinnalla on haastavaa. Kaiken karmeuden keskellä sota tuo Jessican elämään kolme ihmistä, jotka auttavat häntä toteuttamaan unelmiaan: toimittaja Martha Gellhorn rohkaisee rikkomaan sääntöjä, laskuvarjojääkäri Dan Hallworth auttaa kertomaan tarinoita, joilla on merkitystä, ja pieni orpotyttö Victorine saa hänet avaamaan sydämensä. Mutta sodan keskellä uraa tekevän naisen menestyksellä on hintansa.

2005. Taidekuriiri D'Arcy Hallworth saapuu ranskalaiseen kartanoon järjestämään tunnettua valokuvakokoelmaa. Työ osoittautuu odotettuakin dramaattisemmaksi, kun salaperäisen valokuvaajan henkilöllisyys lopulta paljastuu.

* Kirja pyydetty arvostelukappale!

Australialaisen bestsellerkirjalijan juuri suomeksi ilmestynyt romaani Ranskalainen valokuvaaja on puhdasta historiallista viihdettä. Kahdessa aikatasossa kulkeva tarina maalaa hiljalleen esiin sotkuista ihmissuhdedraamaa, jonka lukemisesta nautin suuresti, mutta joka koputteli välillä uskottavuuteni rajoja. Jo alusta asti lukijalle on selvää, että nämä kaksi rinnakkain kulkevaa aikatasoa liittyvät ja lomittuvat toisiinsa, mutta miten, se selviää vasta lopussa. 

Ranskalainen valokuvaaja tuo esille hieman eri näkökulmasta sodankauhuja, jotka historiaa tunteville ovat toki tuttuja entuudestaan. Jessica May on kuitenkin entinen Voguen malli, joka matkustaa Eurooppaan valokuvareportterin virassa raportoimaan lehdelleen uutisia rintamalta. Tuohon aikaan naisen asema oli heikko nykypäivään verrattuna ja naistoimittajat olivat työtehtäviä määrääville miehille lähinnä vitsi - vain heikomman sukupuolen edustajia, joita tuli suojella sodan kauhuilta. Sopivia jutunaiheita naisille oli heidän mielestään sodanaikainen muoti, sairaanhoitajat sekä muut naisiin liitetyt aiheet. Jessica May ei kuitenkaan suostu noin vain miesten simputettavaksi ja joutuukin silmätikuksi heti Eurooppaan saavuttuaan. Jessica Maylla on terävä kieli ja äly, hänestä ei voinut olla pitämättä. Hänen henkilöhahmonsa perustuukin todelliseen henkilöön, Lee Milleriin, joka toimi sodan aikana kuvajournalistina ja oli tehnyt aiemmin myös mallinuraa. Monet Jessica Mayn tempauksista olivat Lee Millerin tekemiä tai hänen tekemisistää inspiroituja. Lester kertoo Jessica Mayn ja Lee Millerin välisestä suhteesta kirjan lopussa avaavasti. Jessica Mayn journalisti ystävättäret olivat puolestaan todellisia henkilöitä, jotka työskentelivät journalisteina toisen maailman sodan aikaan ja kirjoittivat juttuja juuri niistä aiheista, joita Lester kirjassaan kuvaa.

Pidän siitä että historialliset romaanit nojaavat faktaan. Vaikka Lester on sekoittanut romaaniinsa runsaalla kädellä fiktiota sekä romanttiikkaa, opetti se kuitenkin mielenkiintoisesti naisjournalistien aseman hankaluudesta, naisvihamielisestä työilmapiiristä sekä sodan kauhuista ja sen vaikutuksista ihmisiin. Pääsin kurkistamaan sota-aikaan taas hieman eri näkökulmasta ja opin uutta. Järkytyin jälleen ihmiskunnan synkästä historiasta ja itkin ihmisten kohtaloita. Seuraavaksi haluan kuitenkin pureutua kirjan romantiikkapuoleen. Lester ei kuvailevassa kerronnassaan aistikkaita kohtauksia välttele ja totta kai kummassakin aikatasossa nuoret naiset hurmaantuvat omasta komistuksestaan. Jessica Mayn ja Danin tarina oli ihana, kunnon slow burn romanssi, jota oli kutkuttavaa seurata. Miten Danin kosketus ristiselällä saa Jessin värisemään, kun toisena hetkenä nämä kaksi osallistuvat keskitysleirin vapauttamiseen. Mikä valtava kontrasti voi kahden eri kohtauksen välillä olla. D'arcyn ja Joshin romanssi puolestaan tuntui liian helpolta ja tekaistulta. Lähinnä heidän suhteensa etenemisen kuvailu tuntui vaivaannuttavalta, mutta ei onneksi häiritsevyyteen asti. 

Loppuratkaisu veti totaalisesti maton jalkojeni alta. Ei voi kirja loppua näin, en ole varma pystynkö antamaan tätä anteeksi! Suututti, itketti ja nauratti. Lester veti nenästä ja oikein kunnolla, sillä toivoin aivan toisenlaista loppua, sellaista perinteistä. Tällä kertaa sain jäädä nuolemaan näppejäni. Hieman olisin kaivannut myös typistämistä, sillä Lesterin kerronta on välillä hieman liiankin maalailevaa ja selittelevää, joten tuntui etten edennyt kirjassa yhtään vaikka sivuja oli kääntynyt jo monta. Toisaalta taas joidenkin merkittävien kohtausten ohi hypätään liiankin nopeasti, vaikka niillä on lähtemättömiä vaikutuksia keskeisten henkilöiden elämiin. Pääasiassa tarina ja sen monipuoliset, kiinnostavat ja mieleenpainuvat henkilöhahmot houkuttelevat jatkamaan eteenpäin, enkä kadu, että tämän luin ajottaisesta takkuamisesta huolimatta.

Ehdottomasti sopivaa luettavaa historiallisen viihteen ystäville! Annan kirjalle 3,5 / 5 tähteä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt suomeksi: 2021
Alkuteos: The French Photographer (2019)
Sivuja: 474
Suomentanut: Anuirmeli Sallamo-Lavi

Mistä minulle: Arvostelukappale

Kommentit

  1. Hmm, minua kiinnostaisi kyllä Lee Millerin tarina, mutta kuulostaa siis siltä että kannattanee ennemmin etsiä joku hyvä elämäkerta aiheesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ainakin englanniksi löytyy Carolyn Burken kirjoittama Lee Millerin elämäkerta nimeltä Lee Miller - the both Sides of the Camera ja myös Lee Millerin poika Anthony Penrose on kirjoittanut äidistään kirjan The Lives of Lee Miller. Tämäkin kyllä enkun kielinen. Mut noita itse katselin, kun kirja myötä alkoi itelläkin Lee Miller enemmän kiinnostamaan. :)

      Poista

Lähetä kommentti