Yõko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja

 

Viehättävä japanilainen romaani kertoo entisestä matematiikan professorista, jonka muisti ulottuu vain 80 minuutin päähän, hänen talouttaan hoitavasta nuoresta naisesta ja naisen 10-vuotiaasta pojasta, "Juuresta". Aluksi yhteiselämä tuntuu hankalalta ja toisten tavat vaikeilta hyväksyä, mutta yllättäen erikoinen kolmikko löytää yhteisen nimittäjän baseballista ja salaisuudet alkavat selvitä. Kuka on nainen professorin keräilykorttilaatikon pohjalta löytyneessä valokuvassa? Mikä taloudenhoitajan elämän miehiä vaivaa? Voiko rakastaa ihmistä jota ei muista? Mistä numerot tulevat? Tämä koskettava ja inhimillinen tarina johdattaa lukijankin matemaattisen maailman ihmeiden äärelle.

Japanilaisen Yõko Ogawan teos Professori ja taloudenhoitaja oli #notfastjustfurious -lukupiiri kymmenes yhdessä luettu kirja. Ja miten ihastuttava ja sydämeenkäypä tarina se olikaan. Kirjan Professori, jonka muisti kestää vain 80 minuuttia oli niin ihana, sympaattinen ja rakastettava, että olisin vain halunnut halata häntä. Sydämeen sattui, että onnettomuuden johdosta nuo älykkäät aivot olivat kirottu muistamaan uusia asioita vain 80 minuuttia kerrallaa, kunnes sykli alkoi taas uudestaan. Ennen onnettomuutta tapahtuneet asita Professori muisti taas kuin eilisen, jonka johdosta hän eli päänsä sisällä yhä 70-luvulla. Professori oli ratkaissut muistamattomuutensa ongelmia kiinnittämällä pukuunsa muistilappuja, jotka kahisivat hänen kävelleessään. Eikä siinä vielä kaikki, kun Ogawa kuvaa Professorin homeisia kenkiä olin varma, että huutoitken ääneen.

Kaunis tarina odottamattomasta ystävyydestä, joka puhkeaa kummallisen, matemaattisesti älykkään Professorin ja tämän taloudenhoitajan sekä tämän pojan välille. Haikean kaunis tarina, joka nostattaa kyyneleet silmiin. Kuinka he kaikki löytävät yhdessä tavan elää Professorin rajoituksista huolimatta ja kuinka Professorin yksinäiseen elämään tulee vihdoin ystäviä sekä lämpöä, jota aiemmin ei ollut. Juurta eli taloudenhoitajan poikaa yhdistävät myös baseball, jota toinen fanittaa pelin itsensä takia ja toinen siksi, että se tarjoaa mielenkiintoisia lukuja. Lopulta myös matematiikka ja sen salat ovat yhdistävä tekijä näiden kaikkien välillä. Kaikki antavat uutta toisilleen, mikä nivoo alkanutta ystävyyttä vain syvemmäksi. Minä inhoan matematiikkaa, joten aivan en vaikuttunut kaikista monimutkaisista matematiikan ongelmien sekä lainalaisuukisen kuvailusta. Ja samaa voi sanoa baseballista. Silti tämä kirja hurmasi minut, pakahdutti hienoudellaan.

Myös tässä, kuten useassa muussa japanilaisessa teoksessa on läsnä tunnelma, jota en aivan osaa sanoilla kuvailla. Haikea, ehdottomasti, hauraskin jollain tapaa. Vaikuttavakin kyllä. Mutta silti tunnelmasta ei täysin kuitenkaan saa otetta. Sitä voi vain ihailla, vaikkei sitä täysin ymmärrä. 

Tämä kirja sai kiitosta muiltakin lukupiiriläisiltä, olihan tämä kuitenkin niin ihana! Jos et ole vielä lukenut, niin kannattaa ehdottomasti tutustua. Kirja tuli itselleni täytenä yllätyksenä ja se miten se onnistui tekemään niin syvän vaikutuksen. Jotenkin takakannen perusteella en osannut yhtään odottaa, että tämä kirja iskisi minuun niin lujaa. Ja mitä kauemmin lukukokemuksesta kuluu, sitä suuremmalla lämmöllä tunnun kirjaa muistelevan. Professori lampsi homeisilla kengillään suoraan sydämeeni.

Annan kirjalle 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi

Ilmestynyt suomeksi: 2016
Alkuteos: Hakase no ai shita sushiki (2003)

Sivuja: 286

Suomentanut: Antti Valkama

Mistä minulle: Kirjastosta