Upeaa Tuutikki Tolosta!

 Agnes ja huvilan salaisuus

Alakouluikäisille suunnattu Agnes-sarja liikkuu kutkuttavasti yliluonnollisen ja tavallisen arjen välimaastossa. Agnes on perinyt äitinsä kanssa vanhan huvilan, johon liittyy jotain selittämätöntä. Huoneissa leijailee olemattomien kukkien tuoksua ja pianon kansi on aamuisin auki, vaikkei kukaan soita sitä. Ja miksi yläkertaan johtavista portaita kuuluu askeleita?

* Kirja pyydetty arvostelukappale

Me ollaan lasten kanssa kerrassaan hurmaanuttu Tuutikki Tolosen kirjoista. Varsinkin Agnes -sarja on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen, niin lapsiin kuin aikuisiinkin. Miten voikaan lastenkirja olla näin hyvä?! Ja aivan yhtä hyvä oli Agnes -sarjan ensimmäinenkin osa, jonka luimme lasten kanssa viime kesänä. Vaikka sarja on suunnattu alakouluikäisille, voin käsisydämmellä sanoa, että menee aivan yhtä hyvin kolmekymppisellekkin.

Agnes on perinyt äitinsä kanssa edellisestä osasta tutun isoäidin, eli Agnes Marian, huvilan, joka myös Piiloniemenä tunnetaan. Huvilaa remontoidaan kovaa vauhtia, mutta tapettien alle kätkeytyy yllätyksiä. Ensin löytyy salakaappi, jonka sisältä löytyy vanhoja astioita, sitten löytyy salaportaikko ja lopulta myös salahuone. Huvilasta kuuluu outoja askelia sekä pianon kansi aukeilee kuin itsekseen. Voiko olla, että huvilassa kummittelee?

Koulussa Agnes saa tehtävän, jossa hän ryhtyy parinsa Alexin kanssa selvittämään kartanosta löytyneiden kynien tarinaa. Toinen kynistä kuuluu Agensin isoäidille, mutta kenelle toinen kynä, johon on kaiverettu E-kirjain, kuului? Selvitystyöt lähentelevät jo salapoliisikertomusta, kun menneisyden salat alkavat punoutua auki hiljalleen.

Kutkuttava mysteeritarina ripauksella maagista realismia, joka sai kuuntelijat sekä lukijan nauttimaan iltasatuhetkistä uskomattoman paljon. Vaikka kirjassa tapahtuu yliluonnollisia asioita, ne eivät ole kuitenkaan pelottavia. On selvää, että kuka ikinä huvilassa astelee ja jättää viestejä tuonpuoleisesta, on hän hyväntahtoinen. Ehkäpä se on vain isoäiti, joka haluaa opastaa Agnesia oikeaan suuntaan? Kirjan sivuilla komeilee taas Kati Vuorenton herkkävireinen kuvitus, joka sopii kirjan tunnelmaan kuin valettu. 

Ihastuttavan lämminhenkinen, sydämellinen, mutta samalla myös sopivan jännittävä sekä koukuttava tarina. Kaiken lisäksi kirja tekee lapsille lähihistoriaa tutuksi, kun Tolonen nostaa esille luokkayhteiskunnan haasteita sekä menneisyyden kaikuja. Silloin ei kaikki lapset saaneet koulua käydä. Tokaluokkalainen kyllä meinasi, että epäreilua, hänkään ei halua mennä kouluun. Toki pienen keskustelun jälkeen ei kyllä työntäyteinen elämä tehtailla tai kotiapulaisenakaan kuulostanut esikoisesta houkuttelevalta, kivempi kuulemma käydä koulua.

Ollaan ihan myytyjä ja odotamme lasten kanssa kyllä innolla, mikäli Agnes -sarja saa vielä jatkoa. Olen niin onnellinen, että sain lukea näin hienon kirjan ja kyllä lapsetkin mutisivat, että vau, kun kirjan kannet oli suljettu viimeisen sivun jälkeen.

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt: 2021

Sivuja: 187

Mistä minulle: Arvostelukappale

Mörkövahti

Saatte mahdollisuuden osallistua salaiseen erikoistestiin. Kotiinne saapuva hoitaja on tehtäväänsä täydellisesti koulutettu puoli-ihminen, vanhanaikaiselta nimitykseltään mörkö tai metsäpeikko...

Hillan (11 v), Kaapon (9 v) ja Maikin (6v 4 kk) kesäloma alkaa jännittävissä merkeissä. Äiti on voittanut kahden viikon rentoutusloman Lapissa ja siksi ajaksi lapsille tulee kodinhoitaja: mutta ei tavallinen hoitaja - vaan mörkö! Pian paljastuu, että useat lasten kavereistakin ovat saaneet kotiinsa hoitomörön. Tosin monet möröistä eivät ole tippaakaan kiinnostuneita hommastaan. Lapset alkavat ottaa selvää, mistä möröt oikeasti ovat tulleet - ja miksi? Ikivanhasta mörkötietokirjasta lapset saavat tärkeitä vihjeitä, samoin Maikin kylpytakilta, jonka kanssa Maikki käy pitkiä ja mielenkiintoisia keskusteluja.

Agnesista innostuneena suuntasimme lasten kanssa kirjastoon hakemaan ensimmäistä osaa toisesta Tolosen suositusta kirjasarjasta. Mörkövahti -sarja on kerännyt maailmalla suosiota ja siitä on tekeillä jopa elokuva. Poiketen Agnesista Mörkövahti oli kyllä sitten jo suoranaista fantasiaa, kun Hillan, Kaapon ja Maikin perheeseen tulee lapsenvahdiksi ihka oikea mörkö. Mörkö ei puhu, se asustelee siivouskaapissa ja levittää ympärillee pölyä, joka saa lapset aivastelemaan. Pian lapsille selviää - Maikin puhuvan kylpytakin avustuksella - että muidenkin lasten luona on mörköjä lapsenvahteina. Jotakin kummaa vanhempien palkintomatkoissa tuntuu olevan ja siinä, miksi möröt on lähetetty lapsia kaitsemaan - se kun ei tunnu olevan möröille luontaista toimintaa laisinkaan. Nokkelat päät yhteen lyömällä, kylpytakin sekä kirjastosta lainatun vanhan tietokirjan avulla lapset ryhtyvät selvittämään mörköjen arvoitusta.

Koko tarina oli melkoista mielikuvituksen ilotulitusta ja räiskyntää, josta kyllä pidimme kovasti. Kirja kuvaa ihastuttavasti Maikin ja mörön välille syntyvää ainutlaatuista suhdetta sekä Kaapon suurta kirjainnostusta. Myös lasten alati poissaolevan isän lempinimi Näkymätön ääni oli oivaltava yksityiskohta, joka herätti keskustelua kuuntelijoissa. Aloitusosana Mörkövahti jätti jälkeensä myös liudan kysymyksiä, kuten kummallisen puhuvan kylpytakin mysteeri sekä kolme noitaa, jotka tuntuvat jollaintapaa liittyvän vanhempien palkintomatkoihin sekä mörköjen koulutukseen. Kirja jäikin kutkuttavaan kohtaan ja pojat jo pyytelivätkin seuraavan osan lainaamista seuraavalla kirjastoreissulla. Nuorimmainen lapsista, tyttö 5v,  ei tosiaan tätä kirjaa yhdessä  poikien kanssa halunnut kuunnella, koska häntä ei kuulemma möröt kiinnosta. Poikien mielestä möröt oliva puolestaan siistejä otuksia. 

Mörkövahdin sekä sen kahden jatko-osan kuvituksesta vastaa Pasi Pitkänen, joka tunnetaan myös supersuositun Kepler 62 -sarjan kuvittajana. Hän onkin noussut yhdeksi lasten suosikki kuvittajista - hänen tyylinsä sopii hyvin nykyaikaan. Pitkäsen näkemys varsinkin möröistä oli erittäin onnistunut! 

Hieman meinasi keskivaiheilla tarina junnata paikoillaan, ainakin lukijan mielestä, mutta möröt ja niiden kohtalo tuntui kiehtovan lapsia valtavasti. Omaan silmiin pisti paikoitellen häiritsevätkin kirjoitusvirheet ja Kaapon nimikin oli lipsahtanut Kaukoksi yhdessä kohtaa, mutta lukiessa nämä virheet tuli toki korjattua. Kyllä me silti  viihdyttiin tämän vauhdikkaan ja hauskan tarinan parissa. Lastenkirjaksi Mörkövahti on melko paksu ja sisältää paljon tekstiä. Aivan vasta lukemaan oppineille en lähtisi tätä itsenäisenä lukemisena suosittelemaan, mutta tarinan puolesta menee kuunneltuna jo aivan ekaluokkalaisesta alkaen. 

Annamme kirjalle 3,5 / 5 pistettä!¨

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi

Ilmestynyt: 2015

Sivuja: 304